Ensimmäiselle aamullemme Montenegroon oli sovittuna tapaaminen yhteistyöeläinlääkärimme kanssa sekä tämän kadulla elävän Srce-nimisen koiran kastraatioaika. Otimme pojan kanssamme yöksi majapaikkaamme, koska se oli yleensä aamun tullen kadonnut alueelta. Srce ja sen ystävä, todella ihmisrakas pikimusta Vona, nukkuivat luultavasti ensimmäisen yönsä sisätiloissa, kuin täysinoppineet kotikoirat. Kerromme Vonasta vielä myöhemmin lisää…

Löysimme onneksi pian tämän äärettömän ystävällisen ”sharpei-tytön” uimarannalta ja saimme sen kuljetettua eläinlääkäriin sterilisointia varten. — paikassa Bar (Montenegro).

Matkalla eläinlääkäriin.

Sharpei-tytön koirakaverit jäivät katsomaan taaksemme ja saatoimme vain toivoa ettei näitä uimarannalla turistien silmissä olevia koiria myrkytettäisi. Ihmetellessämme matkalla eläinlääkäriin Montenegron katukoirien reippautta ja ihmisystävällisyyttä Milica kertoi sen olevan ongelma paikallisten ihmisten kanssa. Kukaan ei halua ottaa katukoiraa, koska ne ovat liian kilttejä ja sosiaalisia vahtikoiriksi.

Tällä välin Zarkovicassa riittää eläinlääkärin apua tarvitsevia jonoksi asti. Suurimpana ongelmana on eläinten saanti klinikalle, koska harva kroatialainen haluaa ottaa autoonsa likaisia koiria tai kuluttaa ylipäätään vapaa-aikaansa kodittomien eläinten hyväksi. Sandralla itsellään ei ole autoa eikä hän pystyisi edes lähtemään tarhalta jättäen koirat keskenään. Yksi tärkeimmistä tehtävistämme Zarkovicassa onkin auttaa niin montaa eläintä saamaan eläinlääkinnällistä apua kuin mahdollista. Tällä kerralla kiireellisimpänä listalla olivat nämä pienet kissanpennut, jotka on hylätty kuljetuskopassaan ajotielle, sekä yhden narttukissan sterilointi, jotta sen tiineys ei ehdi liian pitkälle. — paikassa Žarkovica Animal Shelter.

Samaan aikaan Montenegrossa varaamme auton peräkonttiin koiran -ja kissanruokaa sekä juomavettä, jotta pystyimme tarjoamaan edes pienen avun matkan varrella tapaamillemme kodittomille. Välillä auton ajo olikin yhtä pysähtelyä koiran luota toisen luo. Erityisesti vuoristossa elävien kodittomien on vaikea löytää juotavaksi kelpaavaa vettä, vaikka ne onnistuisivat löytämään ruokaa lukemattomilta tienvarsiin syntyneiltä kaatopaikoilta, joihin ihmiset viskaavat kaiken tarpeettoman. Usein myös entiset lemmikkinsä.

Ei ole mitään merkitystä, miten kaunis tai miten kiltti koira on, kun omistaja kokee sen itselleen tarpeettomaksi sen voi heittää ulos autostaan vaikka tienvarsikaatopaikalle.

Erityisesti vuoristossa elävien kodittomien on vaikea löytää juotavaksi kelpaavaa vettä. Jätimme moniin paikkoihin puhdasta vettä astioihin ja kiven pohjalle varmistaaksemme ettei tuuli vie astiaa mennessään.

Joudumme tapaamaan matkallamme kymmeniä kodittomia joka päivä. Silloin, kun meillä ei ole mitään mahdollisuutta ottaa koditonta mukaan ja kuljettaa turvaan, pyrimme tarjoamaan edes pienen avun. Välillä se on ruoka, vesi tai ulkoloishäätö. Sydäntä särkevimpiä ovat ne eläimet, jotka joudut jättämään, vaikka ne eivät pyydä mitään muuta, kuin päästä mukaasi…

Kissahuolet jatkuvat myös Kroatiassa. Sandran sisko Anica on keskittynyt alueen kodittomiin kissoihin ja hänellä on kotonaan kymmeniä aikuisia kissoja ja pentuja. Kissoja hylätään kaikkialle ja Anican puhelin piippaa lähes taukoamatta uusista avuntarvitsijoista samalla, kun hän koittaa löytää hylätyille koteja ja kotihoitopaikkoja tai ruokkii kaikkein pienimpiä avuntarvitsijoita tuttipullosta.

