[do action=”elaimen-tiedot” kiire=”” varattu=”” ika=”6 kk” sukupuoli=”Uros” leikattu=”” sijainti=”Suomessa”/]Kaikki koirat ovat aivan ihania. Itseasiassa kaikki eläimet ovat. Kaikkein kovimmin sydämeni saavat kuitenkin pamppailemaan vanhemmat, jo pappa -tai mummuikään ehtineet karvaiset tai ne kaikkein arimmat ja raasut…
Ja sitten yli satapäisen koirajoukon keskellä huomaan huokailevani ihastuksesta, pompottelevan sydämeni heittäessä väliin voltteja. Leperrän ja suukottelen, palaan kerran toisensa jälkeen yhden aitauksen luo. Sieltä se katsoa tapittaa, mielestäni ihan suorastaan huutaa; ”tule, ota syliin, suukotellaan taas vähän”.
Anselmi, pieni pojan nassikka, joka on kaikkea muuta kuin pappaikäinen, ei arka, eikä raasukaan. Anselmilla on myös kaksi veljeä, söpöjä kuin mitkä. Itseasiassa pörröturkkinen Max ja erikoisemman värinen Oiva, jos mahdollista ehkä jopa vielä söpömpiä ulkoisesti. Voi miten ikävä takaisin Romaniaan, MAP-koiratarhalle ja Anselmin kanssa pusun tai pari vaihtamaan, valtaa taas mieleni tätä kirjoittaessani.
En osaa oikein edes kertoa Anselmista mitään erityistä enkä tiedä miksi se on sydämeni vienyt. Se on ihan tavallinen puolen vuoden ikäinen, reipas poikakoiranpentu. Mitenkä niin tavallinen, huomaan saman tien olkapäälläni istuvan pikkupirun kiljuvan. Anselmihan on ihan erityinen, täydellinen!
Alan lataamaan kuvia Anselmista, toiveenani, että niistä välittyisi se erityisyys pojassa, mutta mitä ihmettä, eivät sen kuvatkaan ole tavanomaista kummempia. Se ei katso niistä syvästi suoraan silmiin eikä kameramieskään ole onnistunut tavoittamaan parhaimpia otoksia kameranrämällämme. Nyt taitaa jäädä ainoaksi oljenkorrekseni se, että joku, juuri oikea ihminen Anselmille näkee sen saman, kuin minäkin pojassa. Sen mikä laittaa sydämen pamppailemaan.
Anselmi, Oiva ja Max löytyivät yhdessä Lili äitinsä kanssa giurgiulaisen kauppakeskuksen parkkipaikalta. Pikkuruinen Lili on saanut jo kodin Saksasta ja myös Max on varattu Saksaan. Anselmilla on takatassuissaan kaksoiskannukset, mutta mietinnöistä huolimatta emme uskalla edes arvailla mistä ne olisivat voineet periytyä. Emo-Lili on säkäkorkeudeltaan alle 30 senttinen ja myös sen jälkikasvu on jäämässä pienikokoiseksi.
Anselmi sai oman kodin heinäkuussa 2015.
