2004 marras-joulukuussa: Astun ensimmäistä kertaa Paiden koiratarhan portista sisään. Oviaukosta juoksee 6 reipasta ja hyväkuntoista pentua, yhtäkkiä huomaan niiden keskellä puolet pienemmän reppanan, joka minut nähdessään istahtaa naama kurtussa ja juoksee pakoon. Poimin tämän pienokaisen syliini takkini alle lämpimään, sillä koiratarhalla ei ole lämmitystä. Pienokainen, Achilleus, on vain luuta ja nahkaa, selkeästi kuivunut. Ei muuta kuin soitto kotiin… Täällä olisi yksi pentu, joka tarvitsisi kunnon hoitoa ;)
Lopulta matkaani tuli kaksi 10-henkisen poikueen pienintä ilmestystä, pikku prinssi ja pikku prinsessa. Nämä eivät ylettyneet edes n. 60cm äitinsä, Saden, nisälle sen seisoessa. Muilla pennuilla ei ollut vastaavaa ongelmaa. Pentujen äiti on nuori seefferisekoitus, jonka voimat ja lihat luiden ympäriltä ovat kadonneet tipo tiehen ison pentueen myötä. Pentujen isästä ei ole tietoa, mutta kahdeksan pennun mukaan se olisi Sadea isompi, mahdollisesti rotikkatyyppinen, näitä kahta rääpälettä katsoessa isä voisi olla taas pienempi.
Achilleuksen ja Athenan alku ei ollut kovin helppo. Niitä sai nesteyttää ja antaa antibioottipiikit, syöttää toipilasruokaa ja äidinmaidonkorviketta 3h välein läpi vuorokauden. Athena on ollut koko ajan suht hyvässä kunnossa ja syönyt ensimmäisen pakkoruokintapäivän jälkeen itse. Achilleuksen eli Akin kunto on notkahdellut ja se onkin huomattavasti siskoaan pienempi ja heiveröisempi. Nyt näyttäisi kuitenkin siltä, että pahin on takana ja väsyneistä sekä kuivuneista pikku rääpäleistä on kasvamassa kunnon riiviöpennut, ainakin toisesta ;) Molemmat ovat rauhallisesti autossa (tällä hetkellä vielä kissaboksissa yhdessä) eivätkä voi pahoin tai ripuloi. Athena ja Aki tulevat toimeen myös kissojen kanssa.
Pennut ovat hoidossa Helsingissä ja luovutus viikolla 1 mikäli kodit löytyvät.
ATHENA
Athena on todella ponteva, energinen, kekseliäs, itsenäinen ja reipas tyttö. Tällä hetkellä (03.01.) noin 3-kiloisen neidon päätä ei paljon palella repiä hampaita näyttävän 50kg vanhan uroksen häntää. Ainahan voi myös yrittää kiivetä vaikka vanhuksen päällekin, vielä kun ei ole kunnolla turpaan saanut, niin tuskin sitä tulee saamaankaan -tuntuu olevan Athenan motto. Vieraat ihmiset ovat aivan yhtä ihania kuin ”äippä ja iskäkin” ja Athena osaa leikkiä leluilla myös yksin sekä neito saattaa mennä yksin nukkumaan vaikka toiselle puolelle kämppää ilman minkäänlaista tarvetta olla laumansa parissa eli itsenäisyyttä löytyy. Silti Athenasta löytyy se äidin oma mussukka -puolikin, jolloin Athena pötköttää sylissä tyytyväisenä.
