[do action=”elaimen-tiedot” kiire=”” varattu=”” ika=”” sukupuoli=”Uros” leikattu=”” sijainti=”Suomessa”/]Tämä hyvin pennun oloinen koirapoika oli löytänyt tiensä lasten leirille, jossa se nukkui lasten kanssa teltoissa, kunnes se toimitettiin Rakveren tarhalle. Akim muistuttaa minikokoista bokseria. Säkäkorkeutta sillä ei ole kuin n. 40cm. Vaikka se näyttää ja on pennun oloinen, sillä on kuitenkin ikää siinä 1-3-vuoden paikkeilla. Akim on hirveän kiltti, se on energinen ja tulee toisten koirien kanssa toimeen. Rähjäävään urokseenkin se suhtautui kuin toinen olisi halunnut vain leikkiä. Akim ei sovellu kiltin luontonsa takia vahvaluontoisen koiran kaveriksi. Lapsiperheeseen Akim olisi omiaan. Akim ei ole sohvaperunakoira vaan tulee vaatimaan liikuntaa ja mielekästä tekemistä.
[divider scroll_text=””]
Kuulumisia kodista joulukuussa 2007:
Akim, nykyisin kotoisammin Kimi, Kimble.. (rakkaalla lapsella on monta nimeä), saapui riemastuttamaan elämäämme elokuussa. Hakumatka sujui hyvin, Akim oli alusta asti oma touhukas itsensä. Kotosalla Akimia tuli ulos vastaan 3-vuotias sekarotuinen Helmi-narttumme. Akim rakastui Helmiin ”ensisilmäyksellä”, mutta Helmi tuntui olevan hieman varautunut. Sisälle päästyään koirat aloittivat melko riehakkaan leikin, joten Helmikin hyväksyi uuden tulokkaan saman tien. Koirien ilta sujui leikkiessä ja touhottaessa, Helmi edellä ja Akim perässä. Samalla tutuksi tuli myös kissamme Brutus, tosin sitä Akimin piti jahdata muutamaan kertaan, ennenkuin ymmärsi, että Brutus onkin ihan kiva kaveri.
Tulostaan seuraavana päivänä Akim joutui lääkäriin, sillä sen korvassa oli vuotava haava jo parin viikon takaa. Akim käyttäytyi mallikkaasti ja eläinlääkäri totesi sen terveeksi ja reippaaksi pojaksi. Korvaan ommeltiin neljä tikkiä ja kotiinviemisiksi tuli kauluri, jota Akim kammoksui. Korvan paraneminen sujui hitaasti, mutta muutaman kuukauden kuluttua haava umpeutui lopulta kokonaan. Muistoksi jäi pieni lovi ja pahat muistot eläinlääkäristä. Tikkien poistoreissulla Akim oli kuin toinen koira, se ei meinannut antaa eläinlääkärin koskea itseensä, saati ottaa tikkejä pois. Myös seuraavalla käyntikerralla eläinlääkärin käsittely osoittautui melko mahdottomaksi, vaikka kyseessä oli pelkkä rokotus. Mutta emmeköhän me pääse tästä ongelmasta eroon ajan kanssa.
Eläinlääkärin lisäksi sade on Akimin mielestä inhottava, ainakin silloin, kun pitäisi lähteä ulos. Jos kuitenkin sateella ulos täytyy lähteä, Akim kulkee mahdollisimman lähellä seiniä, pensaita, puita, tai muita mahdollisia (tai vähemmän mahdollisia..) sateensuojia ja kääntyy välillä mulkaisemaan taluttajaansa syyttävästi. Tosin nykyisin Akimilla on oma lämmin takki, jonka kanssa sateisetkin lenkit ovat ihan ok, vaikka pää ja tassut kastuvatkin takista huolimatta.
Akimin touhuja on ihana seurata. Koirapoika on varsinainen tehopakkaus ja se on tuonut perheeseemme paljon uutta eloa. Kaiken kaikkiaan elämä Akimin kanssa on ollut melko helppoa, se oppi tavoille nopeasti Helmiä seuraamalla. Kahdet pissat tuli sisään tuloiltana, niitä lukuunottamatta Akim on ollut täysin sisäsiisti. Eroahdistus ei möyskään ole ollut ongelma, vaikka muutaman kerran kotona onkin odottanut lattialle levitelty roskapussi. Niin, ja yhden kauppareissun aikana kekseliäät karvatassumme päättivät lähteä itse lenkittämään itseään.. Oli siinä ihmettelemistä, kun naapurimme soitti, että koiramme juoksevat vapaina pitkin maita ja mantuja. Ulko-ovemme oli siis lukittuna, mutta se ei ollut este näppärille haukuillemme. Onneksi pääsimme äkkiä kotiimme ja saimme mutaiset ja onnelliset karkurit sisään vahingoittumattomina. Viisaina koirina olivat vielä laittaneet ulko-oven kiinni peräänsä! Tapauksessa riitti ihmettelemistä ja harkitsimme jo koirien ilmoittamista Talentiin.. :) Suurimmaksi osaksi Akim on kuitenkin pärjännyt hienosti Helmin ja Brutuksen kanssa poissaollessamme, eikä mitään roskapussia kummempaa ole tuhoutunut. Lisäksi lukkosuoja oven sisäpuolella estää innokkaiden ulkoilijoiden omat seikkailut..
Akimin tapa peittää luut (joskus myös lelut ja villasukat) ihmetyttää Helmiä kovasti. Yleensä Helmi katselee tätä perusteellista toimitusta vierestä ja käy nappaamassa luun itselleen Akimin lopetettua. Sitten kun luu unohtuu Helmiltä, Akim käy vuorostaan hakemassa sen itselleen ja piilottaa uuteen paikkaan. Ja sitten Helmi perässä hakemaan.. :)
Muiden koirien kanssa Akim käyttäytyy todella mallikkaasti, se ei rähise toisille uroksille, eikä muillekaan koirakavereille. Se ei myöskään välitä jos sille rähistään, vaan haluaisi silti leikkiä. Lelut ovat kovasti Akimin mieleen, ja yleensä koiramme kantavat toisilleen vuorotellen leluja pyytäen toista leikkimään. Usein ne saavatkin hyvät leikit aikaiseksi, etenkin silloin kun telkkarista tulee suomenkielistä ohjelmaa. Leikit kun eivät ole ihan äänettömiä. :)
