OTA MEIHIN YHTEYTTÄ
Pelastetaan Koirat ry © Copyright 2020
Kadulta Kotiin
Auta eläin kadulta turvaan
Kadulta Kotiin -projektin tarkoituksena on auttaa kaduilta turvaan koiria, joilla ei ole muuten toivoa päästä omaan kotiin ja turvaan. Projektiin valitut koirat ovat yksittäisiä tapauksia, eikä niitä oteta kuin muutama kerrallaan mukaan ”hankkeeseen”. Tarkoituksenamme on aluksi seurata koiran elämää kadulla, jonka jälkeen pyrimme järjestämään sille hoitopaikan.
Tämän jälkeen vuorossa on kattava eläinlääkärin tarkastus sekä mahdolliset tarvittavat hoitotoimenpiteet. Näiden lisäksi eläimelle laitetaan kaikki asianmukaiset ulko -ja sisäloishäädöt, rokotukset, mikrosirutus ja se testataan yleisimpien sairauksien varalta. Päästyämme seuraamaan koiran käytöstä lisää myös tarhaoloissa, alamme etsimään sille sopivaa perhettä. Ko. koirat tullaan luovuttamaan vain hyvin sitoutuneisiin ja rescuekoiran tarpeet ymmärtäviin koteihin.
Emme pysty takaamaan, että projektiin otetulle koiralle ei tapahdu mitään, koska elämä kadulla on vaaroja täynnä. Koskaan ei voi tietää tarjoaako ihminen esimerkiksi myrkytetyn ruokapalan tai ajaako joku tahallaan koiran yli autolla. Tämän riskin minimoimiseksi olemme kuitenkin valinneet projektiin koirat, jotka ovat selviytyneet jo pidempään samalla alueella ja samassa laumassa. Olemme tavanneet henkilökohtaisesti ko. olevat koirat useita kertoja. Tulemme seuraamaan projektiin kuuluvien koirien elämää niiden kotiuttamisen jälkeenkin tavanomaista enemmän ja toivomme tiivistä yhteydenpitoa sekä kuulumisia ja kuvia.
Projektiin liittyvät yhteydenotot Katarinalle 045 8494 200 / katarina@pelastetaankoirat.com
Pienestäkin avusta kasvaa joukolla suurta ja yhdessä saamme piankin turvata jollekin näistä tällä hetkellä mukana olevista koirista pääsyn MAP:iin ja siten askelen lähemmäs ikiomaa kotia.
Päivityksiä Kadulta Kotiin-projektiin
Joskus on hyvin vaikea kertoa asioista ilman, että loukkaisi ketään osapuolta eikä loukkaaminen ole missään nimessä tarkoituksemme. Nicolauksen hyväksi lahjoittaneet ihmiset ovat kuitenkin ansainneet selityksen.
Me yritimme monen monta kertaa saada apua perille Nicolaukselle, mutta epäonnistuimme siinä. Yritimme saada sovittua Nicolauksen kiinniotosta ja sen vaihtoehdon kuulostettua mahdottomalta paikallisten arvioimana, neuvottelimme vaihtoehtoisesti myös nukutusnuolen käyttömahdollisuudesta.
Emme onnistuneet myöskään löytämään Suomen puolelta riittävän kokenutta ja osaavaa, riittävän valmistautunutta ihmistä, joka olisi uskaltautunut ottamaan kadulla jopa 10 vuotta eläneen koiran kaikkine sen tuomine haasteineen, joista emme olisi pystyneet antamaan edes vähäisintäkään arviota. Mutta vaikka olisimme onnistuneet löytämään papalle omistajan / sitoutuneen hoitopaikan, meidän olisi tarvinnut saada järjestettyä vähimmilläänkin välttämättömät mikrosirutus, rokotukset, madotus yms. Nicolaukselle, jotta olisimme edes teoreettisesti voineet saada sen tuotua Suomen puolelle turvaan.
