[do action=”elaimen-tiedot” kiire=”” varattu=”” ika=”8-9 vuotias” sukupuoli=”Narttu” leikattu=”” sijainti=”Suomessa”/]Kuulumisia hoitokodista syyskuu 2018:
Manda on nyt ollut kotihoidossa noin puoli vuotta. Tänä aikana tyttönen on oppinut mm. sisäsiistiksi ja hihnassa kävelyä opetellaan vielä pienin askelin.
Unelmakodissa olisi omaa, aidattua pihaa koirakaverin kera. Nykyisessä hoitokodissa Manda leikkii päivittäin toisen narttukoiran, Linan kanssa. Manda on todella topakka ja leikkisä tapaus, joka rakastaa elämää. Mandalla on hiukan ääniherkkyyttä, joten häntä ei suositella kerrostaloon. Välillä Manda voi säikähtää yllättäen kuuluvasta äänestä, mutta tämä on vähentynyt. Ukkosta hän ei pelkää.
Manda osaa olla yksin kotona muiden koirien seurassa, eikä tuhoile tai muuta vastaavaa. Manda on myös kaikkiruokainen ja vatsa toimii hyvin. Kaiken kaikkiaan ihana tapaus!
02/2019 Manda sai jäädä hoitokotiinsa. Ihanaa loppuelämää tyttönen!
[divider scroll_text=””]
Kuulumisia kotihoidosta: Manda etsii omaa kotia.
Manda tykkää tuttujen ihmisten huomiosta ja saattaa tunkea nykyään syliinkin kellottamaan. Tutustuu uusiin ihmisiin hitaasti, omaa tahtiaan. On ruoalle hyvin perso, joten se on iso apu. Miehet on hieman pelottavampia kuin naiset ja lapset. Riehuvat lapset saa sen vetäytymään piiloon. Tarkkailee muutenkin mielummin hieman etäämmältä uusia tilanteita. Vieraille haukkuu, turhia ei ole räksyttänyt.
Kaikkiaan on edelleen varsin arka tapaus, mutta välillä vahingossa rohkaistuu ja saattaa ihan riehaantua leikkimään ja hyppimään mieluisaa ihmistä vasten.
Hoitotoimenpiteisiin ei ole aina helppo saada. Menee paniikkiin kun ”tartutaan kiinni”. Vasemman korvan takana esim takku, jota olen koittanut saada leikattua, sinkoaa pois kun tajuaa saksien läsnäolon.
Ulkoilu hihnassa haastavaa ja mieluusti vain aidatulla alueella. Lähinnä seisoo paikoillaan/ on lukossa/ paniikissa. Koirakaveri olisi suotavaa, hyötyy ns normaalisti käyttäytyvästä koirasta. Sisällä osaa tehdä tarpeet ”laatikkoon”, jossa sanomalehteä/kissanhiekkaa.
Eli pahimmat miinukset on se, että hoitotoimenpiteitä on vaikea päästä tekemään + ulkoilemaan vain kunnolla aidatulla alueella.
[divider scroll_text=””]
Tarhakertomus elokuu 2014
Tämä kaunis ja herttainen tyttö eli kylmän ja lumisen talven arkojen pentujensa kanssa yksittäishäkissä, jossa ei nähnyt eikä tavannut muita koiria ja ihmisiäkin vain silloin kun joku tuli tuomaan ruokaa tai siivoamaan tai tekemään hoitotoimenpiteitä – lähinnä antamaan pennuille lisäruokaa .Manda hoiti ja paimensi pentunsa hyvin, mutta pennuistakin kasvoi yhtä arkoja kuin äiti. Ne löysivät kuitenkin kaikki kodin, koska pentujen on helpompi sopeutua. Manda-äiti vain kyyhötti pää roikkuen ja silmistä kuvastui suru. Se tuli joskus ottamaan makupalan kädestä, mutta ilme ja olemus pysyivät samana.
Siirryttyään koirataloon Manda alkoi katsella ympärilleen, leikkiäkin joskus hieman, mutta sen lähelle ei saanut tulla. Keväällä se tuli yllättäin häkkiverkon takaa nuolaisemaan kättäni. Ilostuin ja menin häkkiin istumaan ja niin Manda ja Freedom, sekä kaksi muutakin myös arkaa koiraa tulivat istumaan viereeni, aivan lähelle. Katsoivat silmiin, eivätkä lähteneet pois.
Ja minä kerroin niille paikoista, joihin niiden pennut ja ystävät ovat päässeet; sinisestä taivaasta, viileistä järvistä, humisevista puista. Kodeista, joissa on koirille pehmeä peti, ruokaa, vettä, leluja. Kerroin, miltä tuntuu, kun turkkia harjataan ja silmäkulmia pyyhitään. Miten hauskaa on, kun mennään koirille tarkoitettuihin leikkipuistoihin ja vapaana juoksemaan metsäpoluille, rannoille ja kallioille.
Minusta tuntui, että ne kuuntelivat minua ja laittoivat silmänsä hetkeksi kiinni. Ehkä joskus tulee päivä, jolloin nekin uskaltavat luottaa. Jolloin nekin saavat matkustaa näkemään ja omistamaan tuon kaiken. Ehkä joskus tulee päivä, jolloin kaikki tuo on myös Mandan elämää.
Mandan säkäkorkeus on noin 30-35cm ja neiti painaa n. 11-12kg.
[divider scroll_text=””]