Bibica

[do action=”elaimen-tiedot” kiire=”” varattu=”” ika=”s. 05/2016″ sukupuoli=”Narttu” leikattu=”” sijainti=”Suomessa”/] Suomessa puolitoista vuotta asunut koira etsii uutta kotia!

Nykyisen omistajan kertomaa:

”Bibica eli Bibi on pian kaksivuotias Romanian rescue, joka tarvitsisi nyt uuden kodin loppuiäkseen. Oma elämäntilanteeni on suuressa muutoksessa, enkä koe pystyväni enää jatkossa huolehtimaan Bibistä niin hyvin kuin haluaisin. Koirasta luopuminen tekee kipeää, mutta vielä kipeämpää tekisi pitää sitä luonani liian vähällä huomiolla vain siksi, että pelkään etten itse kestäisi eroa.

Bibi on noin 11kg painoinen ja sen säkäkorkeus on jotain 40 cm. Minun 154-senttiseen kehooni nähden polvenkorkuinen otus. Ruumiinrakenteeltaan Bibi on lihaksikas, mutta melko hoikka. Turkki on lyhyt ja sileä, musta valkoisin merkein. Häntä taipuu kippuralle ja korvat ovat puolipystyt.

Koiran luonteesta: Bibi on parhaimmillaan herttainen, leikkisä ja hassutteleva otus, jolta ei energia vähällä lopu, mutta joka taitaa myös lötköttelyn jalon taidon. Suomeen tullessaan Bibi oli kuitenkin suunnattoman arka ja tähän tilanteeseen, jossa se uskaltaa luottaa täysin kahteen ihmiseen, on tultu pitkä ja vähittäin edennyt matka.

Vieraisiin Bibi suhtautuu edelleen varauksellisesti, mutta meillä usein vierailevat ihmiset se kuitenkin on hyväksynyt aina hetken ihmeteltyään. Bibi ei ole koskaan käyttäytynyt millään tavalla aggressiivisesti, vaikka murisee ja haukkuukin vieraille. Parhaiten tutustuminen onnistuu niin, että Bibi saa rauhassa edetä itse lähemmäs ihmistä kun siitä siltä tuntuu. Olemme neuvoneetkin vieraita olemaan yrittämättä ottaa kontaktia koiraan, koska se ainoastaan tekee Bibin olon ahdistuneemmaksi. Kun istuskellaan vieraiden kanssa rauhassa vaikka keittiön pöydän ääressä, Bibi luikertelee yleensä jossain vaiheessa huomaamatta pöydän alle ja on pian jonkun jaloissa rapsutettavana, mutta heti jos joku vieras katsoo siihen päin ja vaikka puhuttelee, luikahtaa koira takaisin toiseen huoneeseen. Luottamus ei siis ole Bibille mikään yksinkertainen tai nopeasti rakennettava juttu.

Toiset koirat Bibi yleensä hyväksyy hyvin kavereikseen ja lenkillä se koittaakin leikittää jotakuinkin jokaista vastaan tulevaa eläintä. Joidenkin kanssa tietysti osuu heti kemiat paremmin yksiin kuin toisten, mutta niinhän se menee. Lenkkeilyt luottoihmisen kanssa sujuvatkin hyvin. Vieraamman ihmisen kanssa ulkona Bibi on varuillaan, eli kannattaa varautua siihen, ettei uudessa kodissa lähdetä ihan heti pitkille juoksulenkeille, vaan tutustutaan uuteen ympäristöön vähitellen koiran ehdoilla. Kun Bibi muutti luokseni, en voinut ensimmäiseen kahteen viikkoon viedä sitä ensinkään ulos. Sen jälkeenkin ulkoilut olivat pitkään etuoven edessä nuuskuttelua ja lähipusikkoon piiloutumista. Toivon, että ihan niin alusta ei enää kenenkään tarvitsisi Bibin kanssa aloittaa, vaan että sillä olisi meillä ollessaan syntynyt jonkinlainen perusluottamus ihmisiin niin, että se uskaltaisi tutustua uuteen ympäristöön vähän rohkeammin kuin heti Suomeen tultuaan.

