[do action=”elaimen-tiedot” kiire=”” varattu=”” ika=”5 kk” sukupuoli=”Uros” leikattu=”” sijainti=”Suomessa”/]Pieni poikavauva hoiperteli yksin pitkin autotienreunaa. Se oli kadottanut äitinsä ja sisaruksensa ja etsi jotain, tiesikö itsekään mitä. Vatsassa murisi nälkä kirppujen ja suolikaisten nakertaessa sen pientä ruumista entisestään ja kylmä marraskuun viima tunkeutui sen pörröisen, mutta ohuen turkin läpi luihin ja ytimiin.
Tällä pienellä poikavauvalla kävi kuitenkin tuuri, parempi kuin miljoonilla kohtalotovereillaan. Juuri ennen kuin se olisi jäänyt paikallisen hurjastelijan pyörän alle, kunnalliselta koiratarhalta Magdas Angels Placeen matkalla ollut auto sattui ajamaan siitä ohi ja poimi sen kyytiinsä. Pikkuinen ei laittanut vastaan poimijoilleen, vaan painautui ilman vastalauseita lämpöiseen syliin. Se kai tiesi olevansa nyt turvassa, ainakin luottamus tähän oli vahva.
MAP:ssa poika sai sisä- ja ulkoloishäädöt sekä kevyttä ruokaa, lääkettä suolikaisten ärsyttämään suolistoon, lämpimän pesän ja turvallisen häkkikaverin. Kaikesta huolenpidosta huolimatta se jäi itkemään perääni hetkeksi rauhoittuen kuitenkin nopeasti. Sydäntä kuristi joka kerta kun laskin pienen sylistäni ja jättäessäni sen yksin, mutta samalla mieli oli hyvä. Parempi täällä kuin kadulla, todellakin. Seuraavana päivänä Giurgiun kaduille satoi nimittäin ensilumi. Sen mukanaan tuoma kylmyys olisi nopeasti vienyt tämän elämässä muutenkin kevyesti kiinni olevan pienokaisen hengen.
Pikkuinen jäi taistelemaan elämästään lähtiessäni parin päivän päästä kotimatkalle. Vaikka ulospäin kaikki näytti hyvältä, olisi varsinainen ihme, jos suolikaisten ja kirppujen täyttämä pieni pentu selviäisi alkuelämänsä koettelemuksista hengissä. Pienokaisella kävi kuitenkin toisenkin kerran tuuri, se on siis oikea tuplatuurin pentu. Viereisessä häkissä asui nimittäin eräs äitikoira pentuineen, joka kyselemättä otti pienen siipiensä suojaan. Kun oikeanlainen eväs ja äidin lämpö oli turvattu, pientä katupoikaa ei pidellyt enää mikään – se alkoi kasvaa ja voimistua sekä etsimään sitä omaa oikeaa ihmistä ja kotia.
Tätä tarinaa kirjoittaessani tämä maailmankaikkeuden pentu, Cosmos, on pian jo viisi kuukautta täyttävä pojankoltiainen, äärettömän sosiaalinen ja kultainen touhupelle, jolla on kunnon nuoren miehen elkeet ja toimet. Se tulee tarhalla toimeen kaikkien kanssa ja kaipaa kovin ihmisen huomiota ja lämpöä luokseen kiipeämällä vaikka itse syliin, jos ei sinne muuten pääse. Syliin päästyään nuori mies tekee edelleen samat mitä aivan pikkuisena – kun se sinne pääsee, se vaan on, rauhassa ja hiljaa.
Cosmos on korkeudeltaan tällä hetkellä n. 40 cm ja sen odotetaan kasvavan vielä hiukan.
Cosmos sai oman kodin heinäkuun lopulla 2014.