Valitettavasti me emme saaneet näitä kaikista yrityksistämme huolimatta järjestymään ja hyvin surullisin mielin joudumme kertomaan, että emme pysty auttamaan tätä suloista vanhusta.
Anteeksi pikkupappa <3 Anteeksi Nicolaukselle lahjoittaneet ihmiset.
Mikäli joku haluaa takaisin oman lahjoitussummansa, hän voi olla yhteydessä Katarina Valliniin, katarina@pelastetaankoirat.com. Muussa tapauksessa käytämme Nicolaukselle tulleet lahjoitukset toisten hädässä olevien koirien auttamiseen.
Nicolaus selvisi pitkästä kylmästä talvesta. Nyt Romaniassa on lämmintä ja kesä. Kesän tultua koirarankkurit ovat aktivoituneet ja Nicolaus tietää olevansa suuressa vaarassa. Se tulee harvoin ulos tavallisesta piilopaikastaan. Lauantaisin ja sunnuntaisin se uskaltaa liikkua enemmän. Se on huomannut, että niinä päivinä koirarankkurit eivät ole liikkeellä. Edellisellä kerralla Nicolaus melkein saatiin kiinni ja oli ihme, että se pääsi karkuun.
Nicolaus on hieno koira ja toivoisimme, että saisimme sen turvaan katujen vaaroilta. Toivoisimme, että se saisi viettää turvallisen vanhuuden pelkäämättä ja hyvässä hoidossa. Sen se todella ansaitsisi.
Uusimpana mukana Kadulta Kotiin -projektissa on Nicolaus. Nicolaus on 40 cm korkea ja arviolta 10-vuotias koirapappa, joka elää keväästä myöhälle syksyyn nukkuen pienessä puistikossa erään giurgiulaisen kerrostalolähiön laitamilla. Talvisin pappa on päässyt yhdessä kohtalotovereidensa kanssa pienelle aidatulle alueelle, jonne on yritetty rakentaa koppiviritelmiä suojaamaan kodittomia koiria kaikkein pahimmalta kylmyydeltä.
Nicolauksella on ollut siinä mielessä onnea, että se on saanut hoivaajakseen kaksi ystävällistä romanialaisrouvaa, jotka käyvät ruokkimassa sitä. Nicolaus luottaa näihin kahteen rouvaan täysin ja nauttii heidän rapsutuksistaan ja läheisyydestään, mutta muita ihmisiä se karttaa. Tämä ihmisarkuus on pelastanut koirapojan jo monta kertaa, kun rankkurit ovat yrittäneet pyydystää sen. Muutaman kerran myös siitä huolehtivat rouvat ovat sattuneet paikalle ja menneet väliin, saaden pelastettua sen viime hetkellä.
Aina nämä rouvat eivät kuitenkaan voi olla Nicolauksen luona ja he alkavat olla niin iäkkäitä etteivät välttämättä jaksa enää kauaa pitää huolta siitä. Myös itse Nicolauksesta näkee ettei se ole enää nuori poika. Se ei nouse enää yhtä ketterästi ylös maattuaan kylmällä ja kovalla maalla.
Nicolaukselle halutaan löytää rauhallinen, osaava koti, jossa on kokemusta aran koiran kanssa toimimisesta. Vie varmasti aikaa ennen kuin Nicolaus luottaa, että muutkin kuin nämä sen rakastamat rouvat voivat olla sille ystävällisiä ja kilttejä. Nicolauksen tulevassa kodissa voi olla myös kissakavereita, sillä sen on usein nähty nukkuvan kylki kyljessä paikallisten kulkukissojen kanssa, toinen toisestaan lämpöä ja turvaa saaden.
Teodor saatiin kadulta turvaan MAPin tarhalle, jossa huomattiin pojan toisen takajalan olevan kipeä. Poika pääsi tutkimuksiin yhteistyöklinikallemme Bukarestiin, jossa takajalan polvilumpion todettiin olevan pois paikoiltaan. Kadulta Kotiin -projektiin tulleiden lahjoitusten turvin Teodor saatiin eilen leikattua ja toipuminen on lähtenyt hyvin käyntiin ja nyt poika on taas askelen lähempänä omaa kotia.
