[do action=”elaimen-tiedot” kiire=”” varattu=”” ika=”10 vuotias” sukupuoli=”Narttu” leikattu=”” sijainti=”Suomessa”/]Yhtenä päivänä, juuri kun olimme juttelemassa Magdan kanssa, Magda keskeytti puheeni sanoen; odota, Ion soittaa! Ion on MAP-yhteistyötarhamme työntekijä. Vähän juro, mutta hyvin eläinrakas romanimies, joka ei juuri turhia soittele.
Ion kertoi, että oli kuullut pientä vikinää ja aivan kuin raapimista jostakin, mutta ei tiennyt mistä se kuului ennenkuin koko koiratarhan väki puhkesi ilmoitushaukkuun ja ryntäsi tarhan porteille. Vahdit raapivat porttia sisäpuolelta ja joku ulkoapäin yhtä kiivaasti.
Ion avasi portin varovasti ja siellä seisoi ja katsoa tapitti ihan pienenpieni koiramummo. Kaupungista tarhalle on matkaa viitisentoista kilometriä, joten ihan omin avuin ei pikkuinen olisi matkasta MAP:iin saakka selviytynyt. Ehkä joku on kuljettanut sen tarhan lähistölle ja siitä tomera mummonen on lähtenyt hakemaan apua.
Tomera ja rohkea mummon täytyy todella olla sillä kovin moni ei uskalla lähestyä yli satapäisenä haukkuvaa koiralaumaa. Eikä kovin moni kävele itsevarmasti sisään moiseen hulinaan.
Vahtien päällikkö, suurikokoinen Costel tarkasti pikkumummon portilla, totesi sen tervetulleeksi porukkaansa ja niin tämä lähes vain kirpunkokoinen ikäneito viettää nyt aikaa vahtien seurassa omaa kotia odottaen. Selväähän on, että tälläisten pikkumummosten paikka on kuitenkin kotisohvan nurkassa, omistajansa silmäteränä, hellittynä ja huolehdittuna kainaloisena eikä kadulla tai koiratarhalla.
Fiona nimen saanut mummo etsii kotia aikuisesta perheestä, joka sitoutuu sen loppuelämän ajaksi vaalimaan sitä ja tarvittaessa hoitamaan sen iän mukanaan tuomat vaivat. Tarhalla Fiona on ollut hyvin pirteä ja reipas, mutta monet koirat saattavat piilottaa heikkoutensa laumassa.
Fiona on arviolta yli kymmenen vuotias. Se on hyvin pienikokoinen, siro ja painaa vain viitisen kiloa. Mummon turkki on huonossa kunnossa ja osa sen selästä on tällä hetkellä lähes karvattomana.
Fiona sai oman kodin maaliskuussa 2016.
