[do action=”elaimen-tiedot” kiire=”” varattu=”” ika=”8 vuotias” sukupuoli=”Narttu” leikattu=”” sijainti=”Suomessa”/]Tasan neljä vuotta sitten, ystävänpäivänä 2009, Henni-koira liittyi perheeseemme. Koska Hennin tarkasta syntymäajasta ei ole tietoa, olen pitänyt ystävänpäivää hänen syntymäpäivänään. Hän tuli meille 4-vuotiaana ja täyttää nyt jo 8 vuotta.
Olin etsinyt pientä, kerrostaloon sopivaa koiraa. Henni osui PK:n sivuilta silmiini jo ennen, kuin hänestä oli ehditty kirjoittaa lisätietoja. Pieni, hoikka ja tavattoman suurikorvainen koira tuntui kutsuvan minua. Soitin Hennistä vastaavalle Tainalle ja pian varmistui, että Henni näyttää sopivan perheeseemme täydellisesti. Jo parin viikon päästä saimme hänet kotiin!
Ilmeisesti Hennin aiempi omistaja oli kuollut, minkä seurauksena Henni joutui koiratarhalle, jossa sai myös nykyisen nimensä. Hennillä on nykyään muutama bestis, mutta muutoin hän ei välitä toisten koirien huomiosta ollenkaan, vaan kiertää mieluummin muut koirat kauempaa. Koskaan hän ei kuitenkaan rähjää muille tai käyttäydy muutoin vihaisesti.
Henni on niin täydellinen koira, etten voisi toivoa häneltä enää mitään enempää. Hän on iloinen ja aktiivinen, toisaalta kuitenkin tottelevainen ja maltillinen. Kyllähän se pitää itseään varmaankin laumamme johtajana, mutta koska hän on niin hyväluonteinen, se ei haittaa ollenkaan. Hän on viisas ja mukava johtaja.Muistan, kuinka neljä vuotta sitten haimme Helsingin satamasta kuusikiloisen pienen koiran, jolla oli laivamatkan jälkeen kova kakkahätä ja joka rakastui minuun ja mieheeni yhtä päätäpahkaa kuin me häneen. Tarjosin hänelle lihapullia heti satamassa, ja nehän maistuivat!
Kotona turkulaisessa kerrostaloasunnossamme Henni tutki heti iloisena ja kiireisenä joka ikisen nurkan läpi. Kissaa se vilkaisi vain ohi mennen, mutta ai että, kuinka pörröiseksi ja paksuhäntäiseksi Musti-kissa muuttui! Kissa oli aivan kauhuissaan, vaikka koiraa ei olisi voinut vähempää kiinnostaa. Muutamassa kuukaudessa niistä tuli hyvät ystävät.Edelleenkään Henniä ei uskoisi päivääkään yli 4-vuotiaaksi, niin reipas ja iloinen hän on. Olemme sittemmin muuttaneet maalle isoon omakotitaloon, mikä on tehnyt Hennille todella hyvää. Hän on suuren omakotitonttimme vartija.
Hennin tullessa meille hänellä oli nisäkasvaimia, joista olin toki jo etukäteen tietoinen. Henni leikattiin heti, kasvaimet poistettiin ja ne osoittautuivat hyvälaatuisiksi, eivätkä ole uusineet. Sen jälkeen koko neljän vuoden aikana ei ole ollut minkäänlaista vaivaa tai sairautta, lekurilla on käyty vain kynnet leikkauttamassa. Koskaan Henni ei ole pissinyt sisälle eikä rikkonut mitään. Hiirien metsästys ulkona ja piharakennuksissa on hänen lempiharrastuksensa, samoin pehmoleluilla leikkiminen. Hän myös aikamoinen sohvaperuna!
Täältä voi vielä lukea Hennin tarinan: http://alavalla-maalla.blogspot.fi/2010/12/hennin-tarina.html
Henni sai kodin helmikuussa 2009.
