[do action=”elaimen-tiedot” kiire=”” varattu=”” ika=”2 vuotta” sukupuoli=”Uros” leikattu=”” sijainti=”Suomessa”/]Ensimmäinen kertani Romaniassa, takana pitkä päivä MAPissa ja Giurgiun kunnallisella koiratarhalla. Olimme väsyneitä ja nälissämme, mutta siitä huolimatta Katarina kaartoi Jeepin nokan vielä kohti Kindergardenia. Kyydissämme oli iso säkillinen koiranruokaa ja tarkoituksenamme oli ruokkia sillä alueella elävää koiralaumaa.
Lauma saapui tervehtimään meitä ja ryhtyi nälissään ruokailemaan. Pian läheltä pimeydestä kuului sydäntä särkevä huuto ja kohta toinen.
Auton ajovalojen valokeilassa näimme, kuinka lauman johtajauros löylytti pientä mustavalkoista koirapoikaa hätistäen sitä julmalla tavalla pois ruokakasojen sekä vieressään olevan ilmiselvästi juoksuisen nartun läheltä. Poika piteli toista etutassuaan ilmassa ja huusi kivusta. Se huusi vieläkin, vaikka olimme jo omalla huudollamme saaneet johtajauroksen lähtemään kauemmaksi jatkamaan omaa ruokailuaan.
Sillä sekunnilla teimme päätöksen. – Emme voi jättää sitä tänne, emme vaan voi, Katarina sanoi ja meni mustan pojan luo, ojensi kätensä ja laittoi kätensä pojan ympärille silittäen samalla hellästi. Poika ei osoittanut elettäkään perääntyäkseen tai ollakseen aggressiivinen, se vaan oli ja tuli syliin, kun nostettiin.
Katarina laittoi pojan syliini ja lähdimme ajamaan alueelta ulos. Koirapoika painautui minua vasten ja istui sylissäni kiltisti kuin tietäen pääsevänsä johonkin parempaan. Se ei tuntunut olevan peloissaan, vain hieman ihmeissään. Pojan turkki oli pehmoinen ja hyväkuntoinen, hännässä oli hieman takiaisia. – Oot ensimmäiseni, ajattelin ja silmäni kostuivat ilon ja väsymyksen kyynelistä.
Tätä koirapoikaa katsellessa tuli ensimmäisenä mieleen suomalainen, tavallinen, sekarotuinen piski niinpä se saikin nimensä sen mukaan – Musti. Se ei kuitenkaan ole vain tavallinen sekarotuinen, vaan ainutlaatuinen sellainen. Ensimmäisten tarhapäivien ujosta, kaikkien höykyttämästä hylkiöstä on nyttemmin kuoriutunut varsin iloinen ja reipas mies. Musti rakastaa seurustella ihmisten kanssa, leikkiä ja hellitellä ja on täysin valmis muuttamaan oman ihmisensä luo. Sen etutassussakaan ei tuntunut olevan ensimmäisen illan jälkeen mitään vikaa, ei reikää, ei naarmuakaan. Se tassu oli siis vain Mustin avain uuteen elämään, se oli sen tehtävä ja se oli tarkoitettu näin.
Musti on kooltaan keskikokoinen, n. 50 cm ja painoltaan n. 20 kg.
Musti sai oman kodin helmikuussa 2014.
