[tab]
[tab_item title=”Eevi 12/2016″]
Jo yhdeksättä Jouluaan Suomessa viettävä ilopilleri Eevi toivottaa rauhallista ja rakastavaa Joulua kaikille tasapuolisesti!
[/tab_item]
[tab_item title=”Eevi 06/2013″]
Hain Eevin 22.9.2008 Virosta. Laivamatka oli hirmunen. Tyttöä kun ei meinannut saada edes terminaaliin sisään. Onneksi reippaat ja avuliaat satamavartijat auttoivat tytsyn saamisessa hissiin ja laivan puolella laivavartija auttoi meidät hyttiin. Muilta matkustajilta Eevi keräsi hirmu kasan koiran herkkuja ja matka sillä menikin niitä mussuttaessa ja tutustuessa muutamaan mukanani tuomaan leluun. Emäntä itse oksenteli roskikseen koska hytissähän ei vessaa ollut…Helsingin päässä ystävällinen naisporukka tarjosi tilataksilla kyydin kotiovelle ja reissu oli VIHDOIN ohi.Eevi pelkäsi kaikkea. Autoja, remmejä, kiiltäviä lattioita, hissejä, ihmisiä… Kerran se sai väännettyä itsensä jopa valjaista ulos ja säntäsi, tottakai, keskelle isoa risteystä. Sisäsiistiksi se kyllä oppi reilussa viikossa ja parin viikon päästä ulkoilukin oli helpompaa.
Nykyään… No nykyään Eeviä on todella hankala saada autosta ulos. Tai sohvalta alas. Aamulla se ei herää samaan aikaan vaan tulee kun kuulee nappuloiden kilahtavan kuppiin. Ja ruokaakin odotetaan siististi nojatuolissa ettei pylly turhaan kovalla lattialla puudu.. Levottomuus iskee jos ei vieraiden välissä sohvalla ole tilaa yhdelle ”pienelle” koiralle! Ja sillä laulamisellahan se paikka yleensä tulee. Eevi on kaikkien kaveri. Ja kaikki on Eevin kavereita.
Myönnettäkööt, äitin pikku rinsessahan siitä tuli. Ja hyvin harvaan asiaan pystyn sanomaan ei. Hyvin harvaan asiaan onneksi tarvitsee edes sanoa ei. Se tyttö osaa toimia hyvällä maulla! Ja nukkua PALJON
Olin 18 kun Eevin hain. Nyt 23 ja asumme kahdestaan. Kaikkea on nähty ja tehty. Kaupunkiakin vaihdettu ja tultu takaisin. Vähän toisillemme hernettä välillä vedetty nenään. Eevi myöskin pelasti minut pahalta masennukselta. Kaikki tehdään kimpassa, töihinkin se pääsee aina välillä mukaan kun on hiljaisia viikkoja. Mutta kyllä se on koira isolla K:lla. Ja koiramaisia hommia se jaksaa harrastaa. Esimerkiksi lankakerien sotkeminen ja täysiä juokseminen on sen juttuja. Pikkueläinten jahtaaminen on kanssa jees. Vähän isommatkin menee. Viime viikolla lähettiin kauriin perään. Angry Bird -lelut ovat kanssa se sen juttu! Eevi on fani.
[/tab_item]
[tab_item title=”Leevi 4.1.2009″]
3.10.2008 tapasimme Leevin kanssa ensimmäisen kerran Tallinnassa. Itselläni oli päivän jänskätyksen jälkeen aika sekavat tunnelmat, koira oli todella laiha ja karkeat karvat jäivät käteen kun sitä silitti. Hirmuinen reppana se oli, näinköhän siitä koirannäköistä saisi tekemälläkään…
Matka lahden yli sujui rauhallisesti, Leevi rauhoittui hytissä ja nukkui melkein koko matkan. Reissaaminen ei kuitenkaan ollut vielä ohi Helsinkiin päästyämme, edessä oli vielä yli viiden tunnin matka kotiin Joensuuhun. Ei tainnut poika tästäkään hätkähtää, nukkui vain. Pari kertaa piti käydä tarkistamassa tuliko se koira kyytiin ollenkaan, kun ei ääntäkään kuulunut.
Kotiuduimme aamuyöllä ja heti Leevi paikkansa löysi, oma patja lattialla turvallisessa nurkassa oli niin mukava, että siihen koiruus simahti ja nukkui puolille päivin.
Ensimmäiset yhteiset päivät olivat kyllä sekä koiralle että emännälle aikamoisen outoja, itselläni kun ei ole koiraa aiemmin ihan ikiomana ollut. Yksin olemista harjoiteltiin jo ekasta päivästä lähtien ja sen kanssa Leevillä ei ole ollut ongelmia missään vaiheessa. Nätisti poika jää kotiin ja (yleensä) mitään pahojaan ei ole keksinyt poissa ollessani. Muutamat sukat ja kengät on pistetty palasiksi, mutta sekin vain sen takia, että mamma on ne kiireissään tyrkylle jättänyt. Niin kauan kuin sohva pysyy ehjänä, niin täällä ollaan onnellisia.
