Aissa

[do action=”elaimen-tiedot” varattu=”” ika=”Synt 10/2013
Enkeli” sukupuoli=”Narttu” leikattu=”” sijainti=”Suomessa”/]

9.1.2020 Aissasta tuli enkeli väärän ihmisen käsissä

Aissa lopetettiin ilman yhdistyksen hallituksen lupaa. Aissa siirtyi uuteen kotiin, mutta sijoituksen virhearvioinnin seurauksena Aissa joutui kotiin, joka halusi pahaa. Kotiin, joka valehteli ja ilman minkäänlaista mahdollisuutta meidän puuttua tilanteeseen, kaappasi Aissan ja vei sen piikille. Hallituksen puheenjohtaja ajoi hakemaan Aissaa, mutta koti ei sitä luovuttanut meille. Kukaan ei ollut kotona, kukaan ei avannut ovea, koska Aissa ei ollut siellä. Aissa oli menossa ikiuneen.

Olemme ikuisesti pahoillamme sinulle Aissa ettemme kyenneet pelastamaan sinua, anna meille anteeksi. Yritimme, taistelimme, mutta usko meitä, sinua ei unohdeta! <3

[divider scroll_text=””]

1.12.2019 KOTIA ETSIVIIN KOIRIIN PALAAVAN AISSAN KUULUMISIA:

”Aissa tässä moi!

Minua lykästi ja minut adoptoitiin oikein ihanaan kotiin maalle, jossa sain sydämeni kyllyydestä juosta vapaana ulkona aidatulla isolla tontilla ja sen jälkeen köllötellä sisällä saaden rapsutuksia ja hellyyttä. Ah! Olin kuin taivaassa ja nautin kovasti uudesta kodista. Kaikki meni ensimmäisen viikon täydellisesti perheen muiden koirien kanssa: nukuimme vierekkäin ja söimme ruoatkin sulassa sovussa. Siellä oli kuitenkin myös toinen narttu, joka on luonteeltaan huomionkipeä ja voimakastahtoinen ja minähän en alistunutkaan kun meille tuli riitaa. Taisi riita tulla uudesta mammasta, että jaetaanko me se vai ei. Uusi mamma sanoi, että olisimme kyllä ajan kanssa voineet tästä asettua, mutta tämän toisen nartun epilepsia alkoi oirehtia niin rajusti tästä ettei vaan voitu enää odottaa, että olisimme sulautuneet taas kavereiksi.

Jouduin siis taas palaamaan takaisin kerrostaloon odottamaan sitä oikeaa kotia. Uuden mamman mielestä olen oikea helmi ja joku saa minusta oikein ihanan kainaloisen itselleen jos vaan puitteet ovat oikeat. Uusi mamma oli kokeillut lähteä pois kotoa ja hänen yllätyksekseen en ollut haukkunut yhtään. Ehkä se johtui karvakaveriseurasta ( tuolloin emme olleet vielä riidelleet sen toisen nartun kanssa), ehkä rauhallinen ympäristö maalla teki minut rennommaksi, tai ehkä olin vaan alkuun vieraskorea. Joka tapauksessa minusta oltiin kovasti ylpeitä ja en ole kuulema ollenkaan toivoton tapaus yksinoloharjoitteluun.

Uudelle mammalle tuli suuri suru kun se toinen narttu sai niin pahoja epilepsiakohtauksia, että joutui minusta luopumaan, mutta hän uskoo kyllä, että saan varmasti pian sen oikean kodin. Olenhan oikea aarre!

Nyt olemme viisaampia ja tiedämme etten olekaan mikään nössö ja diivakuningattaret eivät ole minulle niitä parhaita karvakamuja. Se perheen uros oli kyllä ihanan lempeä nallekarhu ja kun se komensi minut pois ruokakupiltaan, niin tiesin heti ettei se pahalla ärähtänyt. Se vaan halusi itse syödä kuppinsa tyhjäksi.

