[do action=”elaimen-tiedot” kiire=”” varattu=”” ika=”n. 1-vuotias” sukupuoli=”Uros” leikattu=”” sijainti=”Suomessa”/]Amigo on nuori, n. 1-vuotias miehenalku loomadehoiupaikista Tallinnasta. Poika on löydetty harhailemasta pitkin katuja ja siksi se odottaakin nyt omaa kotia tarhalla niin monen muun kotia odottavan kanssa. Amigon käytös on kovin pentumaista ja mitään muuta siltä ei voi vielä vaatiakaan. Amigokin olisi taatusti onnesta soikeana saadessaan itselleen sen oman ihmisen, jonka kanssa alkaa harjoitella ja opetella asioita, joita elämässä tarvitaan.
Amigon ”piipittäminen” ei ole saksanpaimenkoirille tyypillistä piippausta vaan se muistuttaa enemmänkin jonkun linnun tai jyrsijän ”ujellusta”. Tällä tavalla Amigo hakee huomiota tai kertoo, että ei halua jäädä taas kerran yksin häkkiin. Sen halu saada itselleen oma ihminen on hellyttävää, sillä niin tiiviisti se painaa päätään lenkittäjän jalkaa vasten, kun kulku johtaa jälleen kerran sinne minne se tietää jäävänsä yksin.
Amigo rakastaa leikkiä toisten koirien kanssa, joten tätä herraa voin suositella toisen koirankin kaveriksi. Pääasia tietenkin on se, että tämä poika pääsisi nauttimaan koiranelämästään omaan kotiin, on siellä sitten toinen koira tai ei. Amigon säkäkorkeus on tällä hetkellä n. 55 cm, mutta vielä sille tulee ainakin massaa ympärilleen, joten mistään pienestä kaverista ei ole kyse.
19.2.2008
Amigo teki välittömästi vaikutuksen lupsakkaalla ja innokkaan iloisella olemuksellaan. Lenkille lähdettäessä olin varautunut kiskovaan ja kaikkialle poukkoilevaan pariinkymmeneen kiloon elävää koiraa, mutta Amigo löi minut ällikällä. Se käyttäytyi hihnassa ensiluokkaisesti eikä kiskonut kuin hetkittäin. Amigolla on siis hihnalenkkeilyn ajokortti suoritettuna, mikä on aika kova juttu tuossa iässä :-) !
Amigo-Amppulainen suhtautui lenkillä samaan aikaan olleeseen tyttökoiraan innokkaasti, mutta ymmärsi aika pian, ettei hän ollut ihan kaikista kuuminta hottia seuralaisensa listoilla ;-). Säännöllisesti Amppu kävi kuitenkin katsomassa, joko nyt irtoaisi pienet leikkipyrähdykset. Amppurainen vaikuttaa ikäisekseen kypsältä, mutta ei ole missään apauksessa mikään pystyynkuollut, vaan iloinen, nuori koiraveitikka. Amigon mielestä oman ihmisen kanssa touhuaminen on taatusti lähes lyömätön juttu, ainoana kilpailijana tietenkin muiden koirien kanssa leikkiminen.
Amigon kanssa koettu ainoa yllätys liittyi lenkillä vastaan tulleeseen nuoreen mieheen, joka jostain syystä oli Ampun mielestä epäilyttävä. Silloin se pysähtyi jalansijoilleen ja jäi jäykästi tuijottamaan ohikulkijaa, hiljaisesti murahdellen. Tilanne kuitenkin laukesi, kun jatkoin reippaasti itse matkaa ja hiukkasin Amigollekin, että voisimme samalla rahalla jatkaa kyllä matkaakin. Amigon kanssa touhutessa epäluuloisuus on viimeinen sana, jolla Amppua kuvaisin, mutta selkeästi jossain tilanteissa tämä koirapoika kaipaa varmuutta hihnan toisessa päässä ja hiukan rohkaisua. Varsin valloittava pikkupoika!
Amigo sai kodin helmikuussa 2008.
