[do action=”elaimen-tiedot” kiire=”” varattu=”” ika=”Enkeli” sukupuoli=”Uros” leikattu=”” sijainti=”Suomessa”/]Kotihoitajan muistokirjotus:
”Bunic tuli maaliskuussa 2013 hätäsijoitukseen meille sen kodin peruuntumisen takia. En ollut ajatellut ottavani isoa koiraa, enkä varsinkaan urosta. Lentokentällä koiraa hakiessani Buni oli tehnyt hätäkakat boksiin ja muutenkin Buni oli niin pelokas, että kuljetusboxi piti purkaa sen ympäriltä että koira saatiin nostettua pois.
Buni näytti kokoaan paljon pienemmältä kun seisoi pää alhaalla ja selkä köyryssä eikä uskaltanut liikahtaakaan. Katarina kantoi Bunin autoon. Automatkan aikana Buni yritti tunkeutua piiloon ja oli todella pelokas.
Kotipihassa yritettiin ulkoilla, raukka pyrki pakoon eikä uskaltanut peloltaan tulla sisään. Kantamalla sain koiran rappukäytävään ja siitä hihnasta vetämällä hissiin ja kotiin. Buni haisi pahalta (tarhamainen haju ja boxiin ripuloiminen), joten pesin koiran sen pelokkuudesta huolimatta.
Laitoin isoon kylpyhuoneeseen pehmeän paikan ja ruokaa, missä Buni nukkuikin loppuyön. Tyttären ja Bunin ensikohtaaminen oli ikimuistoinen; tyttäreni mennessä aamulla kylpyhuoneeseen oli vastassa kauhistunut koira. Tyttäreni kertoi seisahtaneensa kynnykselle samoin kauhistuneena. Siinä koira ja nuori tuijottivat toisiaan pitkän hetken.
Ajattelin sen kaipaavan omaa rauhaa ja vetäytyvän jatkossakin kylppäriin, mutta ensimmäisen yön jälkeen Bunic halusi itse tulla yhteisiin tiloihin.
Buni oli alusta saakka kaikista hoitamistani koirista haastavin ja vaikein, noin viikon kuluttua se vasta uskalsi kävellä itse asunnon ulkopuolella, jonka jälkeen ulkoilut alkoivat melko nopeasti helpottua ja reviirivahtiminen samoin. Ihmisten kohtaaminen ja ohittaminen oli opeteltava alusta saakka, kuten myös koirien, autojen ym.. Taisi mennä vuoden verran aikaa ennen kuin uskaltautui itse hyppäämään auton takatilaan. Ilotulitusta Buni pelkäsi hysteerisesti ja Uuden vuoden aaton ulkoilu pitikin tehdä todella aikaisin illalla. Loppuaikoina Buni oli ihan tavallinen, rohkea ja reipas ulkoilija.
Kuukaudet vierivät ja Buni oli edelleen hoidossa. Äärettömän arasta koirasta kehittyi lopulta mahtava, perhettään puolustava koira. Buni valitsi jäävänsä meille =).
Mahtavan luonteen omaavan koiran elämä päättyi liian aikaisin, Buni sairastui ja jouduttiin nukuttamaan ikiuneen 10.11.2014. Vanhan papan munuaiset pettivät.
Kiitos kultainen Bunic ajasta jonka meille annoit. Meille tullessasi sanoin sinulle: ”Minä suojelen sinua kaikelta pahalta mitä ikinä keksitkin pelätä”, mutta sairaudelta en sinua kyennyt varjelemaan. Ikävä on omaa bodyguardia.”
[divider scroll_text=””]
Tarhakertomus
Tämän sydämet sulattavan vanhan herran elämä on täysi mysteeri, missä lienee se viettänyt koko elämänsä ennen kuin joutunut koirarankkureiden pyydystämäksi kunnalliselle koiratarhalle, josta vain murto-osa koirista saa mahdollisuuden uuteen elämään. Bunic kuuluu onneksi näihin onnekkaisiin, jotka saivat vielä uuden mahdollisuuden ja näin herran tie vei Magda’s Angels Place:en turvaan.
Bunicista saa vaikutelman että se haluaisi olla kovin huomaamaton ja että se yrittäisi olla mahdollisimman hiljaa aloillaan, jottei olisi vaivaksi kenellekään. En tiedä onko tämän taustalla mahdollisesti Bunicin ikävöinti koiraystävää tai omaa ihmistä kohtaan vai onko herra vain päättänyt luovuttaa eikä usko että sille olisi olemassa se oma rakas ihminen. Me emme kuitenkaan ole luovuttaneet vaan haluamme tarjota tälle jo elämää nähneelle sydämet sulattavalle herralle sen oman rakkauden täyttämän kodin, haluamme antaa Bunicille mahdollisuuden nauttia elämästä, ruoasta joka ei lopu kesken, lämpimästä omasta kodista ja ennen kaikkea siitä omasta rakkaasta ihmisestä.
Bunic saapui Suomeen kotihoitoon 6.3.2013. Bunic on iältään n.8-10 vuotias ja korkeutta sillä on n.50cm. Tällä hetkellä Bunicin päivä koostuu suurimmaksi osaksi omassa turvallisessa pesuammeessa nukkumisesta. Kerran päivässä Bunic käy ulkoilemassa, syötyään ruokansa ja juotuaan vähän se käpertyy takaisin turvalliseen pesuaammeeseen nukkumaan. Luonteeltaan Bunic vaikuttaa hieman arahkolta mutta uskaltautuu kuitenkin haistelemaan uusia ihmisiä, ajan kanssa Bunic varmasti reipastuu ja oppii nauttimaan taas elämästä.
Painoa sillä on nyt n.15kg eli on erittäin laihassa kunnossa. Normaalipainoisena Bunicin tulisi painaa n. 20 kg.
Kuulumisia hoitokodista 04/2013:
”Bunic on löytänyt melkoisesti tasapainoa olemukseensa ja traumaattinen käyttäytyminen on vähentynyt selkeästi. Ulkoilemme usein ja Bunic on äärimmäisen innokkaana aina mukana. Ruokintatilanteet ovat myös rauhoittuneet, osaa odottaa omaa vuoroaan ja ei haukkumalla enää komenna ruokaa.
Bunic suojelee omiaan ja on tottunut kääpiökoiriinkin ja osaa niiden kanssa toimia/leikkiä riittävän varovasti. Lenkkeillessämme hihnarähinää on varsinkin isompikokoisia koiria nähdessään. Ollaan kokeiltu makupaloilla rauhoittaa -ei aina auta vaan jämäkkä ohjaus on todettu kaikkein parhaimmaksi tavaksi karsia huonoa hihnakäytöstä.
Bunic on todella kiintynyt varsinkin minuun ja siitä huolimatta osaa olla kotona nätisti. Autoilu sujuu hienosti, osaa odottaa yksin autossa käydessäni esim kaupassa.
Eli lyhyesti Bunicista voi sanoa että Bunic vaatii kokeneen omistajan, joka johdonmukaisesti ohjaa/auttaa normaaliarkeen. Bunic tarvitsee riittävästi liikuntaa ja virikettä ollakseen tasapainoinen. Se rakastaa luiden järsimistä ja lähes koko ajan on joku luu projektissa. Arkuutta on edelleen mikä on luonnollista, varoo tuntemattomia joskin ei enää mene paniikkiin kun satunnaisesti joku lähestyy äkkinäisesti.”
Bunic laitettiin ikiuneen 10.11.2014.
