[do action=”elaimen-tiedot” kiire=”” varattu=”” ika=”Enkeli” sukupuoli=”Narttu” leikattu=”” sijainti=”Suomessa”/]Ingrid katsoo tyynen haikeana kaukaisuuteen pellon reunassa. ”Mitä siellä on,Ingrid? Minne kaipaat, kenestä olet huolissasi?”, kyselen suurelta, uljaalta koiralta, jonka silmistä näen niin suuren viisauden, etten ihmettelisi vaikka se vastaisi puhumalla. Kuulen Ingridin tarhalle tulon syyn kuitenkin Katarinalta. Että neidon omistaja on joutunut vanhainkotiin. Tämä haluaisi ehkä vielä koiransa takaisinkin, mutta voimien ollessa heikot, on nyt jonkun toisen vuoro antaa koti ihanalle Ingridille.
Ingrid on rauhallinen ja tyyni kuin hiljentynyt metsä. Se ei hötkyile mihinkään suuntaan lähtiessäni kävelemään sen kanssa. Neito on haikean oloinen, mutta ei surunsa murtama kuitenkaan. Ehkä se ymmärtää, että tämä hetki oli odotettavissa ja koittaa nyt kääntää katseensa menneestä tulevaan. Se kulkee reippaasti ja heittäytyy peltoon piehtaroimaan. Se tekee säyseästi tuttavuutta Alvaan, vanhempaan narttuun ja Brad-poikaan. Ingrid on jo ehtinyt elää, mutta on kuitenkin vuosiaan nuoremman oloinen ja kuntoinen. Ja se on kaunis! Tuntisin valtavaa ylpeyttä, jos saisin kulkea Ingridin seurassa ihmisten edessä, niin hieno se on sekä ulkonäkönsä että luonteensa puolesta. Kokoa Ingrid-neidolla lienee yli 65 cm ja ikää arviolta seitsemän vuotta.
Ingrid on hirvittävän luottamusta herättävä ja ihastuttava koira, joka jo lyhyellä ensitapaamisellamme teki minuun lähtemättömän vaikutuksen. Se on kuin kaikesta huolehtiva äiti; turvaa antava, hellä ja lämmin, ymmärrystä huokuva. Kun joku veisi tytön kodin lämpimään, rakastavaan hoitoonsa, saisi hän varmasti osakseen suurinta ystävyyttä ja lojaaliutta, mitä koskaan on kokenut.
Ingrid sai kodin joulukuussa 2008.
Ingrid on lopetettu heinäkuussa 2009 ilman yhdistyksen lupaa.