[do action=”elaimen-tiedot” kiire=”” varattu=”” ika=”Enkeli” sukupuoli=”Narttu” leikattu=”” sijainti=”Suomessa”/]2-vuotias narttu Kitty on hyvin suloinen koira. Se synnytti Tarhalla pennut, joita se on hoitanut esimerkillisellä huolella. Nyt pennut ovat jo kasvaneet isoiksi ja Kittynkin olisi aika löytää Oma Koti.
Kitty on luonteeltaan kiltti, antaa vaikutelman nöyrästä, maailman kovasti kohtelemasta koirasta. äkkinäisiä liikkeitä Kitty saattaa säpsähdellä. Kittyllä on uskomattoman kauniit ruskeat silmät. Sillä on tapana katsella suoraan silmiin, kuin etsien merkkejä tulijan aikeista. Ensimmäisellä kerralla kun Kittyn tapaa, se saattaa luikahtaa häkkinsä takaosaan katselemaan uutta ihmistä. Saattaa olla ettei se tule tervehtimään vaikka kuinka maanittelisi. Mutta sitten kun Kittyyn tutustuu, se muistaa sinut aina. Niitä joihin se luottaa, Kitty tulee aina tervehtimään häntä heiluen ja saattaapa jopa vähän pusutella, painaa pään kättä vasten ja varovasti tassulla pyytää lisää silityksiä.
Äitiyden myötä Kitty on laihtunut kovasti. Kunhan lapset ovat maailmalla ja Kitty saa monipuolista ravitsevaa ruokaa, massaa ja lihaksia tulee varmasti lisää. Rakenteeltaan Kittystä tulee sitten jäntevä ja lihaksikas, liikunnallinen koira. Hihnassa Kitty kulkee nätisti, vähän tietysti täytyy hajujen perään poiketa. Toisiin koiriin Kitty suhtautuu nätisti, jonkun verran pelokkaasti varsinkin jos toinen murisee tai muuten on kovin nopeasti tulossa Kittyn luo. Kissoihin Kitty ei ohi kulkiessa kiinnittänyt mitään huomiota.
Kittyn tulevan omistajan on tultava Tarhalle ensin tutustumaan Kittyyn, sillä Kitty tarvitsee paljon aikaa ja rohkaisua ennen kuin monet nyt niin pelottavat arkipäivän asiat tulevat tutuiksi. Oikea ihminen rinnallaan Kitty uskaltautuu keräämään itseluottamustaan ja muuttumaan siksi iloiseksi, leikkisäksi koiraksi joka Kittyn kuuluisi olla.
07.01.2005 Kitty on ulkoisesti täysin toipunut pentujen aiheuttamasta rasituksesta. Se ei enää ole järkyttävän laiha vaan enää hoikka. Sellainen se on rakenteeltaan, vähän enemmän voisi tietysti olla lihasta mutta kyllä se asia korjautuu sitten omassa kodissa. Kitty on voimakkaan näköinen, liikunnallinen koira. Lenkillä se kulkee pirteästi ja innostuu jopa leikkimään välillä. Pää pystyssä ja askel korkeana se kulkee, poissa on se varovainen koira joka kulki ihmisen perässä arkana. Maailman rohkein Kitty ei ole, eikä siitä sellaista tule, mutta nyt ei voi enää käyttää sanaa arka, kun Kittystä puhutaan.
Toisiin koiriin Kitty suhtautuu ainakin Tarhalla rauhallisesti ja ystävällisesti. Kuitenkin Kittyn luonteessa on piirre joka tuskin sallii sen alistua aina ja kaikille. Riidanrakentaja tämä koira ei ole mutta ei myöskään mitään nöyristelijä. Ihmisiin Kitty suhtautuu edelleen hiukan pidättyväisesti. Tutut ja varsinkin ystävät saavat riemukkaan vastaanoton, syliin pyrkimistä ja suukottelua tarjoillaan runsaasti. Tuntemattomille toki voi muutaman kerran häntää heiluttaa, mutta Kitty säästelee suurimpia hellyydenosoituksia siihen asti kunnes on kunnolla tutustunut. Kittyä ei anneta lapsiperheeseen sillä se pelkää lapsia, eikä pidä niistä. Lieneekö jotkut lapset aikanaan satuttaneet Kittyä. Lisäksi Kittyllä on selvästi jonkin verran vahtiviettiä, joka on hyvä tiedostaa. Johdonmukainen kasvatus, paljon hellyyttä ja runsaasti liikuntaa ovat ohjenuorat Kittyn tulevalle omistajalle.
Kitty sai oman kodin kesällä 2005.
[divider scroll_text=””] Kuulumisia kodista 29.1.2018
”Hain Fiian (joka silloin oli Kitty) Pelastetaan koirat ry:n kautta Tallinnan varjupaikista perheemme koiraksi kesällä 2004. Fiia oli silloin eläinlääkärin arvion mukaan puolivuotias. Joulun alla 2017, lähes 14 vuotiaana Fiian oli valitettavasti aika mennä. Siihen väliin mahtui paljon vauhdikkaita vuosia pikkulapsiperheen koirana ja viipyilevämpiä vuosia koiran kannalta kun ihmiset juoksivat töissä, koulussa ja harrastuksissa. Fiia oli iloinen, energinen, mutta sopeutuvainen koira. Lasten kanssa Fiia oli ”sinut” heti ensimmäisestä päivästä alkaen, mutta vieraita miehiä kohtaan epäluulo pysyi koko sen iän, niin että jos meille kotiin tuli vieras mieshenkilö yllättäen (kuten joulupukki!), saattoi Fiia napata jos emme pitäneet sitä kiinni. Tutustuttuaan se hyväksyi kuitenkin kaikki ihmiset ystävikseen. Lumesta ja viileistä, kuivista keleistä Fiia nautti erityisesti ja oli aina innoissaan jos lenkille lähti enemmän kuin yksi ihminen. Porukalla oli parasta!
Parhain terveisin, Heli”
