Vappu

Vappu

[do action=”elaimen-tiedot” kiire=”” varattu=”” ika=”8 kuukautinen” sukupuoli=”Narttu” leikattu=”” sijainti=”Suomessa”/]Vapun terveiset 27.4.2015

Vappu-koira saapui meille Suomeen ja Tampereelle marraskuussa 2014 eli yhteiseloa on nyt takana puolisen vuotta. Vappu kotiutui meille mutkattomasti ottaen uuden paikan heti kodikseen. Ensimmäisenä iltana Vappu istuskeli jo reippaana sohvalla meidän kahden oman ihmisensä välissä. Kerrostaloasuminen sopii Vapulle hyvin; Vappu ei hauku kuin harvoin erikoistilanteissa eikä sillä ole eroahdistusta yksin ollessaan.

Ulkoilu oli aluksi hankalaa kun pikkuinen olisi halunnut olla vain kotona sisällä. Vappu pelkäsi olla ulkona, varsinkin pimeällä. Ja marraskuisessa Suomessahan on melkein koko ajan pimeää… Pikkuhiljaa ulkoilu alkoi sujua paremmin kun siellä käytiin 5-6 kertaa päivässä oppimassa sisäsiisteyttä. Talvella Vappu rakastui lumeen ja ulkoilu alkoikin olla kivaa! Aurinko ja kevään tulo on myös Vapusta kivaa. Vappu on hyvin kiinnostunut linnuista ja suurta huvia on jahdata linnut lentoon. Myös jäniksiä jahdataan takaa, mutta harmillisesti Vapulla on aina hihnan päässä ihan liian hidas ihminen riippakivenä, joten yhtään jänistä ei olla saatu kiinni. Mikä on toisaalta ihan hyvä, koska rusakkohan on itseasiassa kooltaan Vappua suurempi.

Vapun erityislahjakkuus on ihmisten hurmaaminen ylivoimaisella söpöydellä. Meidän lenkit on usein aika hitaita kun Vappu pysähtelee ottamaan vastaan kaiken saatavilla olevan huomion, rapsutukset ja ihastelut ohikulkijoilta ja naapureilta. Vapulle onkin jo kertynyt suuri ystävien ja ihailijoiden joukko. No, minkäs sille voi kun on syntynyt ihan ylisöpöksi pikkukoiraksi :D

Tällä hetkellä Vappu on reipas ja oppivainen koirakoululainen. Vappu on hyvin perso kaiken syötävän perään ja onkin oppinut nopeasti monta erilaista temppua millä saa namia. Vappu on tosi nopea ja ketterä juoksija, eikä sitä saa kukaan koirapuistossa kiinni. Muiden koirien kanssa leikkiessä Vappu pyytääkin toisia jahtaamaan itseään, koska on siinä ylivoimainen ja voittaa aina. Tulevaisuudessa, jos ja kun saamme perustottelevaisuuden paremmin haltuun, niin saatamme alkaa harrastaa agilitya. Vappu voisi olla siinä tosi hyvä.

Hyvää kevättä ja Vappu-juhlaa kaikille!

t: Vappu, Tiina ja Seppo

[divider scroll_text=””]

Tarhakertomus

Näimme pienen pikimustan tytön juoksevan usein vaarallisen näköisesti autotiellä ja pelkäsimme sen jäävän auton alle. Se ei kuitenkaan yrityksistä huolimatta antanut ottaa itseään kiinni ja koimme monta sydämen seisauttavaa hetkeä, kun pieni vilahti taas jonkin auton edestä aivan viime hetkellä vahingoittumattomana turvaan. Kävimme ruokkimassa tyttöä ja samalla koitimme valaa siihen uskoa ja luottamusta itseämme kohtaan, mutta lopulta aina päästessämme sen lähelle pieni katsoi turvallisemmaksi kuitenkin luikahtaa pakoon. Lopulta yhdellä matkallamme päivän töistä kotiinpäin, tyttö lähestyi meitä tavanomaista rohkeammin. Florin kyykistyi maahan ja maanitteli hivuttautuen vähitellen lähemmäksi koiraa. Ja sillä kerralla pieni mustikkainen oli päättänyt luottaa. Florin sai nostaa tytön turvalliseen syliinsä ja matka Magdan ja Florinin kotitalolle alkoi.

Perillä selvisi pian, että tyttönen tulee hienosti toimeen kaikkien toisten koirien ja myös kissojen kanssa. Se on kuitenkin hieman alistuva luonteeltaan ja siten sopisikin parhaiten lempeän koira -tai kissakaverin kanssa samaan perheeseen. Koiratyttö sai nimekseen Vappu ja alkoi piankin jo reagoida nimeensä heilauttaen vienosti häntäänsä sitä kutsuttaessa.
Jonkin aikaa tyttösen oltua Magdan luona tulivat yhteistyöeläinklinikkamme lääkäri ja hoitaja rokottamaan koiria taas kerran Bukarestista Giurgiuun. Saimme kuulla hyvin iloisen sattumuksen ja kahden onnellisen naisen kertomuksen. Edellisellä kerralla heidän ollessaan ajamassa MAP:iin, myös he olivat nähneet Vapun juoksevan ajotiellä. Adina ja Irina olivat pysähtyneet ja samoin yrittäneet houkutella tyttöä luokseen, mutta pelätessään pienen jäävän auton alle he olivat joutuneet luovuttamaan jättäen sille ruokaa kauemmaksi ajotiestä. Huoli pienen koiran kohtalosta oli vaivannut naisia ja iloinen yllätys toi leveän hymyn molempien kasvoille heidän tunnistaessaan pelastuneen Vapun.

Vapusta on paljastunut hyvin hellyydenkipeä ja ihmisen seuraa kaipaava. Se on vieläkin vähän ”raasu” ja tarvitsee paljon lempeyttä ja kannustusta tulevassa kodissaan, mutta jo nyt on selvää, että neidosta on puhkeamassa oikea pieni prinsessa.

Kotihoitopaikassaan Vappu ei ole haukkunut, joten ehkäpä kerrostaloasuminenkin voisi tulla kyseeseen. Kiltti kultatyttö on säkäkorkeudeltaan noin kolmisenkymmentä senttiä ja jää pienikokoiseksi myös aikuisena.

Vappu sai oman kodin marraskuussa 2014.

No Comments

Sorry, the comment form is closed at this time.