Muiden riekkuessa ja haukkuessa häkeissään tämä hallava karvaturri katsoo tulijaa hiljaa, häntä vienosti liehuen. Kuvaus karkeakarvainen snautseripaimenkoira kuvaisi sitä ehkä parhaiten – kroppa on paimenkoiran, turkki suloisen sekaisen harmaa ja pää hieman terrierimäinen partoineen ja hauskoine korvineen. Aaronin taustaa ei tunneta ja perimästäkin on vaikea sanoa mitään- taitaa olla useamman polven monirotuinen, persoonallinen pakkaus.
Häkissä Aaron käyttäytyy ystävällisesti, hihnan saa kiinnittää ilman suurempia vaikeuksia ja poika on selvästi mielissään päästessään ulos. Muihin koiriin se ei katsahdakaan, vaikka saa osakseen melkoiset haukut poistuessaan tontilta. Aaronin häkkinaapuri tekee suorastaan kiusaa, joku on jyrsinyt häkin seinää niin, että sieltä saa juuri ujutettua päänsä ja naapuri käyttää tilaisuutta hyväkseen – se tunkee kuononsa aukosta ja rähjää Aaronille aina tilaisuuden tullen. Kullakin on tapansa purkaa turhautumistaan, mutta Aaron ei lähde rähinään mukaan, vaan kääntää selkänsä häirikölle. Kyllä tästä kainosta pojasta löytyy se riehakaskin koirahenkilö, tutun hoitajan nähdessään ilo irtoaa täysillä ja se loikkaa hoitajaa vasten. Ihmisen läheisyys onkin sille se iso juttu! Pojan iäksi on tarhalla arvioitu noin kaksi vuotta. Sen hampaat ovat hyvässä kunnossa ja aivan valkoiset, mutta käytös viittaisi hieman vanhempaan koiraan. Hihnassa liikkuminen on miellyttävän rauhallista ja poika vetää ainoastaan silloin, kun sitä huolestuttaa liian lähelle tulevat koirat tai ohi rämistävä kuorma-auto. Rannalla aallot hieman arveluttavat sitä, veteen Aaron ei halua mennä mutta tykkää siitä, että saa olla kainalossa paijattavana, niin että saa kaiken huomion itselleen. Rannalle tulee myös nuori ja riehakkaasti käyttäytyvä uros, joka haluaisi kovasti leikkiä. Vesi pärskyy ja vauhtia piisaa, mikä ei selvästikään ole Aaronin mieleen. Sen ylähuuli nousee ääntäkään päästämättä, ja nuorempi vetäytyy taaemmas. Aaronin eleet ovatkin mielestäni selkeät ja sen olemuksessa on tiettyä arvokkuutta, sen ei tarvitse ainakaan kohtaamissamme tilanteissa ottaa äärimmäisiä reaktioita käyttöön. Aallokon pelosta Aaron on ainakin päässyt, samana viikonloppuna se oli mennyt jo reippaasti veteen. Pientä arkuutta Aaronissa kuitenkin on havaittavissa, aina kun se näkee jotakin huolestuttavaa, se alkaa liikkua edestakaisin hihnassa ja pälyillä mahdollista uhkaa kohti. Aaronille onkin erityisen tärkeää voida luottaa siihen, että sen omistaja on rauhallinen ja sen luottamuksen arvoinen vastuunkantaja, joka totuttaa sen uusiin asioihin pikku hiljaa. Aaronin tuleva koti on mieluiten rivi- tai omakotitalossa, suht rauhallisella alueella missä esim liikenne tai muut ärsykkeet eivät pelota sitä liikaa. Aaron sopisi ainoaksi kainaloiseksi tai kiltin nartun kaveriksi.
Kissoihin suhtautumisesta ei tiedetä. Lapsiin Aaron on suhtautunut tarhalla ystävällisesti, mutta lievän arkuutensa takia sitä ei suositella kovin vilkkaaseen elämänmenoon.
Aaron sai kodin elokuussa 2008.