[do action=”elaimen-tiedot” kiire=”” varattu=”” ika=”9/2015″ sukupuoli=”Uros” leikattu=”” sijainti=”Suomessa”/]Marraskuun alussa Magda löysi kotimatkansa varrelta pienen koiravauvan, joka oli sairaana ja hyvin heikkona. Pienokainen ei huolinut ruokaa eikä jaksanut seistä omin jaloin ja Magda kiidätti sen paikallisen eläinlääkärin luo. Lääkäri ei uskaltanut antaa suurta toivoa pennun selviytymisestä, mutta Magda ei halunnut luovuttaa.
Kolmantena päivänä hoidon aloittamisesta pentu nosti kuononsa ilmaan tuntiessaan kissanruoan tuoksun ja haparoivin tassuin lähti katsomaan mitä sen kaverina ollut kissanpentu syö. Se nuuskutti ruokaa tarkkaan, epäröi ja päätti sitten maistaa yhden palasen. Vieressä Magda koitti pitää riemunkiljahdukset sisällään ettei pienokainen häiriintyisi ja lopettaisi maisteluaan.
Puricel (pieni kirppu) nimen saanut pojannassikka osoittautui hyvin ihmisrakkaaksi. Ruokahalun herättyä se voimistui nopeasti ja alkoi suorastaan pörräämään ihmisten jaloissa pyytäen päästä syliin aina kuin vain mahdollista. Se ei hauku, mutta saattaa jäädä piippaamaan perään rakkaan ihmisensä kadotessa näköpiiristä. Pojan tulevan perheen olisi siis varauduttava erityisesti yksinjäännin harjoitteluun.
Puricel leikkii MAP-tarhalla niin toisten pentujen kuin isojen vahtikoirienkin kanssa. Toipilasaikanaan sen kanssa ruokakuppinsa jakaneet ja läheisyyttä ja turvaa pienelle potilaalle antaneet kissatkin ovat sille hyvin mieluisia kavereita.
Pikku kirppu, vaikka reipas ja hyvin sosiaalinen onkin, saattaa säikähtää nopeita liikkeitä ja yllättäviä tilanteita. Se on luonteeltaan herkkä ja pehmeä.
Puricelista on kasvamassa aikuisena luultavasti keskikokoinen tai jopa vähän keskikokoista pienempi.
Puricel sai oman kodin maaliskuussa 2016.