Minulle on siis nyt taas uudelleen etsinnässä koti omakotitalosta, jossa ei olisi toista ainakaan kovin dominoivaa narttua. Kotikokeilu jäi siis lyhyeksi parin viikon lomamatkaksi, mutta olenhan minä tottunut reissaaja ja hoidossaolija, joten en ole moksiskaan tästä, että tulin takaisin kerrostaloon. Minä kyllä tykkäsin kovasti kodista muutoin: viiletin ulkona pitkin kallioita ja nautin maalaiselämän rauhasta. Odotan omaa kotiani täällä Helsingin sykkeessä taas, johon minua saa tulla katsomaan.

Luultavasti rakastut minuun ensisilmäyksellä!

Terkuin, Aissa”

Aissalle löytyi koti joulukuussa 2019. Toivotamme tytölle lykkyä matkaan!

Aissan kuulumisia 8.10.2019: Aissa kaipaa edelleen kiireellisesti omaa kotia tai kotihoitopaikkaa omakotitalosta.

Kesällä vahvistui Aissan tarve omakotitaloasumiseen kun Aissa pääsi viettämään lähes koko kesän mökillä ulkona juoksennellen. Siellä ollessa stressitasot olivat alhaiset eikä esim. ukkonenkaan pelottanut samalla tavalla kuin kotona kerrostalossa. Aissa on niin herkästi tietoinen ympärillä tapahtuvasta että postin tulo ja muut kerrostalon jatkuvat yhtäkkiset äänet stressaavat häntä. Aissan kodin lähellä on tällä hetkellä räjäytystyömaa, joka on aiheuttanut hänelle syksyn aikana stressiä. Onneksi räjäytykset eivät ole päivittäisiä ja nyt lokakuussa tyttö pääsee taas mökille rentoutumaan viikoksi. Aissa kaipaisi vaan rauhallisempaa ääniympäristöä, sinänsä Aissa ei ole koira, joka stressaa kaikesta muutoksista. Esimerkiksi tuttujen vieraiden tullessa kylään, Aissa vastaanottaa ne iloiten ja vaan innostuu vierailuista. Karvakavereiden kanssa leikit on samantien pystyssä. Reissut maalle ovat hänelle vain ainoastaan positiivisia ja hänestä saisi myös kivan kaverin myös johonkin harrastustoimintaan.

Aissa on kova peilaamaan käsittelevän ihmisen tunteita, ja vaikutus on suuri sillä kuka on hihnan päässä lenkeillä. Useimpien kanssa lenkit menevät mainiosti ja Aissa kävelee hienosti vierellä eikä hauku kellekään. Herkästi hermoilevien ihmisten kanssa Aissa saattaa haukkua hihnassa. Aissa kaipaisi siis kärsivällistä ja rauhallista ihmistä joka ohjaisi ja tukisi häntä ehdottomasti palkitsemisen kautta.

Alistaminen ja rangaistukset on ehdottomasti vääriä ratkaisuja koirien koulutuksessa, sillä alistamisen ja rangaistuksen käyttö on todistettavasti vain pahentanut koirilla stressitasoja ja vahvistanut reaktioherkkyyttä etenkin eroahdistuksessa. Näin on Aissankin kohdalla todistettu, että positiiviset ohjausmenetelmät toimivat hyvin.
Tyttö tarvitsee siis ihmisen joka tietää haukunestopantojen ja selätysmetodien haitoista ja on valmis kärsivälliseen positiivista vahvistusta käyttävään koulutukseen yksinoloa harjoittaakseen.Etsinnässä on koti jossa on parhaat mahdolliset valmiudet tukea Aissaa tämän tiellä itsevarmemmaksi ja itsenäisemmäksi koiraksi.

Aissan kodintarve tai väliaikaisena ratkaisuna hoitokodin tarve on siis yhä kiireellinen, ja tytön tarpeet täyttääksemme
omistaja/kotihoitoehdokkaan tulee asua omakotitalossa, eikä tällä saa olla ihan pieniä taaperoikäisiä lapsia. Sinänsä emme koe, että Aissa olisi varsinaisesti mikään ”ongelmakoira”, Aissan ympäristö ei vaan ole hänelle tällä hetkellä suotuisa. Rauhallisen ihmisen ohjausta hän ehdottomasti tarvitsee.

