[do action=”elaimen-tiedot” kiire=”” varattu=”” ika=”3 kk” sukupuoli=”Uros” leikattu=”” sijainti=”Suomessa”/]Kuulumisia kodista 11.1.2015: Fidel saapui perheeseemme marraskuussa 2013 neljän kuukauden ikäisenä. Hän on todellinen kohtalon koira. Fidel oli jo tulossa Suomeen ja sattumoisin olin yhteydessä tuona samaisena päivänä Fidelin adoptiosta vastanneeseen Pia Kaikkoseen. Päätös piti tehdä nopeasti, Fidelin varaus oli peruutettu viime hetkellä ja hän oli ilman kotia – mikä onni meidän perheellemme. Ja iso kiitos kuuluu tietenkin Pialle!
Pentuna Fidel oli aika rauhallinen söpöliini, jonka intohimona oli kenkien kanniskelu. Muutamat kengät taisivat myös saada uuden ilmeen ☺. Hän leimautui perheenjäseniimme nopeasti ja sulatti sydämemme. Fidelillä oli alkuun vatsaongelmia, niin kuin aika monella adoptiokoiralla, mutta onneksi vatsa saatiin kuntoon.
Tällä hetkellä Fidel nauttii elämästään ja saamastaan huomiosta. Hän hakeutuu ihmisten seuraan, rakastaa muita koiria ja on erinomainen lenkkikaveri. Yöuni maistuu parhaiten mamman peiton alla. Fidel on yhdistänyt perhettämme ja tehnyt meistä parempia ihmisiä. Hän on pieni koira, mutta hänellä on suuri tehtävä.
Fidelistä ylpeät ja onnelliset,
Sanna, Tapio, Kaisa ja Aino
[divider scroll_text=””]
Tarhakertomus
Ajoimme Magdan kanssa tarhalta kotiinpäin, kun huomasin sivukujalla nöpöttämässä kaksi pikkuista pentua ja kiljaisin: STOOOOP… Sitten mentiinkiin taas jo kovaa. Molemmat vauvat olivat arkoja, mutta Brusture erityisen pelokas ja se juoksi takiaispensaasen turviin ja minä mitään ajattelematta päätäpahkaa perässä. Sain napattua vauvan kiinni, jolloin se huusi koko pienten keuhkojensa täydeltä hätäänsä ja vauvojen äiti juoksi paikalle samoin kuin puolet uteliaasta romanipainotteisen alueen väestä. Koitimme houkutella äitiäkin, mutta se ei päästänyt meitä lähelleen.
Magda oli tällä välin saanut toisen vauvan kiinni, eikä meille jäänyt muita vaihtoehtoja kuin kaasuttaa paikalta vauvoinemme. Magda oli aivan lohduton, koska jouduimme viemään äidiltä sen vauvat, mutta sain vakuutettua, että vauvat eivät tulisi selviytymään ko. alueella pitkään, ne olivat jo silloin niin ihmisarkoja, että vaikka selviytyisivät väkivallalta, niistä ei kasvaisi koskaan niissä oloissa onnellisia koiria ja ne jäisivät kadulle lisääntymään. (Haluan yrittää saada äidin vielä kiinni, kunhan pääsen tuonne taas)…
Veimme vauvat Magdan luo ja Magda lähti samana iltana työmatkalle, jolloin heti oven sulkeuduttua pariskunnan jälkeen nappasin jeepin avaimet, tarkoituksenani saada Rouva Tipsukka kadulta turvaan. Ajoin Kindergardenille ja sieltä Tipsukan kanssa tarhalle. Kun olin jo yöllä palaamassa tarhalta, näin tienvarressa pikkukoiran, jonka kimpussa oli isompi koira. Pysäytin auton ja RomRom juoksi turvaan. Näin aiemmin päivällä pelastetut vauvat saivat myös adoptioisän. Romrom alkoi hoitaa pentuja kuin omiaan.Molemmat vauvat olivat todella pelokkaita ja osasivat jo väistää taidokkaasti ihmisen kättä, odottaen lyöntejä.
Parissa päivässä niistä molemmista paljastui toisenlainen puoli ja ne oppivat luottamaan ettei käsi satuta. Erityisesti Brusture näistä kahdesta alkoi pyrkiä jo silloin itsenäisesti syliin.
Marraskuu 2013: Brusture ja sen veli ovat nyt saaneet hyvää hoitoa ja kasvaneet ja vahvistuneet tarhan pentutalossa. Ne ovat leikkisiä, sopusuhtaisia, reippaita pentuja. Eivät kuitenkaan mitään yltiöpäisiä riehujia. Mieluummin katsovat (etenkin Brusture, joka on pennuista rauhallisempi) vähän aikaa sivusta muiden pentujen melskaamista ja sitten osallistuvat leikkiin kuin näyttääkseen, että osataan meilläkin. Etenkin Brusture viihtyy myös erittäin hyvin sylissä ja sillä onkin tapana istua ihmisen eteen ja katsoa koko pennun olemuksellaan ”nostatko jo minut luoksesi, nostathan?”.
Brusture on pennuista pienempi ja matalajalkaisempi. Arvioimme poikien kasvavan keskikokoisiksi tai hieman alle.
Brusture sai oman kodin marraskuussa 2013.
