[do action=”elaimen-tiedot” kiire=”” varattu=”” ika=”” sukupuoli=”Narttu” leikattu=”” sijainti=”Suomessa”/]Nonja on noin 5-vuotias narttu. Nonjan omistaja oli joutunut sairaalaan ja tyttö oli jätetty kotipihaansa lukitun portin taakse ilman vettä ja ruokaa ketjun päähän odottamaan. Ja odottamaan. Odottamaan…
Nonja on kuitenkin luonteeltaan iloinen ja avoin. Hihnassa se vetää jonkin verran ja välillä poukkoilee sinne tänne. Nonja vaikuttaa kouluttamattomalta, mutta on kuitenkin todella nopea oppimaan ja ottaa välillä hyvin kontaktia. Jalkojen väliin sotkuun menneen hihnan se osasi itse selvittää jo kolmen yrityksen jälkeen kuin olisi sen aina osannut.
Nonja on myös hyvin energinen.
Nonja antaa hienosti käsitellä itseään ja sitä saa myös nostaa. Tyttö on kova pusuttelemaan ja ”halailemaan”. Se tuntui rakastavan ihmisen huomiota ja läheisyyttä ja oli hieman mustasukkaisen oloinen pennulle, joka ympärillä pyöri viemässä huomiota. Tulee kuitenkin muuten hyvin toimeen muiden koirien kanssa.
Nonja ei olisi millään halunnut takaisin ketjuun, vaan teki stopin juuri niin kauas kopista, ettei ketju ihan riittänyt. Tyttö olisi paljon mieluummin jäänyt ihmisen luokse ja protestoi yksin jättämistä kovaäänisesti. Tulevan omistajan on siis hyvä varautua eroahdistukseen.
Korkeutta Nonjalla on noin 50cm ja se on rakenteeltaan siro. Nonjaa ei anneta kerrostaloon.
14.06.2008 Voi kun Nonja oli laiha. Se on odottanut omaa kotia kohta neljä kuukautta. Luonne ei tytöllä ole muuttunut eikä hermot pettäneet. Se oli hyvin onnellinen, kun meillä oli aikaa käydä sen luona ja halia sitä oikein kunnolla. Tyttö kieppui ja kiehnäsi koko pienellä resuisella olemuksellaan ihanan ihmisen sylissä. Jalankin se oli jossain välissä satuttanut, mutta se ei tällaista tilaisuutta häirinnyt.
Nonja siis edelleen odottelee ihmistä, jota ei haittaa, jos Nonja haluaisi olla hänen kanssaan ihan koko ajan. Voihan olla, että ketjuelämän päättymisen jälkeen Nonja huokaisisi helpotuksesta ilman erossaolo-ongelmia uudesta ihmisestään, mutta kannattaa silti ottaa tällainenkin vaihtoehto huomioon ja olla resurssit opettaa Nonjalle, ettei sitä hylätä enää.
2.8.2008 Nonja on odottanut tarhalla omaa kotia pian puoli vuotta. Pikkuinen on kestänyt paljon. Se on käynyt läpi alun hämmennyksen, sitten turhautumisen ja kyllästymisen tarhan vähävirikkeiseen ja kahlehdittuun ympäristöön ja viimeisin käänne on selvästikin tasaantuminen, jopa hienoinen rauhoittuminen. En haluaisi ajatella Nonjan tottuneen tarhaelämään, alistuneen siihen että ”tätä tämä elämä on”, mutta väkisin se ajatus hiipii mieleen ja saa toivomaan Nonjalle kotia entistäkin kipeämmin. Nonjan on aika oppia millaista elämä voikaan olla ilman rajoittavaa ketjua perässään ja ennen kaikkea vierellään ihan oma ihminen jolta saisi rapsutuksia ja sylipaikan aina kun siltä tuntuu.
Nonja on entistäkin hurmioituneempi kuin ennen ihmisten huomiosta. Huomaa että se on sille liian harvinaista herkkua. Nonja kietoutuu koko vartalollaan ihmisen kiinni ja melkein sulkee silmänsä ja huokaisee kun sen korvaan kuiskii kauniita sanoja ja silittelee resuista turkkia.
Nonja tuli erinomaisesti toimee myöskin pienen narttupennun kanssa, joten alkuaikojen ärsyynnys pentuja kohtaan on myöskin takana.