Aissa voisi hyötyä myös kotihoitojaksosta omakotitalossa rauhallisen ihmisen ohjauksessa odotellessa sitä loppuelämän kotia. Omakotitaloelämä laskisi neidin stressitasoja ja näin ollen sen oman loppuelämän kodin saaminenkin olisi helpompaa. Aissa voisi myös hyötyä koiraseurasta, jota hänellä ei nykyisessä kodissa ole. Aissa on kultainen tyttö, joka olisi jo ansainnut leppoisampaa elämää eri ympäristössä. Kivojen karvakavereiden seuralla voisi olla positiivinen vaikutus, sillä Aissa on tuttujen koirien seurassa leikkisä ja nauttii tästä kovasti.

27.8.2019 Aissa etsii kotihoitopaikkaa tai mikä vielä parempi: sitä loppuelämän kotia. Kotihoitopaikan tulisi olla omakotitalo, sillä yksin jäädessään Aissa haukkuu. Eroahdistus ei ole ilmennyt paikkojen tuhoamisena pentuaikana lukuunottamatta, toki muutokset ja eri ympäristö voi aina muuttaa käytöstä puoleen ja toiseen. Myöskään kotihoitopaikassa ei saisi olla pieniä tai vilkkaita lapsia, sillä heidän seurassa Aissa saattaa stressaantua. Tuttujen isompien lasten seurassa Aissalla on mennyt kivasti.

18.5.2019: Yhdistyksemme aktiivi tapasi ihanan, siron Aissa-neidin Koirien Kevätkimara -tapahtumassa. Aissa vaikutti rauhalliselta kaikesta hälinästä huolimatta ja kaikki halukkaat saivat häntä silittää. Tapahtuma oli pullollaan ihmisiä ja koiria sekä meteliä riitti. Alku-ujostuksen jälkeen oltiinkin jo relasti makoilemassa lattialla. Aissasta olikin tapahtumassa kiinnostuneita, mutta valitettavasti vain kerrostaloasujia. Aissan kannalta olisi kuitenkin parasta omakotitalo, jossa ei haittaisi jos Aissa haukkuisi yksin jäädessään. Nykyisessä kerrostalo-kodissa kun ei ole voitu yksinjäämistä oikein kunnolla harjoitella siinä pelossa, että naapurit häiriintyisivät. Koemme, että rauhallisella ja varmalla ohjaamisella Aissa voisi oppia, ettei hänellä ole mitään hätää, vaikkei kotona olekaan muita. Aissan nykyinen koti kertoo Aissan nauttivan nenätyöskentelystä ja hän voisi tykätä vaikkapa Nosework-harjoittelusta. Aissa on helposti motivoitavissa herkuilla. Aissalle voisi olla myös hyväksi malliesimerkiksi kiva karvakaveri, josta olisi myös seuraa ihmisten ollessa poissa kotoa. Aissa leikkii kivasti tuttujen koirien seurassa alku-ujosteluiden jälkeen. Liikunnallisena tyttönä hänestä saisi myös kivan lenkkikaverin vaikkapa pitkille metsälenkeille. Vapaana juoksemista Aissa rakastaa, joten oma aidattu piha olisi ehdottomasti plussaa!

Toukokuu 2019: Aissa etsii uutta kotia itsestään riippumattomista syistä.

Aissa on 5 ja puoli vuotias leikattu tyttökoira jonka säkäkorkeus on n. 50cm, ja joka painaa reilu 16 kiloa.

Aissalla on ollut lähihistoriassa myös pieni hoitopaikkaan liittyvä laiminlyöntikokemus, mutta se ei onneksi vaikuttanut Aissan luonteeseen, ainoastaan tämän ahneuteen ruuan suhteen. Nappaa siis esim. kissojen ruokia jos meidän silmä välttää. Hieman samankaltaisesti siis käyttäytyy ruuan suhteen kuin käyttäytyi pentuna. Eli jokaiseen mahdollisuuteen saada ruokaa ilman lupaakin on tartuttava.

