[do action=”elaimen-tiedot” kiire=”” varattu=”” ika=”3 vuotias” sukupuoli=”Uros” leikattu=”” sijainti=”Suomessa”/]Dorun olemme ensi kertaa tavanneet sen ollessa vielä pentu. Alueelle jossa koiria ruokimme oli hylätty pieni, musta ja arka poika ilman emoa. Se ei antanut toivoakaan lähelle pääsystä, vaan kavahti kauempaakin ihmisen liikkeitä. Tuli aika, jolloin Dorua ei enää näkynyt ruokintapaikalla. Se ei enää tullut tutun auton lähestyessä pellonlaidalle, johon se aiemmin saapui arkana, mutta innolla odottamaan ruokaansa.
Doru oli poissa ja pelkäsimme ettei poikaa enää näy. Kerta toisensa jälkeen, kun pojasta ei näkynyt vilaustakaan, kasvoi huoli Dorun kohtalosta suuremmaksi. Kului aikaa kunnes tapahtui jotain odottamatonta. Doru oli palannut! Iloinen jälleennäkeminen vaihtui sekunnissa suureen huoleen, sillä Doru ei ollut kunnossa. Se oli kovin laiha ja täysin voimaton. Se ei jaksanut enää edes yrittää karkuun ihmisen lähestyessä. Doru kannettiin suoraan autoon sen pyristelemättä lainkaan vastaan ja se painoi matkalla väsyneenä päänsä ihmistä vasten.
Doru toipui hellässä hoivassa ja oikealla ravinnolla nopeasti Magda’s Angels Placen tarhalla. Doru olisi fyysisen vointinsa puolesta voinut etsiä kotiaan jo kauan sitten, mutta arkuus ihmisiin oli sille koettemuksistaan jäänyt. Sitä on sosiaalistettu tarhalla ja toistuvien ihmisten kanssa kohtaamisten jälkeen, joissa palkintona on ollut makupala tai hellä kosketus, se on nykyään jopa alkanut kerjäämään silityksiä.
Doru on äärimmäisen kiltti koira, joka väistelee nöyränä pienempienkin tarhakavereidensa tieltä. Sen ei myöskään koskaan kuultu haukkuvan. Doru on menettänyt toisen silmänsä onnettomuuden tai hoitamattoman tulehduksen seurauksena. Yksisilmäisenä olo ei Dorua mitenkään vaivaa, ja minusta sillä on edelleen maailman kaunein katse, josta näkyy nyt usko ihmisiin. Kultapoikamme on nyt valmis matkaamaan omaan kotiin, jonkun hyvin, hyvin onnekkaan ihmisen luokse.
Doru on sirorakenteinen, säkäkorkeudeltaan n.50cm.
Sai oman kodin lokakuussa 2015.
