[do action=”elaimen-tiedot” kiire=”” varattu=”” ika=”5-6 vuotias” sukupuoli=”Narttu” leikattu=”” sijainti=”Suomessa”/]Saimme soiton, että Giurgiun juna-aseman lähistöllä liikkuu todella huonossa kunnossa oleva koira ja lähdimme katsomaan tilannetta. Löysimme koiran, jolla oli todella pahoja iho-ongelmia, mutta se oli niin arka ettei päästänyt meitä useita metrejä lähemmäs itseään. Samalla löysimme paikalta myös lauman aikuisia koiria pentuineen. Yksi näistä aikuisista oli Dorina.
Heti alusta asti Dorina hakeutui luokseni. Se anoi hellyyttä ja painautui aivan kiinni minuun. Kun koitin lähteä, Dorina nosti molemmat tassut syliini ja katsoi silmiini.
Minua huudettiin jo autolle takaisin ja Dorina seurasi perässäni. Se koitti tulla autoon perässäni, mutta en pystynyt ottamaan sitä vaikka sydän itki verta. Lupasin tytölle yrittää parhaani, jotta löytäisimme sille turvapaikan. Kävimme päivittäin juna-asemalla ja ruokimme sekä lääkitsimme siellä elävää laumaa. Joka kerran Dorina pyysi vain päästä mukaani ja joka kerran jouduin jättämään sen itkien kadulle.
Parin päivän jälkeen huomasimme, että lauma oli hyvin levoton ja aiemmin sen ystävälliset jäsenetkin olivat muuttuneet aremmiksi. Yhdelle pienemmistä tytöistä oli järjestynyt hoitopaikka, mutta en onnistunut saamaan sitä kiinni useista yrityksistä huolimatta ja päätimme palata taas seuraavana päivänä.
Kun palasimme löysin surusilmäisen Dorinan kyhjöttämässä roskalaatikon vieressä liikkumatta. Huomasimme heti, että jotakin on vialla. Kun menin tytön luo se nosti vasenta etutassuaan kuin näyttäen, etta jotakin on tapahtunut. Tassu oli pahoin turvonnut eikä Dorina pystynyt astumaan sillä laisinkaan. Enää ei ollut vaihtoehtoja vaan nostin Dorinan syliini, emme voineet jättää sitä vahingoittuneena enää hetkeksikään kadulle. Se nojautui tyynesti syliini ja tiesi, että on matkalla turvaan viimeinkin…
Käytimme Dorinan eläinlääkärin tarkastuksessa ja vaikka tassu oli todella kipeä ja turvonnut se ei ollut onneksi kuitenkaan murtunut ja jo nyt saatuaan hoitoa MAP:ssa, Dorina käyttää kaikkia tassujaan.
Dorina on niin kultainen eikä suutu kenellekään mistään. Jos joku koira haluaa syödä sen ruoan, Dorina väistyy ja antaa vaikka herkutkin suustaan. Se on hyvin rauhallinen, tyyni, kultainen ja kiltti. Ulkoiluaitauksessa ollessaan Dorina aivan kuin haparoiden alkaa ymmärtämään, että nyt se on turvassa ja uskaltautuu innostumaan pienen pieneen juoksuun ja ilakointiin, mutta muuten se kaipaa vain hiljaista lähelläoloa. Dorina tuntuu olevan ihmeissään myös toisten koirien haukusta, aivan kuin se ei tietäisi mitä koko haukkuminen tarkoittaa. Tytöllä on huonosta yleiskunnosta johtuen iho-ongelmia, mutta se saa nyt vitamiineja ja kunnollista ruokaa, joten tilanne on jo paranemaan päin. Harvoin me voimme kirjoittaa, että joku koira sopii sohvaperunaksi, mutta sellainen taitaa Dorina olla ❤
Dorinalla on ikää luultavasti noin 5-6 vuotta. Se on säkäkorkeudeltaan noin 50 senttiä ja painaa 15-20 kiloa.
Dorina sai oman kodin heinäkuun lopulla 2013.
