[do action=”elaimen-tiedot” kiire=”” varattu=”” ika=”s. 01/2013″ sukupuoli=”Uros” leikattu=”” sijainti=”Suomessa”/]
RIP 17.7.2017
Manu on todettu sairaaksi ja se on päästetty ikiuneen.
13.7.2017
Manu on siirtynyt kotihoitoon Vallilaan ja poika on osoittautunut varsinaiseksi kultakimpaleeksi. Manun sopeutuminen on ollut huomattavasti helpompaa, mitä osasimme odottaa. Poika rakastaa hellyyttä, eikä ongelmia ole ollut. Manu etsii kotia rauhallisemmasta ympäristöstä, jossa liikenteen melu ei jännittäisi.
Manun säkäkorkeus on n. 50 cm.
Kuulumisia kotihoidosta 13.7.2017
”Manu on mahdollisesti halinallemaisin koira, jonka olen tavannut. Manu kotioutui kotihoitopaikkaan todella nopeasti ja viettäisikin kaikki päivät mieluiten sohvalla maaten rapsutettavana. Ensimmäisenä yönä Manu haukkui käytävän äänille, mutta nyt se on loppunut lähes kokonaan. Manu on kotona todella helppo ja se nukkuu mielellään pitkään eikä herätä aamulenkeille.
Vieraille Manu haukkuu hetken, koska on luonteeltaan arka uusia ihmisiä kohtaan. Muutamassa minuutissa hän tulee kuitenkin jo pyytämään rapsutuksia ja ottaa jokaisen ihmisen omakseen.
Vastaantulevien koirien kanssa ollaan oltu varovaisia, mutta toistaiseksi kaikkia on kuitenkin tervehditty iloisesti. Joillekin pienemmille uroksille Manu voi olla arvaamaton. Manu sopii parhaiten ainoaksi koiraksi, mutta varmimmiten voisi tulla toimeen ison nartun kanssa.
Manun unelma olisi varmasti asua rauhallisella alueella lähempänä luontoa, mutta pärjää hyvin myös kerrostalossa. Kotihoidossa Manu joutuu asumaan kahden todella vilkkaan kadun välissä ja se tekee ulkona käymisestä pelottavaa, joten koiran olisi varmasti hyvä päästä kotiin, joka olisi hieman Helsingin keskustaa syrjemmässä.
Manu osaa kaikki perusjutut, mutta ei mitään ihmeellisiä temppuja ja on täysin sisäsiisti.
Manusta saisi joku maailman parhaimman ystävän. <3″
Nykyisen Kodin kertomaa Manusta 06/2017
Manu muutti perheeseemme 2013 ollessaan vasta 4–5 kk:n ikäinen pentu. Manu on aina vahtinut ruokaa ja leluja, ollut meidän toista koiraa kohtaa arvaamaton (noin 1–2 vuoden ikäisenä haki paikkaansa), mutta viime aikoina se asia on rauhoittunut. Vauvan syntymä mullisti koirien elämää ja Vili, toinen koiramme sopeutui, mutta Manu ei. Manu ei siis missään nimessä sovi perheeseen, jossa on lapsia tai muita koiria. EHKÄ isomman leikatun nartun kanssa voisi tulla varmuudella juttuun. Jo alussa oli havaittavissa, että Manu on hieman arka ja varautunut uusissa tilanteissa ja uusien ihmisten kanssa. Manu rohkaistui iän myötä, mutta säikkyy edelleen ukkosta, raketteja ja muita kovia ääniä. Manusta löytyy luonnetta ja vaatii sen takia uudelta omistajalta kokemusta koirista ja vankkumatonta tahtoa. Manu on peruskotikoira, jolle on opetettu peruskäskyt, hoitotoimet onnistuvat Manun kanssa hyvin. Hihnassa osaa kävellä vetämättä, mutta huomio herpaantuu helposti esim. jos kuuluu kovia ääniä. Ei ole remmiräyhääjä, perusiloisesti tervehtii vastaantulevat koirat, mutta pelkää lapsia, humalaisia, rullaluistimilla/laudalla liikkuvia. 99,99 % ajasta Manu on lutunen ja kelpo kaveri, mutta on tiedostettava, että Manusta löytyy huonompikin puoli. Manu tarvitsee paljon liikuntaa, tällä tavoin keppostelut pysyvät kurissa. Manu pysyy irti mökillä, mutta tykkää lähteä autojen perään ja järveen uimaan. Riistaviettiä ei löydy.
[divider scroll_text=””]
Tarhakertomus 05/2013
Eeros on yksi neljästä pennusta. Nämä kaikki neljä pelastettiin Giurgiun kunnalliselta tarhalta. Onneksi – sillä ovat erittäin suloisia ja ihania koiranalkuja. Varsinkin yhdessä ollessaan heillä riittää voimia leikkiä ja touhuta. Ja mikä sen parempaa kuin ihmisen huomiosta kilpaileminen ”Minä! Minä! Minä!”.
Eeros vaihtelee juuri hampaitaan kilpaa sisarustensa kanssa. He kasvavat vielä lisää ja voimistuvat päivä päivältä. Siksi olisikin hyvä päästä omaan kotiin opettelemaan kotikoiran tavoille mahdollisimman pian. Missä olisi Eeroksen oma koti?
Eeros sai oman kodin kesäkuun alussa 2013.
