[do action=”elaimen-tiedot” kiire=”” varattu=”” ika=”Synt. 2007″ sukupuoli=”Narttu” leikattu=”Steriloitu
” sijainti=”Suomessa”/]
Debrin kuulumisia 22.12.2016
Hyvää joulua 🎄 kaikille pelastaville enkeleille. Debri nauttii joulusta kotona ja odottaa kovasti herkkuja. Ensin täytyy tosin peseytyä ja ottaa päikkärit. Jonkinlainen identiteettikriisi Debrillä tuntuu olevan. Monesti käyttäytyy kuin kissa <3
Lisätty uusi kuva :-)
[divider scroll_text=””]
Tarhakertomus 10/2012
Lokakuu 2012 Debri on noin 4-5 vuotias leikattu tyttökoira. Debri pelastettiin suoraan koirarankkureiden käsistä. Nämä ihmiset olivat roikottaneet Debriä kaulasta, raahaten panikoivaa tyttöä väkisin kohti autoaan. Tästä syystä Debri odottaa ihmiseltä aina pahinta ja turvautuukin ”hyökkäys on paras puolustus” – selviytymismenetelmään.
Debri on äärettömän älykäs ja pohjimmiltaan ihmisrakas koira. Me emme tiedä mitä kaikkea tyttö on joutunut kadulla eläessään kokemaan, joten luottamus on saavutettava Debrin omilla ehdoilla.
Se jakaa tällä hetkellä häkkinsä kolmen muun tyttökoiran kanssa, ja tulee heidän kanssaan suurimmaksi osaksi hyvin toimeen. Debri tarvitsee paljon aikaa ennen kuin hyväksyy uuden ihmisen, ja ilmoittaakin asiasta melkoisella haukkumisella. Totuttuaan Debri kuitenkin selvästi nauttii turvallisen ja tutun ihmisen läsnäolosta, vaikka ei aina anna koskea itseään. Tyttö tarvitseekin aikaa ja kärsivällisyyttä, sekä sosiaalistamista ennen kuin häntä voisi harkita adoptioon. Tästä syystä Debri on otettu Kummikoira projektiin mukaan.
Debrin ikioma kummi on Sari Muhonen.
Debri tuli kotihoitoon sosiaalistumaan Suomeen 17.2.2014.
Debrin hoitokotikuulumiset, heinäkuu 2015
Debri on kulkenut pitkän tien ja vaikka se onkin alkanut intensiivisen ja paneutuvan, jo kauan kestäneen kotihoitojakson aikana luottaa perheen äitiin ja hieman varauksella jo kahteen muuhunkin perheenjäseneen, sille on ihmisten kohtaaminen edelleen vaikeaa. Uuden ihmisen tulo näköpiiriin aiheuttaa aina raivokkaan haukkupuolustuksen. Jos joku vieras ottaisi Debrin väkisin kiinni tai edes lähestyisi sitä vastoin sen tahtoa, se hyökkisi vasten ja puolustaisi itseään vimmoissaan. Debri joutuu paniikkiin myös moottoriajoneuvojen äänestä, etenkin kaksipyöräisten. Ja tummat vaatteet ja päähineet ovat sille kauhistus.
Mutta kun Debri luottaa, se luottaa täysillä. Se uskaltaa nukkua hoitoäidin vieressä ja antaa suukkoja ja voi sitä riemua, kun lähdetään ulos yhdessä, hännäntöpö vispaa niin, että koko koira kieppuu mukana. Debrin kaulassa on panta, mutta Debri kulkee ilman hihnaa, koska hihna saa sille menneet kauhut palaamaan mieleen, ja edelleen käyskentelemme vaan maalaistalon pihapiirissä, turvallisessa ja tutussa ympäristössä. Kaikki hoitotoimenpiteet saa Debrin luottoihminen tehdä helposti, tyttö vaan makaa ja odottaa, että tilanne on ohi ja on makupalan paikka.
On ihanaa, kun nykyään voi useita kertoja päivässä nähdä tytön silmissä ilon ja itseäkin alkaa aina naurattaa, kun se tunkee muiden koirien editse silitettäväksi ja hellittäväksi. Alkuun Debri oli mustasukkainen huomiosta toisille koirille, nartuille etenkin. Mutta nyt se usein lepäilee pää hoitopaikan samanikäisen nartun pepun päällä. Ehkä se muistaa jotain hyvää pentuajastaan ja tuntee olonsa suojatuksi niin.
Debri on hoitopaikassa tottunut maatilan eläimiin ja elelee myös mielellään kissojen kanssa. Debrin kodin tuleekin olla samankaltainen paikka kokeneen ihmisen seurassa.
Debri sai oman kodin helmikuussa 2016.
