[do action=”elaimen-tiedot” kiire=”” varattu=”” ika=”3-kuukautinen” sukupuoli=”Uros” leikattu=”” sijainti=”Suomessa”/]
Viktorin kuulumisia 29.8.2017
Neljä vuotta sitten pikkuinen Viktor (ent. Gnista) pelastui tien varresta Romaniassa. Sen tie aikuiseksi kotikoiraksi ei ole ollut helpoimmasta päästä, mutta kiitos omistajiensa peräänantamattomuuden ja sitoutuneisuuden, Viktor on nykyisin aivan salonkikelpoinen koiraherra.
Ensimmäiseksi voisin sanoa, että ihan helppoa meillä ei ole ollut. Kun Viktor alkoi lähestyä aikuisikää, niin alkoi hurja remmirähjääminen ja kamalat tappelut Väinön kanssa ja lopulta Väinö pelkäsi sitä, Viktor saattoi hyökätä sen päälle ihan milloin vain ja lopulta minäkin aloin jo olla hieman varuillani sen kanssa. Ulkoilusta ei tullut yhtään mitään, en pystynyt hallitsemaan Viktoria mitenkään, vaikka kuinka yritin syöttää sille lihapullaa. Sitten tajusin viedä sen eläinlääkärille, missä löytyi tulehtuneet anaalirauhaset ja eturauhastulehdus. No nämä hoidettiin, mutta käytös ei juurikaan parantunut. ONNEKSI luin lehdestä eräästä koirankouluttajasta, jonne Viktorin sittten vein. Siitä alkoi meidän uusi elämä!
Nykyään siis meillä menee ihan hyvin :-)
Viktor harrastaa etsijäkoiratoimintaa Vainu-eläinetsijäkoirissa. Olemme läpäisseet jo jatkokurssin ja ehkä joskus meistä tulee valmis koirakko, joka pystyy etsimään kadonneita eläimiä. Perheemme on kasvanut kahdella kissalla, mitkä Viktor on ottanut hyvin vastaan. Tätä jännitin, mutta onneksi kaikki meni kissojen kanssa hyvin. Viktor tykkää mökkeillä ja siellä se kovasti ui lempilelunsa kelluvan majakan perässä.
[divider scroll_text=””]
Kuulumisia kodista 7.12.2013
Viktor (ent. Gnista) saapui meille 8.10. -13 noin viisikuisena. Automatka Kotkaan meni ihmetellessä omaa kuvaa auton ikkunasta. Kotona odotti isoveli Väinö, jonka kanssa elo on asettunut hienosti uomiinsa, joskin ruoka-aikoina saa olla tarkkana, ettei pentu syö isoveljenkin papanoita. Aluksi Viktor söi Royal Caninin penturuokaa, mikä ei ilmeisesti sopinut sille, koska se kakkasi päivässä ainakin 8 kertaa. Ruuan vaihdon jälkeen tilanne on onneksi rauhoittunut. Ensimmäistä kynsienleikkaamiskertaa jännitin, mutta pieni ei edes huomannut toimenpidettä, vaan nukkui selällään tassut kattoa kohti.
Poikien lempileikki on jahtaaminen, jossa Viktor yrittää honkkeleilla pentujaloillaan saada paimenkoira- Väinöä kiinni. Koordinaatio ja tasapaino ovat kehittyneet alkutilanteesta kovasti. Hihnassa se on kävellyt alusta asti kuin ammattilainen. Viktorissa on arveltu ulkonäön perusteella olevan collieta, jack russelia, beaglea, portugalinpodengoa, welsh corgia, huskya ja itäsiperianlaikaa. Käytöksen puolesta Viktorissa voisi olla ainakin noutajaa, koska ulkoa löytyvät kävyt ja kaljatölkit olisi kiva tuoda kotiin. Se myös hyppii ja pomppii todella korkealle. Eläinlääkärissä käytiin poistattamassa muutama pentuhammas , ja eläinlääkäri kehui Viktoria hienoksi pojaksi . Viktoria voi pitää myös metsässä vapaana, koska se osaa jo odota- ja tänne-käskyt (ainakin melkein), eikä lähde muutamaa metriä kauemmas omistajasta. Yllättävää oli myös se, että seitsemänkuinen pentu selvitti koirien älypelin vaikeimman tason muutamassa minuutissa!
Viktor on superhyperihana sylivauva, josta löytyy paljon myös sitä kipinää J
Terveisin Taru ja Kalle, sekä koirat Väinö ja Viktor.
[divider scroll_text=””]
Tarhakertomus 08/2013
Olimme ajamassa tarhalta kotiinpäin, kun Magda huomasi pienen pennun yksin tien vierellä. Pentu juoksi kovaa vauhtia pitkin tietä ja sitten pensaiden alle piiloon.
Hyppäsin autosta ja yritin varovaisesti lähestyä pelokasta pentua. Pieni murisi minulle peloissaan ja koitti karkoittaa luotaan. Kun pääsin kosketusläheisyydellä murina alkoi hiljetä ja pienen uteliaisuus voittaa. Houkuttelin ja puhuin rauhallisesti vauvalle ja lopulta se uskaltautui nuuskaisemaan varovasti kättäni ja pian sain ottaa sen syliini.
Heti sylissä pentu painautui rintaani vasten ja pyysi hellyyttä. Koko automatka takaisin tarhalle menikin hellyttelyiden merkeissä.
Poika sai iloisen vesseliluonteesta vuoksi ruotsinkielisen nimen Gnista, joka tarkoittaa kipinää. Se tulee hyvin toimeen toisten pentujen ja aikuisten koirienkin kanssa ja kun Gnista näkee ihmisen se tulee aina yhtä iloisesti vastaan ja mieluiten heti suoraan syliin. Gnista on aivan ihana pikku taapertti, joka sulattaa kaikkien sydämet.
Poika on tällä hetkellä iältään noin kolmisen kuukautta. Arvioimme sen jäävän kooltaan pienehköksi aikuisenakin.
Gnista sai oman kodin lokakuussa 2013.