Rada pitää kerrostalohuoneistossaan kissojen turvakotia. On uskomatonta, että Radan naapurit hyväksyvät kissojen turvapaikan pidon. Moni naapuri jopa vie ruokaa Radan kissoille ja tapasimme miehen joka tuli Radan kotitalon rappukäytävästä ja kysyi heti olisimmeko mahdollisesti halukkaita antamaan kodin jollekin näistä turvakodin kissoista.

Saamme jonkin verran lahjoituksia myös kissojen hyväksi ja pyysimme Milicaa kertomaan, miten voisimme auttaa kissojen kanssa. Hän vei meidät Radan luo… Haluamme tässä kohtaa mainita miehen, joka on uskollisesti jo pitkään lahjoittanut joka ainoa kuukausi tietyn summan kissojen hyväksi tehtävään työhön. KIITOS ERKKI <3 toivomme koko sydämestämme, että näet seuraavat kuvat, sinä olet mahdollistanut juuri tämän avun viennin perille.

Eläirakas pikkupoika Srđan ja Benji, yksi perheen pihamaalla elävistä kodittomista. Lapset ja nuoret ovat kohderyhmä, jota pyrimme valistamaan ja kannustamaan, jotta heistä kasvaisi eläinten oikeudet ja tarpeet tiedostava ja eläimiä hyvin kohteleva ja rakastava uusi sukupolvi.

Olemme ehtineet saada jo iloisia uutisia ja kuvia siitä, että Radan kissakodin sterilisaatiot on saatu käyntiin. Radan pesueen Luna ja Rosa nimiset kissat ovat aloittaneet nyt myös kissojen sterilisaatioprojektimme Montenegrossa.

Kolmannen reissupäivän iltana, kun olimme saaneet kaikki sille päivälle suunnitellut tapaamiset ja tehtävät hoidettua, huomasimme olevamme hyvin lähellä Albanian rajaa. Alkoi jo hämärtää, kun mietimme, että samapa tuo käydä rajan toisella puolella tunnustelemassa vähän tilannetta, koska emme olisi niin myöhään saaneet hoidettua enää muitakaan asioita. Valitettavasti jo tuo pikainen vierailu todisti pelkomme oikeaksi siitä, että katukoira -ja kissaongelma jatkuu ehkä jopa vielä pahempana tässä yhä vieläkin hyvin eristäytyneessä Montenegron rajavaltiossa, Albaniassa. — paikassa Shkodra, Shkodër, Albania.

Muistatteko, kun kerroimme huhtikuussa montenegrolaisesta pikkupojasta, joka oli saanut syntymäpäivälahjaksi koiranpennun? Vaikka tämä pikkumies on iältään nuori, hän pitää yhdessä pikkuveljensä kanssa parhaansa mukaan huolta pennustaan ja muista heidän pihamaallaan elävistä kodittomista. Galina käy päivittäin varmistamassa, että poikien holhokit saavat varmasti ruokaa.

Vierailimme Radan luona kaksi kertaa matkan aikana. Ostimme kissoille useamman muovikassillisen kissojen märkäruokaa, josta Rada kertoi olevan erityisen pulan. Jätimme myös paikalliselle eläinlääkäriasemalle tietyn summan rahaa, jotta Rada voi käyttää sterilisoimassa kissansa. Moni pennuista tarvitsee myös eläinlääkinnällistä apua.

Ajaessamme paikasta toiseen Galina näytti paikkoja, joissa hänen tuntemiansa kodittomia elää ja pysähdyimme aina ruokkimaan ja juottamaan nämäkin koirat.

Olemme varovaisen toiveikkaasti koittaneet etsiä myös mahdollista paikkaa omalle turvapaikalle Montenegrosta ja taas yksi paikallisista eläinsuojelijoista, kultainen Galina lähti opastamaan meitä ja näyttämään paikkoja. Yksi ehkä mahdollinen paikka saattoikin päivän mittaan löytyä, mutta oman tarhan rakentaminen on niin suuri askel, että jäämme työstämään asiaa.

Osa Montenegron sterilointikampanjassamme mukana olevista koirista on toipumassa leikkauksesta Zajo-nimisen miehen pienellä tarhalla, jonne kävimme myös pikaisesti tutustumassa. Häkit ja tilat ovat koiramäärään nähden aivan liian pienet. Suuri osa näistä koirista on kuitenkin sellaisia, joita paikalliset eläinsuojelijat haluavat pitää poissa kaduilta ja uimarannoilta kesän ajan etteivät ne tulisi tapetuiksi turistien vuoksi. Moni tarhan koirista tullaan siis laskemaan syksyllä turistikauden loppuessa kadulle takaisin.

