[do action=”elaimen-tiedot” kiire=”” varattu=”” ika=”7 kuukautinen” sukupuoli=”Uros” leikattu=”Kastroitu
” sijainti=”Suomessa”/]Näin Dumin ensimmäisen kerran hyvin pelokkaana vankilan lähistöllä. Kiinnitin huomioni heti tähän uuteen koiraan, jonka korvat oli silvottu ja mukanani ollut paikallinen nainen kertoi syyn korvien puuttumiseen. Romaniassa elää uskomus, jonka mukaan koirasta tulee hyvä vahti, jos sen korva, korvat ja\tai häntä leikataan. Jos koira selviytyy tämän suunnattoman kivun aiheuttamasta shokista ja palaa kotiinsa silpomisen jälkeen se on uskomuksen mukaan agressiivinen ja hyvä vahtikoira. Itse olen Romaniassa joutunut näkemään vain hyvin ihmisarkoja ja pelokkaita tällä tavoin silvottuja koiraraukkoja. Juuri sellainen Dumikin oli tällä ensikohtaamisellamme. Se yritti uskaltautua syömään viemäämme ruokaa, mutta kovasta nälästä huolimatta sen rohkeus petti ja se katosi yhden tyypillisen romanialaisen tienvarsikatopaikan uumeniin. Olin varma etten näe sitä enää koskaan tai emme ainakaan kykene saamaan sitä kiinni.
Kävimme useana päivänä peräkkäin etsimässä ko. paikalta viimeisillään tiineenä olevaa narttua, Deanaa, mutta sekin tuntui kadonneen jonnekkin. Pelkäsimme pahinta, koska olimme nähneet seudulla ajelevan valkoisen pakettiauton, josta ammuttiin koiria. Samaisen viikon viimeisenä päivänä tavoistamme poiketen päätimme ajaa vankilan kautta jo ennen Angels Place – tarhalle menoa. Näin jo kaukaa, etta Deana oli viimeinkin palannut. Se horjui vesikupille eikä jaksanut enää edes yrittää paeta nostaessani sen syliini. Tällä välin myös tasan viikko siitten sunnuntaina näkemäni silvottukorvainen Dumi hiipi lähemmäksi meitä. Näin myös Kadulta Kotiin -projektissamme olevan Jeilin kauempana tiellä.
Olin suureksi ilokseni hetki sitten saanut infon Miialta ja kertonut Magdalle, että olimme saaneet Kadulta Kotiin -projektiin niin ison lahjoituksen, että pystyisimme rakentamaan yhden uuden koirahäkin valmiiksi tarhalla. Vilkaisimme vain kerran nopeasti toisiamme Magdan kanssa ja kumpikin tiesi toisen ajatukset. Seuraavassa hetkessä utelias Dumikin oli saatu napattua syliin ja kannoimme Deilin ja tämän pikkupojan autoon, jonka jälkeen lähdin kutsumaan iloista Jeilia, joka juoksi ihan omatoimisesti autolle ja kyytiin.
Nyt vietettyään tarhalla vajaan viikon verran Dumi on iloinen ja ihmisrakas pikkumies. Sitä jännittää vieraat miehet ja uudet asiat, mutta tuttuja ja naispuolisia henkilöitä se on valmis suukottelamaan välittömästi ja kiipeämään vaikka syliinkin. Dumi, joka sai nimensä sunnuntain mukaan (romaniaksi Duminica) on äärettömän suloinen ja se tulee toimeen kaikkien kanssa. Tähän mennessä emme ole saaneet kuulla vielä Dumin haukkuvan eli ehkä sen tuleva perhe voisi asua kerrostalossakin, mikäli kaikki muut asiat ovat täysin kohdallaan ja perhe on pitkämielinen, ymmärtävä, rakastava ja valmis opettamaan Dumia kotielämän saloihin.
Dumi on iältään nyt suunnilleen 7 kuukautta, se on kastroitu ja painoa sillä on tällä hetkellä 7 kiloa ja säkäkorkeus hoikkarakenteisella Dumilla on vajaat 40 senttia. Luultavasti se tulee vielä kasvamaan jonkin verran.
Dumi sai oman kodin joulukuussa 2012.
