[do action=”elaimen-tiedot” kiire=”” varattu=”” ika=”7 vuotias” sukupuoli=”Uros” leikattu=”” sijainti=”Suomessa”/]Arttu on kotimainen kodinvaihtaja, jota yhdistys auttaa loppuelämän kodin löytämisessä. Arttu etsii uutta kotia itsestään riippumattomista syistä.
Kotihoitajan kertomaa Artusta:
Arttu on noin 7 vuotias herrasmies. Artun hyvät käytöstavat kertovat että on pentuna saanut olla kodin lämmössä ja ihmisten läheisyydessä, mutta jossain vaiheessa on jätetty isänsä seuraan ketjunjatkeena pihalle. Monen tunnin harjaamisen jälkeen takkuturkin alta löytyi mitä ihanin ja suloisin koira. Lempeistä silmistä paistaa elämänilo ja miellyttämisenhalu. Arttu on sisäsiisti ja osaa olla nätisti sisällä, tietää ettei pöydältä oteta ruokaa ja omaa ruokakuppia odotetaan ihan rauhassa. Iltaisin käpertyy sohvan viereen jalkarahiksi ja tuhisee siinä tyytyväisenä. Luvalla kiipeää mielellään sohvalle oman ihmisen kainaloon rapsutettavaksi.
Arttu viihtyy toisten koirien läheisyydessä, mutta alussa oli vähän epävarma mitä leikkiinkutsu tarkoittaa ja saattoi syntyä turhaa suunsoittoa. Mutta alkukankeuden jälkeen leikki sujuu jo hyvin sekä urosten ja narttujen kanssa. Hoitokodin kissoista ei välitä yhtään vaikka käyvät haistelemassa Arttua kun hän torkkuu.
Vieraita Arttu ottaa vastaan häntä heiluen herrasmiehenä, ei hypi tai turhaan sählää vaan odottaa, että vieraat tulevat sisälle jonka jälkeen Arttu menee viereen istumaan ja nojaa vieraasen kun sanoen ”Moi mä olen Arttu, kuka sä olet?” Ja lapset! Voi niitä ihania pieniä ihmisiä, niitä voisi suukotella vaikka koko päivän ja ihanalta tuntuu kun ne pienet käsivarret halaavat tuuhea turkkia. Arttu jaksaa vaikka koko päivän leikkiä lasten kanssa eikä riehaannu liikaa tai hypi vastaan.
Yksin ollessa Arttu katsoo ikkunasta kun ihmiset lähtevät töihin ja sitten käpertyy omalle pedille nukkumaan rauhassa kunnes ihmiset tulevat kotiin. Ulos Arttu ei halua jäädä yksin, silloin iloisista silmistä paistaa paniikki `älkää jättäkö yksin, älkää hylätkö´ Arttu käy ilman hihnaa pihalla tekemässä tarpeensa ja palaa sitten nopeasti takaisin sisälle. Lenkille lähtee innoissaan ja jopa vähän vetää hihnassa kun kaikki on niin uutta ja mielenkiintoista, kaikki pienet kivet ja ruohonkorret pitäisi haistella. Harjoittelulla vetäminen jää pois ja Arttu rentoutuu hihnassa kun oppii että lenkit ovat ihan jokapäiväisiä rutiineja eikä harvinaista luksusta. Vastaantuleville koirille heilutetaan häntää ja jatketaan sitten oman ihmisen kanssa. Ei hauku tai rähjää autoille tai pyörille.
Artulle sopiva koti löytyy rivitalosta tai omakotitalosta missä olisi piha missä liikkua vapaasti koska vaijeri aiheuttaa paniikkia ja vanhoja muistoja nousee pintaan hylkäämisestä. Kodissa voi olla rauhallinen vanhempi koirakaveri tai kissoja. Lapsetkin ovat hurjan tervetulleita koska Arttu on todella ihmisrakas koiruus.
Arttu sai uuden kodin kesäkuussa 2015.