Aissa on ihmisrakas ja lempeä koira joka kärsii eroahdistuksesta. Aissa saattaa murista ja haukkua lenkeillä epäilyttäville asioille ja sisällä jos kuuluu outoja ääniä. Vaikuttaa kuitenkin suuresti kuka on siellä hihnan päässä. Yksin jäädessään Aissa haukkuu ja ulvoo niin kauan että palaamme, eikä olekaan nyt jäänyt sitten vuosiin yksin. Olemme kokeilleet monia asioita, ja vasta lähiaikoina tajunneet kuinka suuresti meidän oma olemisemme on ollut vaikuttavana tekijänä Aissan oireilussa. Aissa peilaa herkästi ihmisen tunnetiloja ja tämäkin vaikuttaa varmasti eroahdistukseen. Kerrostalossa joudumme pelkäämään itse haukkumista ja tällä on varmasti ollut vaikutusta. Aissa on aina osannut odottaa autossa erinomaisen hyvin, paitsi jos saatavilla on mitä vain syötävää, koska silloin Aissa ei epäröi kaivaa itsellensä matkaevästä. Mutta rauhallisena ja lepäillen matkustaa autossa lyhyet ja pitkätkin matkat. Julkiset ajoneuvot saattaa jännittää kuten isot tiet ja skeittaajat, mutta eivät mitenkään loputtoman paljon, ja uskon että suurimmaksi osin vain harjoituksen puutteesta johtuen. Uudet koirat ja ihmiset arveluttavat ja saavat Aissan jännittämään, mutta tämäkin riippuu kenen ihmisen ohjauksessa Aissa on. Rauhallisen ihmisen kanssa uusien ihmisten tai eläinten kohtaamisessa ei ole ollut ongelmia. Itsevarma ja turvallinen ihminen saa Aissallekin varman olon.

Aissa on siis vahvasti laumaeläin ja käyttäytyy paljolti käsittelevän ihmisen antaman mallin mukaan, tai esim. haukkuherkkien koirien aloitteesta haukkuen. Tyttö omaa myös paimentamistarpeen joka näyttäytyy meidän kissojen ja uusien lasten kohdalla. Emme ole koskaan päässeet totuttamaan Aissaa pieniin lapsiin, jonka vuoksi ne muutamat kerrat kun Aissa on taaperoita kohdannut, on tämä yrittänyt näykkästä niitä paimentaakseen, samalla tavalla kuin tämä tekee meidän kissoille jos torumme niitä. Näistä tilanteista on kuitenkin aikaa ja Aissa oli taaperoita kohdatessaan kovin nuori vielä. Aissa on siis aina mukana auttamassa meitä jos kiellämme kissojamme, ja paimentaa ne pahanteosta pois. Lenkeillä olisi myös päästävä jahtaamaan oravia jalintuja, ja se onkin mahdollisesti piirre vinttikoiran perimästä, josta merkkinä on myös Aissan vartalomalli. Iso rintakehä ja kapea lantio. Tyttö on myös todella nopea juoksemaan vapaana ollessaan ja nauttii siitä suuresti.

On myös nopea oppimaan uusia temppuja ja motivoituu kaikenlaisista makupaloista suunnattomasti.

Rakastaa ja kiintyy vahvasti läheisiin ihmisiinsä ja on aina päässyt kohtaamaan useita ihmisiä suuren lähipiirimme ansiosta. On myös elämässään seurannut mieheni sisarusten kasvua 7-12 vuotiaista eteenpäin, eikä ole näitä koskaan koittanut paimentaa, vahtinut kuitenkin heidän ystäviään ja muutamassa yksittäisessä tilanteessa näykkässyt riehumistilanteissa näitä pienesti, aina varoittanut murinalla eikä iho ole tilanteissa onneksi myöskään rikkoontunut. En näe sopivana Aissalle elää ylivilkkaiden lasten kanssa, tai ilman totuttelua muidenkaan. Sopivan ikäinen ja koiraosaava lapsi voi toki hyvinkin sopia Aissan elämään. Voisin kuvitella että Aissa nauttisi arjen jakamisesta toisen koiran/toisten koirien kanssa, ja voisi saada siitä kaipaamaansa vahvistusta, riippuen toki toisen koiran luonteesta. Aissa tarvitsee myös ehdottomasti osaavan omistajan joka haluaa sitoutua koulutukseen ja Aissan aktivointiin, aktivointi toki vasta kun alun stressitasot ovat laskeneet. Ihmisen on valmis työstämään Aissan ongelmia huomioiden sen että kodinvaihtajana tämä varmasti tulee tarvitsemaan ekstra huolenpitoa ja kotouttamista ja aikaa.

