[do action=”elaimen-tiedot” kiire=”” varattu=”” ika=”” sukupuoli=”Uros” leikattu=”Kastroitu
” sijainti=”Suomessa”/]Abhorsen on syntynyt sisarustensa kanssa Latvialaisella koiratarhalla Viktorin luona ja ovat asustelleet siellä tietenkin koko pienen ikänsä.
Sosiaalinen kanssakäyminen vieraiden ihmisten kanssa on ollut vähäistä, joten Abhorsen juokseekin mielummin piiloon, kuin uskaltautuu lähestymään vierasta. Viktor on Abhorsenille tuttu ihminen, joten hän saa käsitellä poikaa, joskin hellästi varoen ja kuiskutellen samalla mukavia juttuja pojan korvaan.
Abhorsenin tuntomerkkinä on pienen pieni hännän töpö.
Abhorsenille lähes kaikki elämän perusasiat ovat vielä täysin opettelun alla. Abhorsen tarvitsee rutkasi aikaa ja lempeää, mutta määrätietoista ohjausta jotta hän voi kasvattaa itseluottamustaan ja oppia sen mitä elämällä on hänelle opetettavana. Sosiaalisia kanssakäymisiä niin toisten koirien ja varsinkin ihmisten kanssa Abhorsen tulee tarvitsemaan paljon.
Abhorsen etsii kotia, jolla on kokemusta aroita koirista, jotka osaavat olla kärsivällisiä ja opastaa poikaa oikeille raiteille sen tulevalla taipaleella.
Pojan säkäkorkeus on tällä hetkellä n.45-50 cm ja poika voi tulla kasvamaan tästä vielä hieman.
Latvian koiratarhasta voi lukea lisää täältä.
1.12.2010 Tässä Abhorse alias Poro alias Blackhorse alias Api Apina terve! Niinkuin huomaatte on rakkaalla lapsella monta nimeä =)
Mulla pyyhkii tosi hyvin. Oon pikkasen oppinu malttamista siinä mitä ruokaan tulee. En enää esim. risteile muiden koirakavereiden kipoilla kesken maukkaan herkkuhetken ja ruokakippoakin osaan jo odottaa ilman pöydille hyppimistä. Muissa asioissa malttaminen onkin vasta lapsen kengissä, mutta ei se mitään, sillä mähän oon vasta lapsi.
Sisäsiisteys on melkein plakkarissa ja hihnassa kuljen kuulemma todella hienosti. Vähänhän se on hapuilua ja poukkoilua välillä, mutta mähän oon vasta lapsi vielä.
Leikkiminen ja riehuminen on nastaa. On tosi kivaa, kun pääsee purkamaan energiaa tonne ulos lumihankeen. Siellä mä leikkisinkin vaikka kuinka kauan. Sisällä vaan on joskus kävästävä. Tiedä vaikka muut herkuttelis mun selän takana sillä välin, kun mä touhuan.
Muut koirat on jees. Aluks mä niille epävarmuuttani murisen ja haukahtelen,mutta jahka saan omaa tahtiani tutustua niin murahtelut loppuu. Ihmislapsille en murahtele, ihmettelen vaan ”taustalla” niistä lähtevää meteliä.
Kerrostaloon en kuulemma oikein sovi, sillä pimeään aikaan mussa alkaa virrata jonkinsortin vahtiminen. Kun kuulen jotakin outoa niin alan murahteleen ja haukahteleen ja teen tutuksi oppimani kierroksen asunnossa (makkari-eteinen-keittiö-eteinen-olohuone-makkari). Kierroksen jälkeen otan tutun makuupaikkani, jossa otan unta kaaliin kuorsaten siihen asti, kun jossakin ulkona taas rapisee oudosti.
Mitäs muuta…..Noh, eiköhän tässä ollut ne tärkeimmät. Etsin siis kotia, jossa omistajilta löytyy niin kärsivällisyyttä kuin huumoriakin. Joululahkaksi lapsille =) en sovi, sillä minusta löytyy myös annos jääräpäisyyttä. Jääräpäisyyteen löytyy kuulemma sopivat lääkkeet…ripaus kärsivällisyyttä, hyppysellinen pitkää pinnaa sekä roimasti sitoutumista energiseen kaveriin huumorin ja terveen maalaisjärjen avulla.
Ai niin, se vielä piti sanomani, että korkeutta musta löytyy tällä hetkellä n.60cm. Korkeutta tulee vielä varmasti lisää sekä massaa luitten ympärille. Ehkä mä en sen jälkeen muistuta enää yhtä paljon poronvasaa =)
19.12.2010 Abhorsen on kastroitu.
4.1.2011 Terve kaverit!
Joulu ja Uusi Vuosi on lusittu, mutta meikäläisen kuva se vaan killuu yhä kotia etsivissä. Se on todella ihme, sillä eläinlääkärinikin kehui mua todella upeaksi ja terveeksi kaveriksi. Joulukuun puolessa välissä kävin lahjoittamassa siis pallit valtiolle ja siinä samassa tehtiin terveystarkastus. Sydän lyö vahvasti pumputi pum ja lihaksiakin on ehtinyt kertymään juuri niille oikeille paikoille. Eli hohoi, missä koti viipyy???
Jouluaatosta on pakko kertoa, että olin vähällä saada laakin muutamaankin otteeseen. Meille koirille oli pukki tuonut omia lahjoja ja niistä yhdestä singahti mun eteeni lateksipossu, joka piti ihan hirveetä ääntä. Mä jouduin tamppaan sitä tassuillani pitemmän aikaa ennenkuin mulle selvis, että se ei elä. Kun mä tästä oli toipunut niin olohuoneen lattialle oli ilmestynyt uusi koira, joka hirnui. Se olikin kovempi paikka mulle, joten uusi koira muutti melkein samantien vaatehuoneeseen. Siitä possusta tuli mun lemppariystävä enkä ymmärrä miks se yhä nukkuu yönsä kirjahyllyn ylähyllyllä eikä mun kainalossani?
Mun lääkärini muuten vahvisti monet epäilyt, eli mussa virtaa kuin virtaakin jotakin laumista. Oli sillä rotuepäilynsäkin, mutta ei siitä sen enempää….
Vaikka jossain mielessä en olekkaan ihan joka kodin koira niin silti kantsii soitella Susalle, jos innostuitte. Lupaan, että se koti, joka mut saa, ei tule katumaan. Mä pidän kyllä omistani huolen, vaikka vielä tää mun tekemiseni onkin kuin lastentarhalaisella.
