[do action=”elaimen-tiedot” kiire=”” varattu=”” ika=”s. 30.10.2009″ sukupuoli=”Narttu” leikattu=”” sijainti=”Suomessa”/]
Lulun kuulumisia 9.1.2018
Hankin Lulun kauttanne reilut kahdeksan vuotta sitten. Elämämme on sujunut ehkä liiankin hyvin. Lulu on hihnan päässä pari minuuttia päivässä postinhakureissun yhteydessä. Muuten hän saa mennä ja olla niin kuin tahtoo. Kaikkea hyvää toiminnallenne.
Aikaisempia kuulumisia 2010
Luulen että Lululle kuuluu kokolailla hyvää. Ei ainakaan ole millään tavalla muuta osoittanut tai kertonut. Tyttö kotiutui tänne mettän keskelle todella hienosti. Tullessa mahtui sohvalle poikittain mutta nyt täyttää kahdenistuttavan sohvan kokonaan. Painoa tytöllä on 30 kg ja säkäkorkeus noin 60 cm. Istun aika usein lattialla. Portaat olivat muutaman viikon ajan ylivoimaisia, joten ei muuta kuin patja ylhäältä alas olohuoneen lattialle. Alussa Lulun päivätorkkupaikkana oli lampaantalja joka muutaman kuukauden tehokkaan aherruksen jälkeen oli sormenkokoisia palasia, joita muutama kourallinen joka päivä sai lattialta kerätä. Samoin ensimmäisiä yksinoloaikojaan käytti tehokkaasti metsurin taitoihin. Ei uskoisi kuinka paljon tulitikun kokoisia sälöjä muutamasta takkaklapista tulee.
Sisäsiistiksi Lulu oppi kohtalaisen pian eli jolloinkin alkukeväästä. Ilmeisesti koti- ja äitimuistona oli kiinteämmän tuotteen syöminen. Muutaman kerran nostin tytön lavuaariin ja pesin suun bide-suihkulla. Se mielihalu jäi. Pihasiistiksi oppi suurinpiirtein lumien sulamisen aikoihin. Siihen saakka nakkasin kihvelillä tuotokset aina samaan paikkaan tuohon mettän reunaan ja siitä saakka se paikka on toiminut hyvin vessana. Lulun kannalta lienee hyvä, että teen töitä kotona eikä mitään mahdottoman pitkiä yksinoloaikoja ole. Ovi on koko ajan auki eli saa mennä mielensä mukaan. Vaikka aika ”leimaantunut” minuun taitaa olla, koska ei pitkiä aikoja yksinään ulkona ole kun jo tulee tuohon viereen. Hihnaa joudun käyttämään vajaat 5 minuuttia päivässä kun postinhakumatkalla joudumme ison tien yli käymään. Muuten hihnatonta elämää tyttö viettää. Tutuilla lenkkipaikoilla kulkee kauempana, muttei näköetäisyydeltä poistu kuin pieneksi aikaa. Kun huomaa ettei minua näy niin kova kiire takaisinpäin. Uusilla reiteillä tai sellaisilla joissa ollaan oltu vain muutama kerta ei viittä metriä kauemmaksi mene.
Haukkuakin Lulu osaa, vaikkei ilman aihetta ole tainnut kertaakaan vielä ääntä pitää. Varsinkin pihalle tulevat linnut aiheuttavat melko äänekkään reaktion ja poisajamisen. Isommat linnut ovat aiheuttaneet lyhyen alkuelämän suurimmat säikähdykset. Huhtikuun alussa kotikurjet tulivat takaisin reviirilleen tuohon pellolle. Niitä reippaasti lähti Lulu ihmettelemään. Kun sitten kurjet päästivät duettona kevään ensimmäisen riemuhuudon niin aika nopea oli takaisintulo jalkojen viereen, josta hiukan uskalsi murista. Merikotkapariskunta myös säikäytti melkoisesti tyttöä soidinlentonsa syöksyllä aikas lähellä, jolloin melko kova siipien suhina sai Luluun pikku paniikin.
Naapureiden elämään Lulun tulo on vaikuttanut aika paljon. Enää ei supikoirat käy linturuokinnan maasta syömässä, hirvet ja peurat ei enää käy nuotiopaikan sammutusvesitynnyristä juomassa ja viereisen kallion kettupariskunta kulkee nykyisin tuolta pellon kauimmaista reunaa pitkin. Kaikki pieni lentävä kiinnostaa Lulua kovasti. Melko isolla prosentilla perhoset päätyvät parempiin suihin. Sudenkorennot johtavat vielä 100-0, mutta heinäsirkoilla ja hepokateilla ei paljon mahdollisuuksia ole. Erittäin hyväluonteiseksi olen tytön päätellyt. Ensimmäinen oma koira kuitenkin kyseessä, joten en vertailla oikein osaa. Ensimmäinen juoksu oli touko-kesäkuun vaihteessa. Kokolailla mahtavan kaverin sain.
[divider scroll_text=””]
Tarhakertomus 01/2010
Triibikin ja saksanpaimenkoira Martin rakastetut vahinkolapset syntyivät 30.10. Triibikin pentujen isä on saksanpaimenkoira Martti (2 vuotta), äärettömän tasapainoinen, ystävällinen ja komea uros. Pentueessa on seitsemän narttua ja viisi urosta. Pennut ovat kehittyneet emonsa hellässä ja kärsivällisessä hoivassa reippaiksi, sosiaalisiksi, avoimiksi ja touhukkaiksi pikku riiviöiksi ja nyt on aika alkaa etsiä niille omia koteja, harkittuja, sitoutuneita ja aktiivisia koteja.
Rotuyhdistelmä (hollanninpaimenkoira/ saksanpaimenkoira) takaa sen, että pennuista tulee kasvamaan aktiivisia, energisiä, fiksuja ja valppaita palveluskoiria, joista ei missään tapauksessa ole pelkästään sohvalla makoiluun, vaan ne tarvitsevat säännöllisiä virikkeitä, johdonmukaista koulutusta, aktiivista elämää ja reipasta ulkoilua. Harrastuskoiraa etsivä löytää sen näistä pennuista varmasti. Pennut luovutetaan uusiin koteihinsa mikrosirutettuina, rokotettuina ja madotettuina jouluviikosta alkaen. Kulukorvaus pennuista on 250 e.
Luluun ei voi olla ihastumatta. Nallenpentumainen olemus yhdistettynä sosiaaliseen, mutta hiljaiseen luonteeseen vie sydämen mennessään. Lululle todennäköisesti kasvaa hieman normaalia pidempi turkki.
Lulu sai kodin tammikuussa 2010.
