[do action=”elaimen-tiedot” kiire=”” varattu=”” ika=”2 vuotias” sukupuoli=”Narttu” leikattu=”” sijainti=”Suomessa”/]Olimme ajamassa kotiinpäin tarhapäivän päätteeksi, kun huomasimme pikkuruisen, vaalean koiran istuvan yksin peltotien laidalla. Ennenkuin ennätin vielä inahtaakkaan, tiesi kuski jo painaa auton jarrut pohjaan ja päästää minut ulos.
Pieni katseli uteliaana touhujani, otti vähän takapakkia, mutta jäi kuuntelemaan tarkasti leperryksiäni ja jo hetken mietinnän jälkeen otti ensimmäisen toiveikkaan varovaisen askeleen kohti minua. Muutama hellittely -ja houkutussana lisää, uusi varovainen askel lähemmäs ja uskaltauduin ojentamaan käteni pikkuista kohti saadakseni kaapattua sen syliini.
Tytöksi paljastunut koira painautui tiiviisti syliin ja kietoi pienet tassunsa käteni ja samalla sydämeni ympärille ajaessamme takaisin tarhalle. Se sai madotuksen, ulkoloishäädön, ruokaa ja oman pedin ja silloin sain nähdä ensimmäisen suloisen hymyn koiratytön kuonolla. Seuraavina päivinä, aina ennättäessäni Anillaksi nimeämämme tytön luo, se väläytti saman hymyn, joka ulottuu sen silmiin saakka ja saa samalla jokaisen lähellään olevan ihmisen hymyilemään takaisin.
Anilla on hyvin kultainen, kiltti ja sopeutuvaisen oloinen. Se ei haukkunut tarhalla kertaakaan, mutta ihmisen lähtiessä sen luota kuului kaihoisa pieni piippaus hetken aikaa perään.
Anilla on säkäkorkeudeltaan noin 35 senttiä ja painaa alle 10 kiloa.
Sai oman kodin syyskuussa 2015.