Zarkovicassa ahkeroidaan samaan aikaan. ​ Moni tarhan pidempikarvaisista koirista kaipaa kipeästi turkin leikkausta ja harjaamista. Auringon paahtaessa kuumimmillaan huopaantuneet ja takkuiset turkit hiostavat ihoa aiheuttaen pahimmillaan ihotulehduksia. Saimme helpotettua ja viilennettyä monen koiran oloa leikkaamalla pahimpia takkuja ja huopaantuneita alueita pois turkista.

Toisen Zarkovican-tarhapäivän viiletessä illaksi koirat alkavat olla levottomia. Ukkonen tekee tuloaan ja moni koirista tärisee peloissaan. Osa stressaantuu kovasti, mikä purkautuu jatkuvana haukkumisena ja rähinöintinä. Vietän yön tarhalle ostamassamme kontissa Sandran valvoessa vanhan merikontin väkeä. Ukkonen jyrisee ja koirat säpsähtelevät ja tärisevät. Osaan koirista ukkonen taas vaikuttaa n…

Ulcinjissa sijaitsee myös toinen tämänhetkisistä yhteistyö-eläinklinikoistamme ja saatuamme tutustumiset, kuvaukset ja paperityöt Lazarin luona valmiiksi lähdimme tutustumaan klinikan väkeen ja tiloihin. Osa meidän hoitokoiristamme oli parhaillaan sterilisoitavana klinikalla. Klinikan sympaattinen henkilökunta esitteli meille koko heidän klinikkarakennuksensa operaatio -ja röntgenhuoneineen, toipumistiloineen jne. Saimme neuvoteltua myös mm. alennushinnat kastrointeihin ja sterilaatioihin klinikalla.

Aamuviideltä lopulta alkaa näyttää siltä, että ukkosmyrsky on ohi. Alamme Sandran kanssa siivoamaan ja korjaamaan irronneita auringonsuojaverkkoja, katkeilleita oksia ja muita tuulen riepottelemia tavaroita. Aamu jatkuu tarhan perustoimilla. Vesien kannolla, ruokien jakamisella ja kakkojen siivoamisella, joka ei yli kolmensadan koiran tarhalta lopu koskaan.

Kolmannen reissupäivän aamuna Montenegrossa suuntaamme taas eläinlääkäriasemalle auttamaan Stray Aid Montenegro -yhdistyksen koirien rokotusten, verikokeiden ym. eläinlääkäri asioiden kanssa. Tapasimme klinikalla hoitokotinamme toimivan Lazarin kanssa ja saatuamme koirat lähtökuntoon lähdimme ajamaan Lazarin maatilalle Ulcinjiin.

Matkalla Barista Ulcinjiin tapasimme juuri synnyttäneen tai viimeisillään tiineenä olevan aran narttukoiran. Suruksemme emme pystyneet tällä kerralla auttamaan, kuin tarjoamalla juomavettä ja päivän aterian. Tämäkin tyttöraasu kummittelee koko ajan mielessämme. Samoin kuin aina läsnä olevat ajatukset siitä ettei koskaan ole riittävästi eikä koskaan tee tarpeeksi.

Omien hoitolaistemme lisäksi ​ Lazarin luona on paljon myös muiden eläinsuojelijoiden hoitokoiria, joten päätimme olla avuksi kuvaamalla mahdollisimman paljon myös niitä, jotta k​yseisillä​ koirilla olisi paremmat mahdollisuudet löytää koteja.​ Tässä osa näitä yksi toistaan söpömpiä kodittomia kavereita;

Milica jatkaa tälläkin hetkellä sterilointiprojektiamme Montenegrossa. Kerromme pian lisää omassa julkaisussaan tästä Montenegron sterilointiprojektista.

Milica kampanjoi myös paikallisten koiranomistajien keskuudessa sterilisaation hyödyistä ja saimme tavata asuinalueelleen palautettujen lisäksi muutaman sellaisen koiran, jolla on omistaja ja jotka olivat leikkauttaneet koiransa kampanjamme avulla.

Millica esittelee Pelastetaan Koirat -sterilisointikampanjan avulla Montenegrossa sterilisoituja koiria.

Milica halusi ehdottomasti näyttää meille Pelastetaan Koirat -sterilisointikampanjan avulla Montenegrossa sterilisoituja koiria. Kävimme ostamassa lisää koiranruokaa ja ulkoloishäätöjä matkaan mukaan ja lähdimme liikkeelle. Milica on todella tehokas apu meille ja tuntuu hyvältä nähdä miten ylpeä hän on saadessaan olla osana sterilointiprojektia vähentäen näin uusien katukoirien syntymistä asuinalueellaan. — henkilöiden Milica Maja Lekovic kanssa.

Kodittomiin törmää kaikkialla Montenegrossa. Niitä on yhtä lailla kaupunkien keskustoissa kuin kylien ulkopuolella maanteillä.