Antonio

[do action=”elaimen-tiedot” kiire=”” varattu=”” ika=”” sukupuoli=”Uros” leikattu=”” sijainti=”Suomessa”/]Voi Antonio, rakkauskoirani! Ei ollut lähellä jäädä asumaan Virumaan tarhan pihalle Antonion kanssa samaan koppiin, sen verran pahasti pörröhäntäinen hurmuri sai koukkuunsa ja kolahti syvälle osuen täydellisesti maaliinsa. Ensikohtaaminen Antonion kanssa on epäileväinen. Kopin edustalla lymyää karvainen ja selvästikin kaunis koira, mutta sen ilme on hyvin varautunut ja epävarma. Mitähän se onkaan mieltä uusista tuntemattomista tulijoista. Vasta kun näen Antonion hännän pään heiluvan pienen pienesti mudassa, luovun epäilyistäni ja istahdan maahan Antonion lähelle. Antonio haluaisi niin kovasti tulla suoraan syliini, mutta sitä pelottaa vielä hieman liikaa. Istumme paikoillamme hetken, juttelen ja silittelen Antoniota ja se hivuttautuu pää painuksissa sentti sentiltä lähemmäs, kunnes nojaa minuun kokonaan. Seuraavaksi se laittaa toisen tassunsa syliini ja nostaa katsettaan sen verran että saan ihan pienen suukon. Olen mennyttä. Antonion häntä vipattaa koko ajan ja se tekee kaikin keinoin ymmärrettäväkis että on hyvin kiltti koira, eikä tahdo kellekään pahaa. Antonio säikkyy nopeita kovia liikkeitä ja ääniä. Arkuudestaan huolimatta Antonio yrittää kovasti ja vapautuukin hurjaa vauhtia, sen perusluottamus ihmiseen on vielä tallella. Luottavaisesti Antonio lähteekin ketjustaan kanssani kävelylle, käymme moikkaamassa muita koiria ja Antonion ryhti paranee huomattavasti sen päästessä liikkeelle ja muiden koirien lähelle. Antonio suhtautuu kaikkiin, isoihin ja pieniin, uroksiin ja narttuihin, samalla ehdottomalla ystävällisyydellä ja vilpittömyydellä. Antonion kodissa voisi siis hyvinkin olla hieman reippaampi tai vanhempi kaveri sille.

Antonio on alle 60 cm korkea ja se on hyvin kaunis, jos nyt uroksesta näin saa sanoa ;) Ikää Antoniolla on pari, kolme vuotta. Antonion tulevan kodin tulee varautua rauhassa opettelemaan uutta elämää pojan kanssa, rauhallisuudella ja lempeydellä pääsee Antonion kanssa pitkälle. Antonio ei sovellu ihan pienten lasten perheeseen alkuaikojen ujostelunsa vuoksi, liian vauhdikkaat leikit ja lasten elämäntyyli voisivat olla liian reipasta Antoniolle alkuun, vaikka se varmasti nopeasti oppisikin lasten kanssakin elämään. Lyhyen kävelyn jälkeen palautan reipastuneen Antonion koppinsa edustalle ja ketjun laittaminen takaisin sen kaulaan on yksi raskaimmista hetkistä taas ihan hetkeen. Lupaan sille sen pääsevän pian, ihan pian omaan rakastavaan ja täydellisen ihanaan kotiin. Toivonkin että joku pystyy auttamaan minua täyttämään lupaukseni ja näkevän Antonion sellaisena täydellisenä rakkauskoirana kuin se on.

Antonio sai kodin marraskuussa 2008.

Kuulumisia kodista 18.4.2009

Moikka pitkästä aikaa!

Me täällä Orivedellä olemme touhunneet kaikenlaista. Antsuhan on ollut lihotuskuurilla koko ajan ja nyt vasta se rupiaa näkymään. Ajattele siitä on jo puoli vuotta kun saimme tuon söpöliinin. Ja nyt vasta voin sanoa että luottamus on molemminpuolista ja Antsu on kotiutunut kunnolla. Päästämme jo irti vähän, pihaan osaa jo juosta irti ollessa ja maastossa tulee Pirkan tai minun luo irti ollessaan. Mutta muuten emme pidä irti ettei vain katoa. Nyt teen alotetta Oriveden kaupungille koirapuistosta saa nähdä mitä tuumivat. Antsu on nyt kastroitu. Hyvin meni. Ja osaa vahtia pihaa, ylimääräiset ihmiset eivät tule pihaan. Aidan saa Antsu pihan ympärille keväällä kun routa sulaa, niin saa juosta pihassa ja kaivella luitansa. Pois emme antaisi kyllä se niin suloinen on, ja vahva. Lähetän muutaman kuvan meiltä, niin näet pojan ja kisunkin Antsun kaverin.

Hyvää kevättä Sinulle ja kiitos Antsusta kun saimme sen meille.

T: Virpi, Pirkka, Donna ja Antonio