[do action=”elaimen-tiedot” kiire=”” varattu=”” ika=”Synt. 2005
Enkeli” sukupuoli=”Narttu” leikattu=”” sijainti=”Suomessa”/]Diina on noin neljä vuotias kaunis ja iloinen neiti. Tarhalle se joutui siksi, että sen omistaja kuoli… Diina on todennäköisesti elänyt omistajansa kanssa aika suojattua elämää, sillä se ei ole tottunut toisiin koiriin eikä lapsiin ja suhtautuu myös uusiin ihmisiin melko arasti. Vihainen se ei ole, vaikka pientä murinaa osaakin pitää, ainoastaan arka uusien kummallisten asioiden edessä! Diina on hiljainen (sisällä) ja täysin sisäsiisti, se myös rakastaa rapsutuksia ja sohvalla makoilua. Diinan uusi koti voisi siis olla vaikka kerrostalossakin. Diina ei halua uuteen kotiinsa ihan pieniä lapsia eikä narttu koiria. Rauhallinen ja alistuva uros koira sen sijaan sopisi sille hyvin. Diina ei ole tavannut kissoja, mutta tarvittaessa tällainen tapaaminen kyllä järjestyy!
Entisessä kodissa ei nimen ja sisäsiisteyden lisäksi ole juuri muuta opetettu. Uuden kodin täytyykin varautua opettamaan neidillle hiukan lisää käytöstapoja, Diina ainakin kiskoo jonkun verran remmissä ja saattaa haukkua liian lähelle tuleville koirille sekä ihmisille. Diinalla menee hetki ennen kuin se uskaltaa luottaa uusiin ihmisiin, mutta kun tämän luottamuksen saavuttaa neidistä tulee mahdottoman hellyyden kipeä pusuttelija!
Diinalla on korkeutta on 40 cm.
Diinu sai kodin heinäkuussa 2009.
Kuulumisia kodista 12.9.2009
Tässä olisi vähän diinan kuulumisia. Hyvin meillä on mennyt, oikea unelmakoira. Ei mitään sopeutumisvaikeuksia mitä nyt vähän haukkuu jos joku meluaa käytävässä. Heti ensimmäisenä päivänä kun tultii kotiin niin suoraan sohvalle hyppäsi ja siihen jäi loikoilemaan :) ja heti ensimmäisestä yöstä alkaen nukkui omassa sängyssään.
Hihnassa kulkee ihan ok. Vähän vetää, mutta kun vetäisee takasin niin se loppuu. Koirapuistossa ollaan käyty, vähän murinaa kuului. Mutta muuten meni hyvin, leikkittiinkin pikkaisen muiden koirien kanssa ja keppiä haettiin, mutta se hävisi aina matkan varrelle :) Eläinlääkärikäynti meni hyvin. Rauhoituspiikin sai ja hampaat putsattiin ja kynnet leikattiin. Jaksoi juosta melkein heti herättyään.
Maalla ollaan oltu, siellä se perunapellossa temmeltää ja sonneille murisee :) Veneessäkin ollaan oltu, Diina tykkäsi keulasssa istua ja haistella tuulia, harmi ettei ole kuvaa siitä. Meidän ystävät se tunnistaa jo ovella eikä niille haukuta vaan otetaan pomppien vastaan. Lihapullat ja nakit on suurta herkkua, välillä vähän ruuan kanssa nirsoillaan ja katsotaan olisiko parempaa tarjolla, mutta aina se oma kuppi on tyhjentynyt :) raksut levitellään joskus ympäri asuntoa ja niitä löytyy sohvatyynyjen välistä ja ties mistä. Siankorvista se tykkää myös ja niitä on välillä nakerreltu. Istua Diina osasi ensimmäisestä päivästä alkaen, vaikka Hanna sanoi ettei se osaa. Kai se on oppinut sen vähän viiveellä. Tassua ei ihan uskalleta antaa, mutta melkein. Vapaana voi pitää, ei lähde kauas ja tulee kun kutsutaan. Ihan kuin Diina olisi ollut jo kauemminkin meillä, niin hyvin sopii perheeseen.
Aamuisin herään yleensä Diina vieressä, se on tullut siihen salaa kun Petri on lähtenyt töihin :) yksin sen voi jättää, ei ole tuhonnut mitään, varmaan nukkuu sinä aikana. Hoidossakin se on ollut yhden yön kun molemmat oli myöhään töissä. Ihan kiltti koira oli silloin ollut. Autossa se tykkää olla, yleensä pyrkii etupenkille syliin katsomaan maisemia ja Petrin auto pitää aina katsoa ja varmistaa kun tullaan lenkiltä.
Terveisin Vennina ja Petri ja Diina
Kuulumisia kodista 1.5.2015
Hei ! Minut adoptoitiin noin kuusi vuotta sitten Pelastetaan Koirien kautta. Tänään juhlin 10-vuotis syntymäpäivääni yhdessä omistajieni ja kissakaverini kanssa. :) Terveisin : Diinu
Kuulumisia kodista 6.6.2018
Diinasta on tullut enkeli.