Taidot ja haasteet: Sisäsiistiksi Bibi oppi nopeasti, joskin satunnaisia vahinkoja sattui erityisesti vieraissa paikoissa noin puolen vuoden ajan. Nyt vuoteen Bibi ei ole tehnyt mitään sisälle. Muutenkin se on älykäs ja nopeasti oppiva koira. Odottaminen on vähän vaikeaa vielä, koska Bibi on myös todella aktiivinen, eikä paikalla oleminen pyynnöstä ole ilmeisesti erityisen houkuttelevaa. Enemmän painotus meillä onkin ollut ”hassuttelutempuissa”, joista kerron mielelläni lisää sitten kun kotikandidaatteja alkaa löytyä :) Ulkona vapaana ollessa Bibin saa takaisin hihnaan pyytämällä sen istumaan ja odottamaan. Ainakin minun kanssani se tottelee siinäkin tilanteessa.

Matkustaminen Bibin kanssa on sujunut alusta asti uskomattoman hyvin niin julkisissa kuin henkilöautossakin. Bibi köllöttelee yleensä minun jaloissani, riippumatta siitä millä välineellä ollaan liikenteessä. Matkapahoinvointia ei ole ollut. Uusissa paikoissa Bibi on varuillaan ja usein reissussa ekana päivänä maha on kovalla, tai sitten Bibi muuten vaan panttaa kakkaa, kun ei ole mieleistä ja tutunhajuista paikkaa mihin tarpeet tehdä. Tavallisesti toinen reissupäivä menee jo senkin puolesta hyvin ja Bibi maha toimii normaalisti.

Hoitotoimenpiteet ovat sujuneet melko mutkitta aina. Bibi käyttää kotimaisia Kana-valjaita, joissa on vyötäröllä ”turvapala”. Valjaiden pukeminen sujuu tosi hyvin, koira itse nostaa toisen etutassun valjaisiin sisään ja odottaa kauniisti paikallaan, kun klipsit kiinnitetään. Kynsien leikkaaminen ei ole Bibistä kivaa ja ollaan yleensä tehty se kahden ihmisen voimin, mutta siinäkään hommassa ei koira ole koskaan edes näyttänyt hampaita, saati purrut ketään. Suihku ei myöskään ole erityisesti Bibin mieleen, mutta sekin onnistuu silti ilman isoja ongelmia.

Yksin ollessaan koira ei hauku, vaan nukkuu tai tuijottelee ikkunasta ulos. Bibi ei ole koskaan kärsinyt minkäänlaisesta eroahdituksesta eikä tuhonnut mitään noin vuoteen. No, sukat kannattaa kyllä pitää Bibin ulottamattomissa, erityisesti villasukat. Mutta huonekaluihin tai kiintokalusteisiin koira ei ole kajonnut.

Suurin haaste Bibin kanssa on sen haukkuherkkyys silloin, kun kotona on turvallisia ihmisiä paikalla. Asumme pienessä kerrostalossa ja rapusta kuuluvat äänet jännittävät Bibiä. Niille se usein räjähtää yhtäkkiä haukkumaan säikyttäen kaikki asuntomme asukkaat. Myös ikkunasta näkyville koirille Bibi toisinaan rupeaa haukkumaan kovastikin. Olemme yrittäneet opettaa palkitsemalla Bibiä pois tästä haukkumishommasta, mutta opettelu on vielä kovasti kesken.

Toiveita tulevalle kodille ja perheelle: Bibille parasta olisi päästä asumaan kotiin, jossa olisi jo ennestään koira, sillä leikkikaveri ja koirana olemisen opettaja olisi Bibille varmasti hyväksi. Kuten sanottu, Bibi on tosi energinen tapaus, ja ihanteellinen koti olisikin maalla, jossa voisi juoksennella ja leikkiä välillä myös vapaana. Kissoihin Bibi ei ole kovin paljon tutustunut, mutta en usko, että kissakaverin kanssa elämiseen opettelu olisi sille ihan mahdotontakaan.

Toivoisin, että uudessa kodissa ymmärrettäisiin Bibin herkkyys ja ujous, ja siihen suhtauduttaisiin kärsivällisesti ja rakkaudellisesti. Jo valmiiksi arka koira ei kaipaa yhtään negatiivista palautetta olemisestaan, vaan päin vastoin rohkaisua jokaisesta pienestä edistymisen askeleesta. Olemme tulleet Bibin kanssa pitkän matkan siitä, kun se oli keittiön nurkassa tärisevä mytty, joka ei uskaltanut edes syödä, jos samassa huoneessa oli joku. Tänä aamuna heräsin siihen, kun se sama mytty hyppäsi riemuissaan sängylle ja tuli nuolemaan naamaa ja kyselemään, josko lähdettäisi ulos. Muutos on ollut hidas mutta valtava, ja minun ja toisen turvaihmisen kanssa Bibi on nykyään ”ihan normaali kotikoira”.

