[do action=”elaimen-tiedot” kiire=”” varattu=”” ika=”Synt. 2015″ sukupuoli=”Narttu” leikattu=”” sijainti=”Suomessa”/]6.2.2018 Hilla etsii uutta kotia.
Hilla on 3-vuotias keskikokoinen (16 kg) tyttökoira, joka saapui Romaniasta Suomeen kaksi vuotta sitten. Hilla on luonteeltaan samaan aikaan sekä reipas ja mukautuvainen että herkkä ja varovainen koira. Reippaus ja mukautuvaisuus ilmenee mm. siten, että Hilla nauttii saadessaan olla ihmisten seurassa ja sen voi ottaa mukaan minne vaan. On kulkenut mukana työpaikalla, koiraystävällisissä kahviloissa, julkisissa kulkuvälineissä, mökillä, sukuloimassa… Herkkyys ja varovaisuus taas ilmenee siten, että Hilla on sisätiloissa ollessaan varautuneempi ja esim. säpsähtää yllättävää ääntä.
Hilla pitää rapsutuksista, ulkoilusta mihin kellonaikaan ja missä säässä tahansa, tempuista ja herkuista, koirapuistossa pinkomisesta, rannoilla sekä vedessä että hiekassa leikkimisestä, pehmeistä lämpimistä nukkumapaikoista sekä pehmoleluista. Hilla osaa liudan käskyjä ja jos jonkinlaisia temppuja, ja oppii nopeasti uusia. Se on aina ollut hyvätapainen: ei ole koskaan tuhonnut mitään kotona, lepäilee tyytyväisenä itsekseen työpäivän ajan, antaa nätisti tehdä hoitotoimenpiteet tai laittaa tossut pakkasilla, ei rähjää vastaantulijoille jne.
Hillan kanssa on kuitenkin ilmennyt ongelma, jonka kanssa nykyinen koti ei yrityksestään huolimatta pärjää ja jonka takia Hilla etsii uutta kotia. Hillasta on tullut sisätiloissa suojelevainen omistajastaan sekä ajoittain myös omasta tilastaan muita kuin omistajaansa kohtaan. Ongelma on nimenomaan sisätiloissa, ulkona se häntä heiluen tervehtii ja kiehnää samojen ihmisten ympärillä. Uudessa kodissa on oltava kokemusta haastavista koirista, mutta Hillasta saa hienon ystävän sillä se on kovin sympaattinen tapaus. Ratkaisu olikin nykyiselle kodille erittäin vaikea. Hilla on tällä hetkellä entisellä kotihoitajallaan, jonka luona vietti ensimmäisen kuukautensa tultuaan tarhalta Suomeen.
Hillaa ei suositella pienten lasten perheeseen eikä kotiin, jossa pieniä koiria.
Päivitystä 04/2018 Hilla sai jäädä kotiinsa.
[divider scroll_text=””]
Hillan (ent. Gretan) perheen terveiset 3.6.2016:
Vieläkin on vaikea uskoa, että sain näin mahtavan koiraystävän elämääni kuin Hilla! Ei voi muuta kuin olla kiitollinen tuosta karvakorvasta joka päivä. Tosin täytyy sanoa, että alku oli kaikkea muuta kuin helppo, ja siksi haluan jakaa myös teille muille kokemukseni.
Kun kävin katsomassa Hillaa ensimmäistä kertaa, iloinen hännänheiluttaja hurmasi ensi näkemältä! Olisi tehnyt mieli ottaa se saman tien mukaan, mutta koska koira tulisi minun ja poikaystäväni yhteiseksi, menimme yhdessä katsomaan Hillaa uudestaan parin päivän päästä. Selväähän se oli, että myös poikaystäväni ihastui karvakorvaan. Niinpä hoidimme muodollisuudet ja menimme hakemaan Hillaa heti luvan saatuamme.
Päästyämme kotipihalle tapahtui kuitenkin pahin painajainen: hetken ovella epäröityään, uudesta tilanteesta järkyttynyt koira tempaisi yhtäkkiä itsensä vapaaksi. Mainittakoon, että Hillalla oli tuolloin päällään valjaat, jotka sillä oli ollut koko sen kuukauden jonka se oli kotihoitopaikassaan viettänyt. Lisäksi olin ostanut sille pannan joka kuitenkin osoittautui liian suureksi, sillä se lähti jo aiemmin vauhdilla kaulasta. Koira oli siis irti ja pinkoi paniikissa karkuun minkä pikku käpälistään pääsi.