Ruoka on Leeville maistunut ihan alusta asti. Mahan kanssa oli alussa vähän ongelmia, mutta ajan kanssa maha on alkanut toimimaan, liekö jännityksestä ja kaikista uusista jutuista mennyt välillä sekaisin. Kaikki mitä eteen annetaan, katoaa kyllä parempiin suihin. Paino ei meillä tästä huolimatta alkanut heti nousemaan, niinpä eläinlääkärin suosituksesta ruoka-aika on 3 kertaa päivässä ja tämä on kyllä jo tuottanut tulosta, painoa on tullut kilon verran lisää, vielä odotellaan muutamaa kiloa ja sitten palataan normaaliin 2 kertaa päivässä ruokailuun. Mutta päivä päivältä koira näyttää enemmän koiralta, ja kyllä siitä koirannäköisen koiran saa, vieläpä komean sellaisen, siitä ei ole epäilystäkään! Turkki alkaa olla jo tosi hyvässä kunnossa lohiöljyn ansiosta.
Leevin kanssa elämä on kyllä ollut helppoa; odotin koiraa, jolla olisi kenties jonkinlaisia ennakkoluuloja ihmisiä kohtaan kokemansa jälkeen, mutta Leevi ottaa avosylin vastaan kaikki uudet ihmiset ja pyytää rapsutuksia. Ainoastaan lapset ovat vielä vähän pelottavia, mutta edistystä myös tämän suhteen on tapahtunut, kummipoikani Leevi saa jo silloin tällöin käydä silittämässä Leeviä ilman, että koira on paniikissa pötkimässä pakoon. Vielä en ole Leeveistä kuitenkaan yhteiskuvaa onnistunut nappaamaan, ei nyt ihan niin ylimpiä ystäviä olla J
Leevi on ollut alusta asti täysin sisäsiisti. 2 kertaa tämän reilun parin kk:n aikana on tullut pissi sisälle (nämäkin johtuneet ihan omasta reaktiokyvyn täydellisestä puuttumisesta). Aika hyvin minun mielestäni.
Kaikkien ystävieni ja sukulaisteni koirien kanssa Leevi tulee juttuun tosi hienosti. Paljon on saatu leikkiä takaa-ajoa ja Danou on paras painikaveri! Alussa Leeville kaikki pallot, vetonarut ja muut leikkikalut olivat ihan vieraita, mutta nyt koiruus innostuessaan osaa kyllä leikkiä, juosta pallon perään ja vetää narua. Paras leikki tähän mennessä on ollut lumipallojen kiinniottaminen ja lätäköiden jään rikkominen, harmillisesti näistä leikeistä ei ole vielä saatu kuin maistiainen, mutta nyt alkaa tuota lunta olla jo sen verran että tällä kertaa ei pitäisi ihan heti sulaa pois.
Sitten päästään tähän lempiaiheeseeni: talutushihna ja muut koirat. Muutaman ensimmäisen yhteisen päivän jälkeen luulin vielä, ettei tämä koira osaa haukkua ollenkaan, mutta väärässähän minä olin. Kyllä muuten lähtee poijjaasta ääntä, kun sille päälle sattuu (mutta sisällä ei hauku ollenkaan). Eli ainoa ongelmakohta mikä meillä Leevin kanssa on tähän päivään mennessä ollut, on toisten koirien kohtaaminen lenkillä hihnassa. Koirapuistossa ja muuten vapaana ollessaan Leevi on ylintä ystävää kaikkien, niin urosten kuin narttujen, isojen ja pienien koirien kanssa, mutta siihen kun laitetaan hihna peliin ja ei saakaan mennä vapaasti toista nuuskimaan niin jo on kumma homma. Tämä tilanne on ainoa, missä Leevi päästää ääniä, välillä vähän murinaa ja toisinaan saadaan ihan kunnon meteli aikaan jos toinenkin osapuoli lähtee leikkiin mukaan. Hitaasti, mutta varmasti on tämänkin asian kanssa edistytty. Ensin kokeilimme toisten koirien ohittamista kaukaa, mutta tämä kun ei lähestulkoonkaan aina ole mahdollista tuolla kaupungissa, niin vaihdoimme taktiikkaa ja ”nopeasti ohi” -taktiikka on mielestäni toiminut paremmin. Nyt ei tarvitse ihan kaikille koirille ilmoitella olemassaolostaan, yleensä vain niille, jotka itse ensin aloittavat urmuttamisen. Uskon vakaasti, että tästä tavasta päästään kyllä eroon tavalla tai toisella ajan kanssa.
2. päivä tammikuuta päästiin eroon niistä turhista kilkuttimista, vielä en tiedä vaikuttaako tämä Leevin käytökseen millään tavalla. Enemmän miestä ainakin näin ensimmäisinä päivinä leikkauksen jälkeen syö ehkä nuo mamman vanhat kalsarit… :D
Yhteenvetona voisi todeta, että meillä on mennyt aivan loistavasti! Erityiskiitos Katalle, joka kehotti minua tutustumaan tarkemmin tähän kultsipojuun, päivääkään en ole sitä katunut, että Leevi tuli taloon! Se on tuommonen hassu mussukka, josta tulee vielä joku päivä oikein komea ja raamikas herra!
