[do action=”elaimen-tiedot” kiire=”” varattu=”” ika=”” sukupuoli=”Narttu” leikattu=”” sijainti=”Suomessa”/]Rakveren tarhalla haukkuu lähestyvälle tulijalle vilkkaalta ja reippaalta vaikuttava punaisenruskea, jykevärakenteinen Alina. Alina on vasta arviolta 3 vuotias ja korkeus on noin 50cm. Kun tulija astuu häkkiin hiljenee Alina ja alkaa vaikuttaa hiukan varovaiselta. Alina katselee ihmistä silmissään jotenkin surullinen ja arka ilme. Lenkille Alina lähtee kyllä mielellään mutta väistää liian äkkiä lähestyvää silittävää kättä. Alinan silmät kääntyilevät joka suuntaan sen tarkkaillessa ettei kukaan lähesty salaa mistään, tarkoituksenaan satuttaa. Sydän ihan itkee tytön puolesta. Pikkuhiljaa Alina kuitenkin lämpiää taluttajalleen ja ottaa silityksiä vastaan. Samalla tavalla Alina suhtautuu toisiin koiriin; kuinka hyvin se sitten tulisi toisen koiran kanssa toimeen samassa kodissa? Siihen kysymykseen voi ainakin toistaiseksi vastata että kiltin ja rauhallisen koiran kanssa, ehkä, mahdollisesti. Alinan tarvitsee ennen kaikkea tukea ja rakkautta, omistajan joka näyttää ettei ole mitään pelättävää ja omistajan joka opettaa mitä tarkoittaa olla osa perhettä. Vilkas, iloinen, huiskuhäntäinen, nuori koira on Alinassa olemassa ihan heti siinä aran pinnan alla, uinumassa, odottaen…
24.2.2008 Alina on reipastunut. Se ei meinannut malttaa odottaa lenkille pääsyä ollenkaan vaan steppasi etutassuillaan malttamattomana ja hypähteli häkissään ihan intona ”ota mut, ota mut”. Otin sen ja lykkäsin miehelle lenkitettäväksi, Alina ei yllätykseksi jännittänyt ollenkaan. Tosi monet koirat saa siitä hepulin jos on pitkä vieras ja kulkee vielä kädet taskussa, mutta Alina ei ollut moksiskaan. Otti jopa enemmän kontaktia kun aikaisemmin. Onhan tyttö edelleen sellainen mietiskelevä surusilmä, mutta hitusen kuitenkin vapautuneempi. Lenkillä tavattiin Alinan vanha tuttu ihminen ja Alinahan sekosi ilosta ihan sukissaan, alkoi hyppimään ja vetämään tuttua ihmistä kohti. Taitaa olla vähän sellanen hitaasti lämpiävä, ihmisiä kauemmin tarkkaileva typykkä.
Alina sai kodin toukokuussa 2008.
