[do action=”elaimen-tiedot” kiire=”” varattu=”” ika=”3 vuotta” sukupuoli=”Narttu” leikattu=”Steriloitu
” sijainti=”Suomessa”/]Ihmisiä rakastava, kultainen Donna Alba etsii uutta kotia perheen ainoana koirana, sillä ei nykyisessä kodissaan ole sopeutunut toivotulla tavalla perheen muiden koirien kanssa. Donna Albaa voi mennä sovittuna aikana tapaamaan ottamalla yhteyttä varaajaan.
Nykyisen kodin kertomaa Donna Albasta:
”Donna Alba on kaikin puolin aivan ihana ja täydellinen koira, ei tuhoa paikkoja yksin ollessaan. Ei ole ollut eroahdistusta ja yksinolo on sujunut tytöltä hienosti. Osaa kävellä pääsääntöisesti kauniisti hihnassa vetämättä. Joskus innostuu leikkimään lenkillä hihnan kanssa jota kielletty. Tyttö on sisäsiisti osaa matkustaa autossa kauniisti. Kovin on leikkisä kun on niin nuori vielä, tykkää juosta ympäri pihaa ja hakea esim. palloleikeistä tykkää kovasti, osaa silti rauhoittua ja on sisällä rauhallinen.Pitää kovasti hellyydestä ja antaa sitä itsekkin omistajalle. Aivan ihana koira, josta en millään luopuisi ellei tilanne olisi mahdoton sillä Donna Alba ja omat koirani eivät tule toimeen ovat tapelleet useasti ja ovat nyt erotettuina. Myöskään kissat eivät ole Donna Alban mieleen, tyttö jahtaa niitä kovasti.”
Donna Alba sai uuden kodin tammi-helmikuun vaihteessa 2015.
[divider scroll_text=””]
Tarhakertomus
Donnan elämä alkoi karusti – se kasvoi vankilassa. Ihan oikeassa vankilassa, muurien sisällä. Vangit huolehtivat Donnasta, kunnes viranomaiset käskivät heitä hankkiutumaan koirista eroon. Vangit eivät halunneet kutsua kunnallisen tarhan väkeä hakemaan koiria tappotarhalle, joten he pyysivät apua meiltä. Saimme järjestettyä Donnan tarhalle turvaan.
Ensimmäisen kerran Donnan nähdessäni se meni aluksi koirakaverin selän taa piiloon ja kurkki sieltä minua. Ujosteli, mutta antoi silittää. Donna on kaunis, herkkä, rauhallinen, ihana tyttö. Se asuu tällä hetkellä samoissa tiloissa pienten ja suurten koirien kanssa ja tulee hienosti toimeen kaikkien kanssa. Ei ole pelkoa, että se purisi, Donna on pikemminkin sellainen ujo ihmettelijä.
Donnalla menee vähän aikaa, ennen kuin se luottaa ihmiseen. Se antaa silittää ja leikkiä kanssaan, mutta syliin ottaminen pelottaa sitä.
Donna ei tiedä, miltä tuntuisi päästä omaan kotiin. Se tietää vain karun vankilan ja tarhan, mitään muuta se ei ole nähnyt. Kuinka ihmeissään ja onnellinen se olisikaan, jos se saisi oman, pehmeän pedin, pääsisi lenkille metsään, saisi oman, rakastavan perheen, joita ei tarvitsisi pelätä ja jotka pitäisivät siitä hyvää huolta. Se voisi mennä nukkuen tietäen, että on turvassa, rakastettu, eikä enää ikinä tarvitsisi pelätä, palella tai nähdä nälkää.
Donna on 50 cm korkea ja painaa 22 kiloa.
Donna Alba sai oman kodin lokakuun lopulla 2014.
[divider scroll_text=””]