Teodor sai oman kodin maaliskuussa 2015.
Pikkuinen Teodor elää Romaniassa kadulla. Se on joskus ollut ehkä jonkun kotikoira, mutta siitä on jo niin kauan aikaa ettei pieni poika taida enää edes muistaa mitä tarkoittaa oma koti. Sillä on useimmiten petinään pahvilaatikko, jonne käpertyä yöksi nukkumaan, mutta joinakin iltoina Teo palaa turvapaikkanaan pitämälleen alueelle vain huomatakseen, että joku on tuhonnut sen nukkumispesän toivoen koiran lähtevän.
Alue jolla Teodor elää ei ole Romanian mittapuulla pahinta mahdollista. Suurin osa siellä asuvista ihmisistä on niin tottunut pojan jokapäiväiseen läsnäoloon, että se saa olla rauhassa ja ohimennessään moni tarjoaa pojalle ruoanmurenan tai joskus jopa pienen hyväilyn tai kauniin sanan.
Tuhansien surullisten tarinoiden maassa ovat Teodorin asiat suhteellisen hyvällä mallilla. Siitä syystä se on jäänyt aina odottamaan kiireellisimpien hätätapausten saantia kuntoon. Se on selviytynyt pitkään yksin välttäen autojen alle jäämisen, väkivaltaiset ihmiset, loppusyksyn jäätävät myrskyt ja pakkasyöt.
Voiko pienen koiran onni kuitenkaan jatkua loputtomiin turvattomilla kaduilla? Onko katukoiran elämä jokapäiväisine ruoanetsintöineen ja vaaroineen elämää, jota koirapojan kuuluu viettää? Me uskomme ettei. Siitä syystä Teo saa oman mahdollisuutensa tulemalla uutena mukaan Kadulta Kotiin-projektiin. Emme osaa kertoa osaisiko se jo piankin kulkea hihnassa, onko se sisäsiisti tai mahtaisiko se haukkua kotioloissa, sillä emme ole päässeet seuraamaan sitä siten kuin yhteistyötarhallamme jo turvassa olevia koiria. Ehkäpä kuitenkin Teollekkin on olemassa jossakin ihminen, joka uskaltaa ottaa haasteen vastaan ja ottaa pienen katupojan siipiensä suojaan mahdollisine vikoineen ja yllätyksineenkin.
Teo on noin viisi vuotias. Se on ystävällinen, mutta ymmärrettävästi välillä varuillaan varsinkin alkuun aivan vieraiden ihmisten kanssa. Pikkuruisella pojalla on töpöhäntä ja säkäkorkeutta vain noin 35 senttiä.
Yksi pieni hetki voi muuttaa koko elämän. Kumpa se hetki koittaisi pian Teolle ja olisi askel kohti turvattua loppuelämää.
Pitkän päivän päätteeksi ihana uutinen! Arvatkaapa kuka saatiin tänään pois kadulta ja kuljetettua eläinklinikalle Bukarestiin? Sydämellinen kiitos teille kaikille Kadulta Kotiin-projektiin lahjoittaneille. Lupita on nyt turvassa!
Uutena koirana projektiimme tulee Lupita, joka otettiin rakennustyömaan vahdiksi. Rakennusmiehet huolehtivat siitä, antoivat ruokaa ja kyhäsivät jonkinlaisen kopinkin tytölle. Syksyllä, kun rakennus valmistui, työntekijät lähtivät uuteen paikkaan ja Lupitan kotikoppi hajotettiin. Se yritti palata kodiksi ottamaansa paikkaan, mutta uudet ihmiset ajoivat sen kerta toisensa jälkeen pois. Sitä lyötiin ja lopulta se ei uskaltanut enää mennä rakennuksen pihamaalle saakka, mutta jäi silti entisen kotinsa lähelle.