Muuta: Bibi on minulle ja sen toiselle turvaihmiselle aivan tolkuttoman rakas olento. Koirasta ei luovuta pitovaikeuksien vuoksi. Siitä ei luovuta myöskään siksi, ettei siitä välitettäisi, vaan nimenomaan siksi, että siitä välitetään ja elämäntilanteen muututtua minulla ei enää ole resursseja tarjota sille niin hyvää kotia kuin tahtotila olisi. Minulle on äärimmäisen tärkeää, että Bibille löytyy ehdotonta rakkautta tarjoava koti, jossa sen annetaan edetä omaa tahtiaan ja olla juuri niin outo tyyppi, kuin se on.

Bibi tottelee parhaiten nimeä Bibi, mutta muita lempinimiä sillä tietysti on pitkä liuta, joista käytetyimpiä ehkä Mummo, Mummu ja Mummukka sekä Bibbe.

Bibiä ei ole vielä steriloitu, mutta hoidan asian heti kun koiran juuri meneillään olevat toiset juoksut on ohi.

Toivon, että uuden kodin tarjoava ihminen/ihmiset tulisivat käymään meillä tutustumassa Bibiin ainakin kerran ennen kodin vaihtoa. Haluan jutella minulle rakkaan olennon uusien ihmisten kanssa kasvotusten. Kuulisin mielellään kodin tarjoajan aiemmista koirakokemuksista ja tietysti uudesta kodista ympäristönä sekä kodintarjoajan elämäntilanteesta. Toivon, ettei Bibin tarvitsisi enää tämän jälkeen vaihtaa kotia.

Kiitos kun luit pitkän ilmoituksen. Näitä asioita ei voi kovin vähin sanoin hoitaa.”

06/2018 Bibica sai jäädä omaan kotiinsa.

[divider scroll_text=””]

Tarhakertomus 09 / 2016

Tämä sirorakenteinen ja sileäkarvainen, todella kaunis pikkuinen on löytynyt pellolta hylättynä läheltä Giurgiun kaupunkia.

Bibica on pienestä iästään huolimatta ehtinyt törmätä ilkeisiin ihmisiin, mutta onneksi ehtinyt kokea myös ihmisten hyvyydenkin. Ensinäkemisellä Bibica piiloutui varmuuden vuoksi petinsä taakse täristen. Se katseli häkkitoverinsa touhottamista meidän kanssamme, mutta ei uskaltanut tulla luokse – ei vaikka miten houkutteli.

Bibicaa jännitti todella paljon uudet ihmiset, mutta kaunottaren pystyi kuitenkin nappaamaan syliin ilman suurempia rimpuiluja. Hetken sylissä kyhjötettyään ja pari silitystä saatuaan Bibica muuttui silmänräpäyksessä kuin toiseksi koiraksi. Se ymmärsi hyvin nopeasti, että me olimmekin niitä kivoja ihmisiä pahojen sijasta.

Kunhan Bibicalle näyttää, että ihminen on kiva ja kiltti, siitä kuoriutuu tavallinen ikäisensä touhukas, avoin ja iloinen pentu. Bibica rakastaa suukottelua, hellyyttä ja leikkimistä. Leikkienkään lomassa emme kuulleet sen haukkuvan, joten myös kerrostalokoti voisi olla sopiva tytölle. Uudet tilanteet ja ihmiset selvästi jännittävät Bibicaa, joten kodissa voisi mielellään olla reipas koirakaveri näyttämässä Bibicalle mallia tai sitten vain ihminen, joka jaksaa rohkaista Bibicaa niin kauan kuin tarve vaatii. Bibica on niin nuori, ettei mikään ole vielä myöhäistä. Bibica jäänee aikuisena alle keskikoon ja on rakenteeltaan vinttikoiramaisen siro, mikä ei valokuvissa oikein välity.

Bibica sai oman kodin marraskuussa 2016.