[do action=”elaimen-tiedot” kiire=”” varattu=”” ika=”Enkeli” sukupuoli=”Narttu” leikattu=”Steriloitu
” sijainti=”Suomessa”/]Kun Aniela löydettiin, sillä oli perässään ketjua, jolla se oli ollut sidottuna ties minne. Oli selvää, että Aniela oli paennut vankilasta, jossa siitä ei pidetty edes riittävää, saati hyvää huolta. Sen turkki oli kurjassa kunnossa, täynnä punkkeja ja rastoittunut ihmisten välinpitämättömyyden seurauksena. Onkin ollut onni, ettei Anielaa ole omistaja kaivannut takaisin.
Aniela yksin tietää, millaista elämää se muuten on viettänyt, mutta olipa se mitä tahansa, se ei ole onnistunut lannistamaan tyttöä. Aniela ei kai halua tuhlata nyt jo paremmaksi muuttunutta elämäänsä turhalla hötkyilyllä ja huonolla käytöksellä muita kohtaan. Se suhtautuu muihin koiriin siten kuin se olisi aina viettänyt niiden kanssa aikaa – ja ehkä onkin, kuka tietää. Herrakoirat luonnollisesti kiinnostavat enemmän, mutta rähjäävä narttukaan ei saanut Anielaa närkästymään. Päinvastoin, Aniela heilutti häntää moiselle äkäpussille ja jatkoi matkaa. Remmissä matkanteko ei luonnollisesti ole tottelevaisuusihmeen luokkaa, mutta ihminen pystyy kyllä hyvin hallitsemaan hieman vetävän Anielan ja varmasti säännöllisen liikunnan myötä sen ei enää tarvitse kiiruhtaa senkään vertaa.
Anielan älykkyydestä kertoo sen hymyily. Kun ihminen hymyilee sille ja tietenkin näyttää hampaansa, tyttö tekee saman perässä. Jossain se on ”opiskellut” ihmisiä ja oppinut tämän hassun tavan. Aniela pitää myös ihmislapsista ja on vielä erittäin terhakka ikäisekseen.
Korkeutta Anielalla on n.55cm eli se on hieman yli polvenkorkuinen.
23.8.2009 Aniela on steriloitu.
1.10.2009 Aniela jäi hoitokotiinsa.
20.7.2010
Koirista rakkain, Aniela, nukkui ikiuneen
perjantaina 9.6.2010.
Anin kaulasta ja keuhkoista löytyi kasvaimia jotka painoivat henkitorvea ja
aiheuttivat hengitysvaikeuksia.
*”Laiturilla istun ja hymyilen,
sinä rannassa kahlaat iloiten.
Loiskutat vettä ja nuuskit heinää,
säteet auringon turkissasi kimmeltää.
Kierit sammaleessa, kaivat kuoppia,
etsit aarteita ja torkut marjapensaan alla.
Naurat ja olet onnellinen.
Aniela, hyväntahtoinen.*
*Olet kauneimpani.
Olet rakkaimpani.
Olet ihmeeni.
Olet kallein aarteeni.
Miten paljon se koskeekaan,
kun tiedän ettet luonani huomenna olekaan.
Vain kauniit muistot sydämeeni sulkea saan.
Nurmella makaamme vierekkäin.
Hemmottelen sinua herkuilla,
makkaroilla ja kanapaloilla.
Koitan painaa sinusta vielä kaiken mieleeni,
tallettaa sinut sisimpääni.
Sillä tämä viimeiseksi kerraksi jää,
kun saan painaa kasvoni turkkiisi pehmeään.
Kuulen tuulen nimeäsi kuiskaavan.
On aika tullut
Hyvää matkaa rakkaalleni toivotan.
Sinä hiljaa huokaat ja syliini painat pään,
poissa on rakas ystäväni,
ihmeellinen Anielani.
Nyt lennät vapaana pitkin tähtien siltaa,
**Jalokivet turkissasi kimaltavat kilpaa.*
*Olet kevyt ja hymysi valaisee pimeääkin iltaa.
Vaikka sinua itken ja ikävöin,
olen sydämessäni niin onnellinen,
että sain sinut hetkeksi luokseni.
Aarteeni, lahjani, ihmeeni,
Rakas hymytyttöni,
minun Anielani.
Lennä joskus luokseni,
puhalla tuulta hiuksiini
tai tökkää minua kuonollasi.*”
Anielaa ikävöiden,
Marianna ja Lauri.
p.s. ohessa on kuvia Anista