Aissa on koira joka tulee jättämään syvän ikävän jälkeensä, ja joka ansaitsee hyvän loppuelämän, jota me vain emme pysty tälle tarjoamaan.

Aissa on älykäs ja nopea oppimaan, ja ehdottomasti motivoituu herkuilla. Aissa on sielukas ja hieman diivamainen, ja saattaa öristä valittaen jos hänen kauneusuniaan häiritsee esim. Keskustelemalla samassa huoneessa neidin nukkumaanmenon jälkeen. Ehdottomasti luonteikas koira, herkkä, sekä sitkeä elämäniloinen auringonpaiste. Meidän silmissä hienoin kaikista koirista.

[do action=”varaaja” varaaja=”Marjoon”/]

[divider scroll_text=””]

Tarhakertomus 02/2014

Aissa oli äitinsä Danyan ainoa eloonjäänyt pienokainen. Kun näin sen ensimmäisen kerran kunnallisen tappotarhan likaisessa häkissä, pentuja oli vielä kaksi, seuraavana päivänä oli jäljellä enää Aissa ja kylmissään värjöttelevä laiha ja arka äitikoira. Aissan toisesta etutassusta puuttui varvas ja pennun koko olemus oli niin sydäntä raastava, että kirjoitin siitä seuraavan tarinan istuessani lentokoneessa matkalla kotiin:

”Lemmikki Forget-Me-Not

Tätä pentua en unohda koskaan. Se oli luurangon laiha ja sillä oli yksi varvas irti. Sen äiti oli lopen uupunut, eikä poistunut eristetystä kopista, jonka sille rakensimme. Pentu juoksenteli häkissä sontakasojen joukossa. Kasoista törrötti matoja.
Pentu yritti elää pennun elämää, leikki: millä? ja minut nähdessään se istui ja alkoi heiluttaa ohutta häntäänsä.
Me emme ainakaan vielä saaneet sitä ja sen äitiä ulos kuolemantarhalta, ne oli muka varattu muualle.
Tämä pentu tulee antamaan kasvot elämäni jokaiselle päivälle tästä lähtien.”

Muutaman päivän kuluttua sain kuulla, että Magdan oli onnistunut pelastaa sekä pentu että sen äiti. Pentu tarvitsi erityishoitoa, se oli niin laiha ja yskäinen. Se pääsi Magdan kodin lämpöön ja on siellä saanut hoitoa ja voimistunut ihan normaaliksi riiviö pennuksi. Aissa osaa villien leikkien lisäksi myös rakastaa todella suurella sydämellä.
Aissalla oli jo koti sovittuna, mutta peruuntui viime metreillä. Tyttö on tulossa Suomeen pian ja etsimme sille erittäin sitoutunutta, hyvää ja hellää koko elämän kotia.
Aissasta tulee arviolta n. 50 cm korkea ja 20 kg painava. Se on tottunut toisiin koiriin ja elänyt koko toipumisaikansa kissojen seurassa, joten varmasti tulee toimeen niiden kanssa myös.

Aissa tuli kotihoitoon Suomeen 17.2.2014.

Aissa sai oman kodin maaliskuussa 2014.

[divider scroll_text=””]

Uuden kodin etsinnästä vastaa Marjo, olettehan häneen yhteydessä!

[do action=”varaaja” varaaja=”Marjoon”/]