Fudilla on huomiota herättävän komea ulkonäkö. Kun pohdin, mitä rotuja Fudissa voisi olla, en oikein pääse lopputulokseen. Myöskään Fudin luonne ei paljoa helpota tätä pohtimista. Fudi on nimittäin toisaalta hyvin itsenäisen oloinen ja toisaalta taas oikea pusuttelija:) Fudi on myös erittäin stressaantunut nykyisestä olinpaikastaan Tallinnan tarhalla, joten myös stressi vaikuttaa Fudin käyttäytymiseen ja ehkä siksikin siihen kontaktin saaminen on vaikeamman puoleista.
Kun lähden Fudin kanssa lenkille, on vetäminen aikamoista. Häkissä ilman liikuntaa eläminen ei selvästikään sovi Fudin kaltaiselle nuorelle pojalle. Päätän viedä pojan leikkiaitaukseen, jotta se saisi purettua hieman energiaansa vapaana juosten. Fudi tutkii aitauksen hajuja tarkkaan ja juoksentelee aitausta ympäri intensiivisesti ympäristöään tarkkaillen. Kun näkö-tai hajupiiriin ilmestyy koira, Fudin ryhti suorenee ja tarkkaavaisuus lisääntyy. Pojan käytös saa minut pohtimaan, olisiko siinä vahtikoiramaista luonnetta? Kun huudan Fudia luokseni, se juoksee tuhatta ja sataa ja nuolee kasvoni märäksi. Kun huudan Fudia toisen kerran, se ei lotkauta korviaan vaan jatkaa ympäristön tarkkailua ja aitauksessa ”postaamista”. Saan vaikutelman, että Fudi viihtyy toisaalta itsekseen mutta toisaalta taas se haluaa hukuttaa ihmisensä suudelmiin…
Fudi on nuori mutta voimakas poika enkä usko sen sopeutuvan kerrostaloon. Se tulee kaipaamaan omaa pihaa, missä se saa tutkia ympäristöään ja ilmoittaa vieraista koirista ja ihmisistä. Fudi ei myöskään ole sopiva ehdokas ensimmäiseksi koiraksi vaan ihmiselle, jolla on jo kokemusta erilaisista koirista, myös nuorista ja vahvoista uroksista. Fudi miesmäiseen tapaan ei pidä uroksista mutta tytöt ovat sille mieluisia. Kun vien lenkkimme jälkeen Fudin takaisin häkkiinsä, se jälleen nuolee kasvoni litimäriksi ja saa minut ihastumaan itseensä yhä uudestaan.
Fudin säkäkorkeus on n.65 cm.
Fudi sai kodin huhtikuussa 2010.