Hilla oli karkuteillä yhteensä viikon verran. Viikko koostui unettomista öistä, lukemattomista tien päällä vietetyistä tunneista ja jatkuvasta huolesta – sekä itsellä että varmasti myös koiralla. Tarinalla oli onneksi onnellinen loppu, kun Hilla lopulta saatiin loukun avulla kiinni erään omakotitalon pihalta alueella, jolle se oli asettunut pidemmäksi aikaa oleilemaan. Helpotus oli sanoin kuvaamaton kun karkulainen viimein oli kotona, ja pari päivää nukkua tuhisimme univelkoja pois sekä minä että Hilla.
Olen todella kiitollinen kaikesta siitä avusta ja tuesta, jota sain tuon viikon aikana oman perheeni lisäksi lukemattomilta eri ihmisiltä. Yllätyin kuinka avuliaita tuntemattomat ihmiset olivat soitellessaan minulle nähtyänsä karkurin. Erityiskiitos kuuluu Etsijäkoiraliiton Elinalle, Noralle ja Lauralle, jotka käytännössä laputtivat kokonaisen kaupungin ja antoivat kullanarvoisia ohjeita ja tukea. Sainpa avukseni myös Elinan mainiot etsijäkoirat.
Nyt Hilla on ollut luonamme parisen kuukautta, ja on mitä suloisin ja herttaisin tapaus. Uudet ihmiset ovat vielä jännittäviä mutta kaikki se, mitä itse arvioin pelottavaksi onkin sujunut ongelmitta, kuten muutto, raitiovaunumatkustelu, hissi, kynsien leikkuu, eläinlääkärikäynti… Lisäksi, Hillaa helpompaa koulutettavaa en ole tavannut – herkuille perso tyttö tuntuu oppivan uudet temput kertaheitolla. Ainoa hankala on ollut lenkillä maasta syöminen jonka vuoksi eläinlääkärillekin jouduttiin, kun eräässä leipäpalassa ilmeisesti oli mukana rotanmyrkkyä. Saimme onneksi läheiseltä lääkäriltä hätäajan ja myrkky saatiin oksettamalla klinikan lattialle, joten tästäkin koettelemuksesta selvittiin säikähdyksellä.
Tarinan opetuksena oli se, että uuteen koiraan – varsinkaan uuteen elämään saapuneeseen rescueen – ei kannata aluksi täysin luottaa vaikka vaikuttaisi kuinka fiksulta. Käyttäisin itse alkuun yhdistelmää hihna+panta, hihna+valjaat+jarru (lantion ympärille tuleva erillisosa joka estää valjaista peruuttamisen), jotta koira pysyy hallinnassa tilanteessa kuin tilanteessa. Meillä oli edellä mainittujen varusteiden lisäksi vielä noutajahihna. Oli siinä kanssalenkkeilijöillä ihmettelemistä kun kolmen hihnan kanssa mentiin. Epäluuloisen Hillan kanssa täytyi kuitenkin heti kiinniottopäivänä uskaltautua ulkoilemaan ja koira ”köytettynä” pysyivät oma mieli ja olemus rauhallisempana, jolloin myös Hillan oli helpompi alkaa rentoutumaan. Pian kuljettiinkin jo häntä heiluen jopa Mannerheimintien laitaa.
Toivomme Hillan kanssa oikein mukavaa kesää kaikille, erityisesti muille rescuekoirille ja heidän omistajilleen!
[divider scroll_text=””]
Tarhakertomus 02/2016
Greta oli pelastettu pentuna kadulta yhteistyöklinikallemme, jossa se ehti varttua vuoden ikäiseksi sopusuhtaiseksi ja nätiksi neitokaiseksi, kunnes toimme tytön kotihoitoon Suomeen.
Kuulumisia kotihoidosta 17.2.2016:
Greta on ehtinyt nyt olla hoitopaikassaan vajaa kaksi viikkoa ja on osoittautunut iloiseksi nuoreksi koiraksi, joka tulee toimeen kaikenikäisten ja kokoisten koirien kanssa. Luonteeltaan Greta on sopivalla tavalla energinen ja kuuliainen.
Greta nauttii ulkoilusta säällä kuin säällä, joskin mielellään vielä hakee lenkeillä rohkeutta toisista perheen koirista. Kävelee myös nätisti hihnassa. Tyttöä jännittää kovaääniset autot sekä uudet ihmiset, varsinkin jos vieras ihminen yrittää saada tyttöön suoraa kontaktia.
Makupalat Greta osaa ottaa todella nätisti kädestä ja rakastaa luiden syömistä. Sisäsiisteyskin on hyvällä alulla ja kehitystä tapahtuu koko ajan lisää. Greta on aika hiljainen koira, eikä juurikaan reagoi ulkoa tuleviin ääniin. Työpäivän ajan Greta on muiden koirien seurassa nätisti ja on iloisena vastassa, kun kotiväki saapuu töistä.
Greta on kotihoidossa Järvenpäässä.
Greta sai oman kodin maaliskuussa 2016.
