[do action=”elaimen-tiedot” kiire=”” varattu=”” ika=”3 vuotias” sukupuoli=”Narttu” leikattu=”” sijainti=”Saksassa”/]Eräänä päivänä olemme taas ajamassa kotiinpäin, kun huomaamme vilahduksen jostakin mustasta juoksemassa maissipellossa. Koska seutu on täysin asumatonta tiedämme jonkun tuoneen paikalle elävän olennon ja hylänneen sen kuolemaan yksin.
Pysäytämme auton ja musta piste kurkistaa lehtien seasta. Kun lähdemme autosta ja lähestymme tätä ”mustaa” se pinkaisee juoksuun. Juoksen Florinin kanssa perään ja ehdimme nähdä pienen koiranpennun. Se koittaa tekeytyä pieneksi ja piiloutua ja kun lähestymme sitä pentu alkaa huutaa paniikissa ja hyökkii meitä kohti peloissaan.
Juoksen autolta pyyhkeen ja tällä välin Florin on päässyt ihan lähelle vauvaa, joka koittaa puolustaa itseään hampaillaan. Hiivin pyyhkeineni pennun taakse ja Florin pitää sen huomion itsessään. Teen nopean hyökkäyksen ja saan kaapattua pienen paniikissa ripuilevan koiralapsen pyyhkeen sisään. Se yrittää saada purtua minuakin ja päästä pakoon, mutta rauhoittuu sitten kuin päättäen luovuttaa kohtalonsa käsiini.
Lähden pennun kanssa kohti autoa, kun huomaan vilaukselta kauempana tiellä seisovan koiran. Lähdemme sitä kohden, jolloin koira piiloutuu tieojaan. Se on aivan hiljaa painautuneena maahan ja katsoo minua surullisin silmin, kuin kysyen; ”ethän satuta minua, ethän tee pahaa”. Lupaan surusilmälleni etten koskaan satuttasi sitä, pyydän, että se uskaltaisi luottaa ja antaisi meidän viedä sen turvaan.
Pääsen kosketusetäisyydelle ja ensimmäisen varovan silityksen jälkeen koira nostaa taas katseensa, mutta nyt niissä näkyy pieni toivo. Vien mustan pennun autolle ja palaan koiran luo. Se ei ole hievahtanutkaan paikaltaan ja kun ojennan taas käteni silittäkseni sitä, koira huokaisee; ”sinä palasit, kiitos”. Nostan koiran syliini ja hymy nousee sen silmiin asti, niin myös minä hymyilen. Tänään on hyvä päivä…
Pieni musta tyttöpentu saa nimekseen Shari. Se matkustaa autossa etupenkillä ja alkaa luottaa hitusen jo ajomatkan aikana ihmiseen ja painautuu väsyneenä, mutta tyytyväisenä syliin.
Aikuisen koiratytön me nimeämme Camillaksi ja se matkaa kohti Magda´s Angels Placea sylissäni auton takaistuimella. Camilla tuntuu hymyilevän ihan koko ajan. Sille on tärkeää olla aivan lähellä ja kuunnella hellyttelysanoja, joita sille kuiskailemme.
Camilla on pehmeäluonteinen, rakastettava halityttö, joka pyytää aina kun vain mahdollista ihmisen huomiota. Se suorastaan rakastaa rapsutuksia ja läheisyyttä. Camilla tulee toimeen toisten koirien kanssa, mutta se voi olla välillä mustasukkainen muille koirille.
Camilla on erittäin kaunis, pirteä ja jopa miellyttämishaluinenkin. Se taitaisi olla onnellisimmillaan kodissa, jossa saisi yksinoikeudella omistajansa ja perheensä koko rakkauden ja huomion.
Camilla on säkäkorkeudeltaan hieman alle 50 senttiä ja painoa sillä on 15-20 kiloa. Romaniassa hyvin yleiseen tapaan, Camillan häntä on katkaistu, jotta siitä olisi saatu tehtyä hyvä vahtikoira, tässä mitä ilmeisemmin kuitenkaan onnistumatta.
Camilla on varattu Saksaan, toivotamme tytölle hyvää loppuelämää! =)
