Akun tarina
Meille tuli vuoden 2001 puolella Pelastakaa Koirat –yhdistyksen kautta ihana narttukoira nimeltään Inka. Inkan tarina on kerrottu omanaan, mutta positiivinen kokemus sai minut seuraamaan yhdistyksen toimintaa jatkuvasti, avattujen internet-sivujen kautta.
Kuvagalleriasta löytyi aina ja aina uudestaan koiria, joiden kohtalo tuntui kouraisevan sisintä. Yksi näistä koirista oli Aku. Huomasin keskustelupalstalla, ettei Akulla tuntunut millään käyvän niin hyvää onnea, että pysyvä koti olisi löytynyt. Koti- ja hoitopaikkoja useita lyhyen ajan sisällä. Juuri ennen pääsiäistä 2002 ilmestyi keskustelupalstalle ilmoitus, että Aku tarvitsisi hoitopaikan pääsiäiseksi. Harkittuamme tovin, otin yhteyttä yhdistyksen jäseniin ja hoitopaikkaan ja peruutin mökkisuunnitelmat pääsiäiseltä. Selvisi, että hoitopaikan tarve olisi pysyvä, kunnes koti löytyisi. Ja löytyihän se…
Aku matkasi Katarina Vallinin avustamana Helsinkiin Tampereen lähistöltä. Alku ei lupaillut hyvää: Koira oli levoton ja sisään päästyään puisteli bokserinposkistaan kuolat nahkasohville, TV-ruudulle ja kattoon. Tämän jälkeen Aku merkkasi limoviikunamme – ja sinetöi samalla makuupaikkansa: limoviikuna väistyi ja Akun patja löysi paikkansa. Tämän jälkeen merkkailua ei enää tapahtunut.
Aku on nyt ollut luonamme 7 kuukautta ja emme luopuisi ”töpöhännästä” mistään hinnasta! Inka ja Aku tulevat hyvin keskenään toimeen, aivan kuten tulevat toimeen kaikkien koirien – myös uroskoirien – kanssa. Rakas koira on saanut useita lempinimiä, jotka kuvaavat koiraa hyvin: Duracell, Töpöhäntä, Jupumaisteri, Jolkotteleva Hirvi, Kuolakone, Viisas Mies… Listaa voisi jatkaa loputtomiin!
”Jupumaisteri”-nimityksen Aku sai ensimmäisinä viikkoina, koska pyrki astumaan miestäni koko ajan. ”Juputusta” jatkui ja jatkui ja huomasimme, että joskus oli myös päivien taukoja. Aku ei yrittänytkään astua Inka-koiraa tai itseäni. Missä juju? Eräänä iltana sen ymmärsimme: Aku oli yrittänyt astua miestäni koko alkuillan, muttei enää suihkun jälkeen… Ja kaikki oli kiinni vain deodorantista! Vanha dödö sai kyytiä ja merkin vaihdon jälkeen astumista ei ole tapahtunut kertaakaan eli ei enää pariin kuukauteen! Jupumaisterista tuli Aku-maisteri. Maisterismieshän Aku on: koirakoulua käydään ja se sujuu leikiten. Uusien asioiden nopea oppiminen on Akulla verissä.
Akulla on muistoja ”edellisestä elämästään”: Joku on ajanut Aku-pojun päälle tai potkaissut lujaa suoraan kuonoon. Koiralla on alahampaat vasemmalta puolelta tämän seurauksena normaalia taaempana ja vinossa, ja kielen kärjestä puuttuu pala. Myös saman puolen silmä on toista paljon vaaleampi. Aku ei myöskään ole bokseri, vaan Aku on Aku: Bokseria isokokoisempi ja vähemmän ruttunenäinen, kokoruskea tarmonpesä. Akussa virtaa luultavasti taskandogin verta. Eläinlääkärin mukaan Aku on kuitenkin terve ja kiltti koira. Hajurikas piereskelykin on saatu täysin kuriin sopivalla ravinnolla.
Akun kotiutuminen on ollut aikaavievää. Joka päivä jaksan ihmetellä Akun iloa lenkkeilyn jälkeen, kun menemme samasta ovesta sisään samaan kotiin: Voiko koira iloita kotiinpääsystä vielä kuukausien jälkeen? –Näemmä voi. Voi sitä töpöhännän heilutuksen määrää! Leimaantuminen meihin on loppusuoralla. Edelleenkään emme ulkoiluta Akua hihnatta, vaan käytämme pitkää flex-hihnaa, jo vastaantulijoidenkin takia: Aku on uljaan, joskin hieman pelottavan näköinen, ainakin aikuisten silmissä. Silti lasten tavattua Akun, on yleisin kommentti ollut: ”Äiskä, otetaan meillekin tuommoinen kiltti hauva!”
Töpöhäntäinen koiraystävämme on meille niin kovin rakas. Hymy nousee suupieleeni, kun mietin yhteisiä hassunhauskoja hetkiämme – pois alta risut ja männyn kävyt, pupujussi näkökentässä! Akuuuuuuuuuuuuuuuuperrrrrrrptruuuhh….!!!
Terveisin Tuuli, Sami, Inka ja Aku Helsingistä
Aku-koirasta tuli enkeli
Valitettavasti minun on ilmoitettava, että Aku-koira on nukutettu ikiuneen 22.10.2010 syksyn aikana ilmaantuneen sairastelun ja lopulta sairaskohtauksen perusteella. Aku alkoi syksyn aikana laihtua ja lääkärikäyntien seurauksena todettiin erittäin korkeat maksa-arvot ja koko vatsan täyttänyt massa, joka luultavimmin oli pernakasvain, jonka takia muut elimet ja suolisto olivat joutuneet puristuksiin. Eläinlääkärin mukaan massa oli niin iso, että saattaisi revetä millä hetkellä hyvänsä ja kärsimys olisi suuri. Koska Akulla oli ikää jo noin 15 vuotta, ei häntä haluttu altistaa enää muiden vaivojenkaan puitteissa suurelle riskileikkaukselle, jonka tuloksesta ei ollut mitään varmuutta. Akulle oli varattu eläinlääkärin kotilopetus keskiviikoksi, mutta sunnuntai-iltana Aku alkoi oksentaa, sai kramppeja ja tajunnan tila laski. Tällöin tehtiin nopea päätös, ettei Akun tarvitsisi kärsiä enää enempää ja päivystävä eläinlääkäri nukutti Akun yöllä 22.11.2010.
Aku oli viimeisiin hetkiinsä asti energinen, iloinen ja suuri persoona, jota jää kaipaamaan useat Akun elämänsä aikana tavanneet ihmiset. Akun kanssa yhdessä asui Inka-koira (http://www.pelastetaankoirat.com/inka.html), joka iältään (Akun ikäinen) ja kunnoltaan tullee seuraamaan Akua jonkin ajan päästä. Suru tuntuu tällä hetkellä pohjattomalta – Akun merkitys elämässäni oli suuri: Hellittävänä, lohduttajana ja ilostuttajana. Kiitos yhteisistä hetkistämme vanha papparainen!!!
Akua suuresti kaivaten, rakkaudella
Tuuli