[do action=”elaimen-tiedot” kiire=”” varattu=”” ika=”n. 13 vuotias” sukupuoli=”Uros” leikattu=”” sijainti=”Suomessa”/]Torstaina 15.11. Magda käveli ulos sairaalasta ja näki suurikokoisen tumman koiran juoksevan autojen välissä. Koska se oli uusi alueella, muut koirat kävivät sen päälle ja myös ihmiset huitoivat sitä kauemmaksi. Magda näki koiralla vuotavia haavoja ja otti sen kiinni käyttäen laukkunsa olkahihnaa apuna vuotavat haavat. Koira oli väsynyt ja hämillään. Magda yritti saada taksia, mutta kukaan ei halunnut heitä kyytiin. Kukaan ”normaali” ihminen Romaniassa ei huoli autoonsa koiraa eikä varsinkaan katukoiraa. Magda irroitti kätensä laukustaan ja istahti alas, koira käsiensä suojassa. Hän yritti epätoivoisesti soittaa apua saadakseen ystävilleen, jotka asuvat Bukarestissa, mutta he olivat kaikki hyvin kiireisiä. Magdan puhelimesta loppui akku loppui ja hän mietti, pääsisikö OneVet -eläinklinikalle kävellen, vaikkakin sairaala sijaitsee aivan eri puolella kaupunkia. Outo tunne valtasi minut, koska en tiennyt ollenkaan miten kaukana olin ja minne suuntaisin. Molemmat olivat hämillään, kylmissään ja myös nälkäisiä.
Aivan kuin tyhjästä oli ilmestynyt nainen, joka pysähtyi heidän luokseen ja kysyi onko kaikki kunnossa. Magda alkoi kertomaan tilanteesta ja purskahti melkein itkuun, kun sai sanotuksi ettei taksi huoli koiraa kyytiin. Etäällä oli taksi, mutta Magda ei voinut lähteä koiran kanssa kysymään ottaisiko se heidät kyytiin. Nainen tarjosi apuaan, käveli taksin luo ja sai vakuutettua taksikuskin ottamaan heidät kyytiinsä. Magda ei tiedä kuka tämä auttava enkeli oli ja minne hän katosi ennenkuin Magda ehti edes kiittää. Hän oli hyvin kylmissää, mutta iloinen koiraraukan puolesta matkan edetessä kohti eläinklinikkaa
Pappakoira sai nimekseen Gandalf. Se on vanha, ehkä jo jopa 13-vuotias saksanpaimenkoirasekoitus. Se on ystävällinen, lempeä ja hyvin viisas ja tarvitsee kodin, jossa sille järjestetään aktiiviteetteja. Yleiskunto on hyvä ja virkeä, Gandalf suorastaan pitää yllä meininkiä tarharakennuksen toisella puolella. Se käyttäytyy hyvin tyypillisesti sakemannin tapaan, eli on turhautunut häkkielämään ja oman ihmisen puuttumiseen. Turhautumistaan se purkaa haukkumalla ja ravaamalla ympäri häkkiään. Vesi-ja ruokakupit saavat kyytiä kun poika heittelee niitä ympäriinsä. Vein sille leluja häkkiin niin ainakin toistaiseksi kupit saivat olla rauhassa ja se tyytyi heittelemään lelujaan. Aina kun Gandalf viedään ulkoilualueelle tarhan toiseen päähän, kaikki hiljenevät ja rauhoittuvat. Gandalf jakaa häkin kolmen nartun kanssa.
Gandalf tuli hyvin toimeen Miron ja Miren kanssa ulkoilualueella, vaikkakin sisarukset aikamoisesti yrittivät Gandalfia ärsyttää. Gandalf on rauhallinen siinä mielessä, että se ei kyllä muille koirille suutu sitten millään. Heittäessä sille lelua ulkoilualueella ja Miron kiusatessa ja häiritessä, Gandalf tyytyi sanomaan pari sanaa ääneen, että ”Hei, toi häiritsee mua enkä viitsi tuota lelua nyt noutaa!”. Gandalf on hyvin viisas, eli tajusi heti noutaa lelun, en tiedä onko joku sitä sen kanssa aiemmin leikkinyt. Muutenkin kun sille sanoi, että nyt hiljaa ja esitti turhautumista, niin Gandalf ymmärsi olla hetken hiljaa.
Gandalf on saanut hyvin painoa kerättyä, eli se painaa siinä 30-35 kilon paikkeilla. Toisin sanoen hyvin tuhdissa kunnossa. Säkä siinä 60cm pintereillä. Haavaa on edelleen vasemman silmän (koiran edestä katsottuna oikeanpuoleinen silmä) alapuolella.
Gandalfilla on hauska tapa, joka sai ihmiset hymyilemään: Se syö ruokansa todella hartaasti nautiskellen ja pureskelee nappuloita todella pitkään samalla pitäen jännää pientä murinaa. Tämä poika ansaitsisi päästä pian oman ihmisen seuraan joten mistä löytyisi Gandalfille se oma koti jo ymmärtäisi pojan tarpeet ja myös täyttäisi ne?
Gandalf sai oman kodin helmikuun lopulla 2013.
[gdl_gallery title=”gandalf” width=”205″ height=”210″ ]