Se istui kadulla vastapäätä uutta rakennusta ja itki. Ihmiset kertoivat miten yön pitkinä, yksinäisinä tunteina tyttö todella itki ja ulvoi suruaan ääneen. Ensimmäisinä päivinä Lupita ei suostunut koskemaan edes sille tarjottuun ruokaan tai veteen. Se kyhjötti pää painuneena ja ikävöi sille tuttuja ihmisiä.
Kultainen vanhempi rouva Lili, joka on auttanut meitä monen monet kerrat Giurgiussa, alkoi käymään Lupitan luona. Lili valoi uutta uskoa tyttöön, silitteli ja puhui pehmein äänenpainoin sydämensä särkeneelle koiratytölle ja pikkuhiljaa tyttö alkoi taas syömään.
Onni ei ollut kuitenkaan Lupitalle vieläkään myötäinen vaan se satutti jalkansa. Emme tiedä mitä tapahtui, mutta arvelemme Lupitan joutuneen auton töytäisemäksi kadulla. Se aristaa antaa koskea jalkaansa eikä astu sillä. Meidän ensimmäinen tehtävämme olisikin saada tyttö lääkäriin ja röntgenkuviin, jos vain onnistumme löytämään sille apua ja turvapaikan Kadulta Kotiin-projektin turvin.
Lupita on aivan upea toisten koirien kanssa. Se ei kadulla koskaan riitele vieraidenkaan koirien kanssa ja pienen pennunkin voi huoletta päästää sen luokse tekemään tuttavuutta. Ihmisiä Lupita on sen sijaan oppinut arastelemaan. Tuttuihin, kuten rouva Liliin se luottaa täysin ja rauhallisempi, kokenut koiraihminenkin saa jopa ensi kertaa tytön tavatessaan varovasti silittää sitä, mutta tyttö on kuitenkin varuillaan vieraiden kanssa ihan ymmärrettävästä syystä.
Yhdistyksen heinäkuisella matkalla tarkoituksemme oli saada Enri turvaan sillä sille oli löytynyt riittävästi tukijoita, jotta pystyisimme turvaamaan sen pääsyn yhteistyötarhallemme. Jo matkan ensimmäisenä iltana ajoimmekin vankilalle etsimään Enriä ja sen laumaa. Huutelin, viheltelin ja etsin kaikkialta, mutta tästä pojasta eikä sen koko laumasta näkynyt jälkeäkään.
Säännöllisesti aina kun vain pystyimme ajoimme aamuin illoin vankilan alueelle etsimään. Ainoa, jonka paikalta löysimme oli keskikokoinen musta-valkoinen poika, joka hiipi varovasti paikalle syömään, mutta ei päästänyt lähelleen.
Aloin olla toden teolla huolissani, kun pariviikkoinen matkamme lähestyi uhkaavasti loppuaan eikä Enristä ollut tietoakaan. Kaksi päivää ennen tulevaa kotiinpaluutani lähdin aamulla yrittämään Giurgiun kunnalliselle tarhalla, josko Enri olisi pyydystetty ja viety sinne. Kiertelin moneen kertaan satojen koirien häkkirivistöt etsien. Löysin kyyneleitäni nieleskellen toinen toistaan suloisempia, mukaan pyytäviä pieniä kultia, mutta Enriä ei vain löytynyt.
Lähdin tarhalta ajaen vielä kerran vankilan kautta. Toivon, että Enri ehtisi vielä ilmaantua jostakin, mutta ei… Tiesin, että joudun lähtemään kotiin ja allapäin tiesin joutuvani kertomaan surulliset uutiset täällä. Enri on kadonnut, emmekä tiedä onko enää elossa.
