[do action=”elaimen-tiedot” kiire=”” varattu=”” ika=”” sukupuoli=”Narttu” leikattu=”” sijainti=”Suomessa”/]Jokaisella tarhareissulla tapaa aina lukuisia ihania, rakastettavia ja potentiaalisia koiria, jolle jokaiselle toivoisi pian löytyvän uuden, hyvän kodin, joita ajattelee paljon ja joiden eteen tekee töitä. Ja sitten on niitä koiria, jotka särkevät sydämen, jotka tekisi mieli järjenvastaisesti vain kaapata kainaloonsa ja viedä kotiin siltä seisomalta, niitä koiria jotka jäävät uniin päiväkausiksi ja joista on kaikista vaikein valikoida kuvia sivuille laitettavaksi ja kirjoittaa tekstiä, sitä pelkää ettei osaa kertoa siitä nimenomaisesta koirasta kaikkea sitä minkä tahtoisi muotoilla sanoiksi. Ei ole varmaan vaikeaa arvata että Anselina on näitä koiria jälleen…
Anselina on löydetty kahdeksan pentunsa kanssa ja tuotu Tallinnan tarhalle, Loomade Hoiupaikkiin. Anselinan menneisyydestä tiedetään sen verran että se on elänyt laitapuolen kulkijoiden vaihtuvassa juoppoporukassa vuosia ja on mitä ilmeisimmin jäänyt matkasta kun pentujen oli aika syntyä.
Pennut ovat nyt jo luovutusikäisiä ja asuttavat omaa häkkiään niiden emon läheisyydessä. Nyt olisi siis aika Anseliinan jättää menneisyys taakseen ja päästä aloittamaan uusi elämä.
Anselina on sellainen polvenkorkuinen, n.50 cm korkuinen, hurmaava, surumielinen ja vaitonainen koira, jonka katse sanoo ettei kaikki ole aina ollut niinkään hyvin kuin nyt. Anselina on hiljainen ja eleetön, se tarkkailee ympäristöään rauhallisesti, tulee viereen ja nojaa vasten, sulkee hetkeksi silmänsäkin nuttien hiljaisesta hetkestä ja hellistä silityksistä.
Anselina ei ole kohtuuttoman arka eikä ujo, se on oikeastaan vain enemmän hämmentynyt ja surullisen oloinen. Ihan kuin se olisi jo lakannut toivomasta mitään hyvää, pysyvää ja aitoa, liekö se edes tietää sellaisesta?
Hihnassa Anselina kulkee vetämättä, se antaa käsitellä itsään täysin, kurkkia suuhun, nostella jalkoja jne jne. Toisen koiran, nuorehkon uroksen, tullessa vastaan Anselina hetkeksi reipastuu, se menee moikkaamaan ystävällisesti kaveriaan ja on silminnähden ilahtunut lajitoverin seurasta. Nuoren miehen mielessä on kuitenkin hieman liian rajut leikit Anselinan makuun ja niinpä se tulee takaisin viereeni istuskelemaan.
Anselina sopii asumaan mihin asumismuotoon vain. Kodilla ei tarvitse olla suunnatomasti kokemustakaan,Anselina ei ole kovinkaan vaativa koira, tärkeintä on sitoutua Anselinaan sen koko loppuelämäksi ja ymmärtää että Anselina tarvitsee suunnattomasti hellyyttä, aikaa ja rakkautta sekä tietysti sopivasti liikuntaa ja mielen virkistystä vaikkapa metsäretkien, lumessa kahlailun ja pitkien lenkkien muodossa.
Ihan pienten lasten perheseen Anselina ei sovellu, eikä kovin riehakkaan koiran kaveriksi, sellainen kiltti ja rauhallisemman puoleinen koiratoveri voisi olla Anselinalle hyvinkin mieleinen.
Anselina sai kodin lokakuussa 2009.