Athenalla on todella hyvä hajuaisti ja se käyttääkin sitä paljon mm. kuljettamalla kaikki minulta tuoksuvat sukat, nenäliinat,tossut jne pesäänsä, jossa ne saavat kunnon löylytyksen. Sukkavarastoni alkaakin ehtymään, sillä sukkani ovat olleet ilmeisesti erittäin erittäin tuhmia ja niistä pitää päästää henki vaikka ne olisivat kuinka vaikeasti tahansa tavoitettavissa. Athena on todella ihastuttava neito, jonka tekemisiä saa katsoa hymyssä suin, vahtiakin saa sillä kämpästä löytyy niin paljon esineitä ja tavaroita, joita on pakko päästä kurittamaan oikein kunnolla. Athena ei ole kuitenkaan repinyt rikki esim. lattialle asti yltäviä verhoja, mutta rakentelee niistä pesää, johon on hyvä nukahtaa. Athena vaatii ehdottomasti aktiivisen ja harrastavan kodin, jossa sillä on leikkikaverina koira, joka ei hermostu neitokaisesta, jonka unen tarve on ilmiömäisen vähäinen ja energiataso ylälukemissa. Ilman leikkikaveria, Athena saattaisi hyvinkin todennäköisesti alkaa tuhoamaan asuntoa aikansa kuluttamiseksi. Athenasta saisi varmasti todella reippaan harrastuskoiran, sohvaperunaksi tästä neidosta tuskin tulee olemaan edes vanhemmalla iällä. Athena haukkuu melko vähän, leikkiessäänkin, toisin kuin veljensä, mutta omalle peilikuvalle neito jaksaisi haukkua vaikka kuinka pitkään.
Athena on todella kova syömään ja söisi toistenkin eläinten ruoat, minkä alkaa huomaamaan vatsan seudulta… leikin jälkeen Athena yleensä kellahtaa selälleen pömppömasu kohti kattoa ja taas neito saa hymyn huulille. Athena rakastaa vinkuleluja ja palloja, mutta myös kaikkea mitä on toisilla koirilla tai ihmisten käsissä, joten leluistaan todella mustasukkainen koira tai pieni lapsi taitaisi olla Athenalle väärää seuraa. Athena on leimaantunut vahvasti perheemme ärhäkkään, itsepäiseen vanhaan narttuun ja kinkeää tämän kylkeen kiinni nukkumaan murinoista huolimatta. Hiljalleen Athena on oppimassa kunnioittamaan vanhimman ja isoimman uroksemme varoituksia eikä enää häiritse omaa rauhaa rakastavaa vanhusta niin usein kuin aluksi. Nuorimmaisen koiramme kanssa onnistuu painileikit ongelmitta 13kg kokoerosta huolimatta. Eli koirien kieli on kyllä hallussa, aina pitää vain kokeilla, niin kuin pennun kuuluukin.
Jos äippä tai iskä ”maiskuttaa” toiselle koiralle tai Athenalle vaikka toisesta huoneesta, tämä ihastuttava neitokainen temmeltää luokse korvat heiluen ja pusuttelee onnellisena koko naaman. Athena osaa kyllä tehdä tarpeet paperille, mutta jättää yleensä paperille menon niin viime tippaan, että hädät tulevat joskus jo matkan varrelle, asiassa kuitenkin edetään koko ajan parempaan suuntaan. Athena on oppinut jo nimensä (Ateena) ja kieltosanan ei, mutta välillä neito sulkee korvansa ja jatkaa esim. sähköjohtojen tappamista kunnes ilkeä ihminen tulee ja nostaa pois, jolloin on pakko kurittaa myös ihmistä, sormet, nenä, hiukset, korvikset, kaikki käyvät johon vain hampaillaan yltää ;) Athena ei ole missään nimessä pahantahtoinen vaan positiivisuutta ja energiaa täynnä oleva avoin pentu, joka rakastaa elämän jokaista sekuntia hymy huulilla. Athenasta tulee luultavasti aika pitkälle äitinsä näköinen ja kokoinen prinsessa, jonka touhuille saa varmasti nauraa ja hymyillä vielä monen monta vuotta! Juuri tällä hetkellä neitosen työn alla on saada isovarpaani irti…
Athena sai oman kodin Suomesta vuoden 2005 alussa.