En ehtinyt kuin Suomen puolelle, kun sain soiton apuun tulleilta naisilta Anulta ja Birgitalta. He olivat olleet ajamassa tarhalta kotiinpäin, kun aivan yhtäkkiä Enri oli juossut tutun auton äänen kuullessaan piilostaan ulos. Kiljuin riemusta, ihanaa, voi rakas, se oli sittenkin elossa, kunnossa ja turvassa… Kiitos Kadulta Kotiin -projektin tukijat!! Enri on Magda´s Angels Place:ssa ja askelen lähempänä turvattua ja onnellista, koiranarvoista elämää. Nyt kultapoika voi alkaa etsimään omaa loppuelämän kotiaan :)
Kadulta Kotiin -projektissa ei ole ollut Ciakyn ja Nuantan onnellisesti päättyneen kotiuttamisen jälkeen vähään aikaan koiria. Nyt uutena olemme päätyneet lisäämään projektiin Enrin, jonka olemme tunteneet jo tammikuusta 2012 alkaen.
Kadulta Kotiin -projektissa on tapahtunut paljon muutoksia. Uutena projektiin mukaan otettu Jeil sai yllättäen niin ison lahjoituksen, että sen turvin Magda´s Angels Placeen saatiin rakennettua yksi uusi häkki loppuun asti valmiiksi ja Jeil pääsi vain pari päivää projektissa oltuaan jo turvaan tarhalle. Tytön onni ei siihen loppunut vaan suureksi iloksemme se löysi myös oman kodin Suomesta, jonne se pääsee matkustamaan jo marraskuun alkupuolella.
Myös Lyra on päässyt projektiin tulleiden lahjoitusten turvin, ensin steriloitavaksi, koska se oli jälleen kerran tiineenä ja lisäksi siitä otettiin röntgenkuvat, koska sen kuonon huomattiin murtuneen kovan iskun johdosta. Tästä samasta syystä Lyralta puuttuu myös useita hampaita. Alun ujosta Lyrasta on kehittynyt tarhalla hymyilevä, iloinen ja leikkisä koiraneito. Siitä todella näkee miten se nauttii jokapäiväisestä huolenpidosta ja turvallisuudentunteesta.
Valitettavasti meillä on myös surullisempia uutisia kerrottavana projektin tiimoilta. Ilopilleri Petrus on kadonnut eikä sitä sitä ole onnistuttu löytämään pitkällisistä etsinnöistä huolimatta. Poistamme Petruksen projektista, mutta mikäli vielä niin onnekkaasti kävisi, että löydämme sen, tullaan Petrus palauttamaan välittömästi projektiin ja ottamaan turvaan.
Myöskään Musti ei ole enää Kindergarden -nimisellä alueella. Tarkoituksemme oli ottaa se lokakuun matkallamme tarhalle ja kävimme etsimässä sitä useita kertoja. Tähän asti se on tullut aina tutun auton nähdessään ja Magdan kutsuessa sitä, joten tuntui oudolta, ettei sitä yhtäkkiä ollut missään. Koska Kindergarden on ns. turvaluokitukseltaan suhteellisen hyvä, aloimme selvittämään tarkemmin mitä Mustille on tapahtunut ja selvisi, että eräs romanialainen nainen on ottanut sen kiinni. Musti on nyt niin sanotulla perinteisellä romanialaisella shelterillä, jossa kaikki koirat ovat keskenään yhdellä suurella alueella alkeellisissa oloissa. Otimme yhteyttä ko. naiseen mutta hän ei suostu antamaan Mustia eikä neuvottelemaan kanssamme. Olemme yrittäneet olla eri tahojen kautta yhteydessä tähän naiseen, sillä myös Musti on saanut lajhoituksen, joka auttaisi sen Angels Placeen ja sitä kautta myöhemmin Suomeen, mutta valitettavasti ko. nainen on täysin yhteistyöhaluton.
Uutena Kadulta Kotiin -projektiin tulee nyt Musta. Pyrimme lisäämään pikapuoliin myös muita Giurgiun kaduilla eläviä projektiin sopivia ja erityisen akuutisti apua tarvitsevia koiria.