-Katri & Leevi-
[/tab_item]
[/tab]
[divider scroll_text=””]
Tarhakertomus 07/2008
Moi,
Me ollaan sisarukset Eevi ja Leevi. Asuskellaan täällä Virumaalla ja meillä on aika paljon kavereitakin täällä. Meidän kans samassa häkissä on ollu muitakin koiria ja ihan hyvin me ollaan kaikkien kans tultu toimeen! Nyt ihan viimeseks meiät siirrettiin ikävä kyllä ketjuihin kiinni navetan seinään, täs ei oo niin kiva olla ollenkaan ja me koitetaan sitä myöskin ilmaista kun meidän ohi menee porukkaa, höh!
Me ollaan jo 10kk vanhoja ja toi Leevi on mua, Eeviä, ihan vähän vaan isompi. Me seisoskeltiin yks päivä vierekkäin ja tultiin siihen lopputulokseen, että Leevin säkäkorkeus on n.55cm ja Eevin n.50cm. Me ollaan vähän samannäköisiäkin, mutta Eevillä on sellasia vaaleanruskeita kohtia sen silmien yläpuolella. Leevin turkki on hieman tasaisemman harmaanruskean värinen, kuin Eevin.
Aluksi me oltiin kauheen ujoja, kun täällä kävi noita ihmisiä. Aika nopeesti me sitten huomattiinki, että ne on ihan kivoja ja antaa meille ruokaa ja rapsuttelee kamalasti. Niin me sitten päätettiin yhdessä, että ei me ujostella enään ollenkaan ja annetaan oikeen paljon pusuja kaikille, niin ne sit antaa meille vielä enemmän nameja ja herkkuja! (voi jee, niitä ihmisiä on sitten helppo jymäyttää!)
Leevi on meistä se rauhallisempi sisarus, vaikka kyllä ihan tasan vauhtia ja vaarallisia tilanteita osaa Leevikin järjestää. Eevi-tyttö tykkää vähän hössötellä, hyppiä ja leikkiä, mutta minkäs ne tytöt sille luonnolle mahtaa!
Me ollaan kuultu, että meille koirille on kaikenmaailman hauskoja harrastuksia ja me haluttais ehdottomasti molemmat sitten harrastaa jotakin. Sellanen agility, missä saa juosta kovaa ja hyppiä esteitä ja pujotella vois olla esimerkiksi aika kiva!
Ollaan me puhuttu keskenämme, että ehkä me ei yhteiseen kotiin päästä, mutta ollaan silti sisaruksia, vaikka välimatka meidät erottaiskin. Maalla vois olla aika kiva asua, tai sitten vaikka semmosessa rivitalossa, missä ois vähän pihaa, jossa vois leikkiä. Kerrostalo voi vähän pelottaa, me kun ei olla mitään pieniä taskukoiria kumpikaan! (ei ollakaan!) Sitäpaitsi kyllä me osataan haukkuakin, jos on tarvetta, mutta ei me huvikseen viittitä huudella, johan siinä kurkkukin tulee kipeeksi!
25.7.2008 Eevi oli niin onnellinen, kun menin sen luokse, että tyttö nosti etutassunsa hartioilleni ja suukotteli kamalasti. Harmitti hieman, että sisarukset oli erotettu toisistaan. Eevi katselikin useasti Leevin suuntaan, että mitä se velipoika siellä matkanpäässä touhusi. Viheltelimme laulunpätkää siinä mennessämme ja Eevi kuunteli kummastellen ja keikutellen päätään puolelta toiselle. Hän oli heti mukana juonessa ja olisi taatusti viheltänyt mukana, jos se olisi onnistunut :)
Leevi puolestaan oli keksinyt mukavan keinon katsahdella ympäristöään. Poika hyppäsi koppinsa katolle polleana, heilutellen häntää ja odotellen kaipaamiaan ihmisiä ympärilleen. Kyllä nämä sisarukset ovat niin mahtavat pakkaukset, että toivoisin heidän pikaisesti pääsevän omaan kotiin!
21.08.2008 Velipoika Leevi sai kodin Virosta. Eevi on vielä kotia vailla.
09.09.2008 Leevi sai kodin Eestistä pari viikkoa sitten. Tänään tarhan työntekijä lähti katsomaan sitä ja viemään sen rokotuskorttia. Leevi löytyi vajan kylkeen kiinnitettynä ketjusta, arkana ja pelokkaana. Ihmisen lähestyessä se yritti piiloutua ja pissasi alleen. Poika pääsi takaisin tarhalle ja odottaa nyt hellää ja ymmärtäväistä kotia, joka auttaisi sitä unohtamaan kokemansa pahan.
22.09.2008 Eevi ja Leevi on molemmat varattu.
Eevi ja Leevi saivat kodin lokakuussa 2008.
