” sijainti=”Suomessa”/]Olin ensimmäistä kertaa ja ensimmäistä päivää MAP:ssa. Kävin koirien aitauksia läpi kartoittaen, ketkä missäkin häkissä asuivat. Suurimman osan koirista tunnistin kuvista ja kuvauksista, niin myös Adrianin, joka oli Dianen häkkikaveri. Olin kyllä nähnyt muutaman kuvan myös mustasta tytöstä, joka oli pelastettu kunnalliselta tarhalta lokakuussa. Kuvissa tyttö näytti laihalta, vähän tavalliselta ja reppanan oloiselta.
En ollut uskoa että tämä oli sama tyttö! Korkea, pitkäjalkainen, kiiltäväturkkinen kaunotar, joka katseli suoraan silmiin luottavaisena kuin kuka tahansa pennusta asti huolenpitoa saanut koira. Mielessäni oli heti sana prinsessa ja halusin nimetä tytön prinsessan mukaan. Mutta koska se oli niin ainutlaatuinen, se sai nimen Diane eikä Diana, jonka kaikki tiedämme.
Sain tutkia hampaat ja korvat ja silitellä mielin määrin. Kun otin käteni pois silkkinä läikehtivältä turkilta, Diane nousi sievästi ylös ja laski kookkaat tassunsa minua vasten. Älä lähde vielä, vastahan tulit, sen katse tuntui sanovan.
Miten tuon kaiken koiria kohtaan Romaniassa kohdistetun pahuuden keskellä säilyy tällaisia helmiä, koiria, joita kukaan ei ole vielä ehtinyt pahasti vahingoittaa, joiden uskoa ihmiseen ei ole julmasti riistetty. Ehkä Dianella on ollut jossain ihan oma enkeli, joka johdatti pelastajat huomaamaan sen kunnallisella tarhalla.
Diane on hyvin sosiaalinen koira, tulee hienosti toimeen muiden kanssa ja viihtyy ihmisen seurassa. Dianessa on aivan selvästi jotain isoa vinttikoiraa, korkeutta on ainakin 63cm, painoa siinä 20 kg tai vähän yli. Diane tarvitsee kodin, jossa saa paljon liikuntaa ja aktiviteetteja. Se ei ole mikään riehuja, mutta juoksija se on.
Diane saapui kotihoitoon Suomeen 27.11.2013.
Diane sai oman kodin joulukuun lopulla 2013.
