Iina (ent. Dzekkiina)

[do action=”elaimen-tiedot” kiire=”” varattu=”” ika=”Enkeli” sukupuoli=”Narttu” leikattu=”” sijainti=”Suomessa”/]Iina tuli Suomeen kolme vuotta sitten nöyränä, alistuvana ja jopa hieman pelokkaana koirana. Sitä ei selvästi oltu kohdeltu kovinkaan hyvin sen edellisessä kodissa. Iina oli alistunut asemaansa. Kaiken lisäksi Iina oli kantavana. Yllätyspentujen synnyttyä ja saavutettua riittävä ikä hoitokodissa Iina muutti nykyiseen kotiinsa. Yksi sen pennuista muutti samaan kotiin. Vuosi sen jälkeen perheeseen tuli vielä kolmas pentukoira. Hyvässä ja välittävässä kodissa sen ei tarvinnut enää pelätä jonkun satuttavan sitä ja pikkuhiljaa Iinan itsetunto alkoi nousta. Itsetunnon nousun myötä esiin alkoi tulla menneen elämän mörköjä – Iina uskalsi vihdoin näyttää pelkonsa, joista ongelmaksi on muodostunut pelko miehiä kohtaan ja sitä sivuten tarve huolehtia, että hänen nykyinen, maailman paras perheensä, pysyisi turvassa. Kun perhe koirien parasta ajatellen muutti omakotitaloon, jossa oli aidattu iso piha, Iinan käytös alkoi kärjistyä entisestään. Siitä huomaa liiallisen huolehtimisen määrän aiheuttaman stressin; Iinan pitää huolehtia ja olla pomo kahdelle pojankoltiaiselle, joista toinen on sen oma pentu. Iinan pitää huolehtia, ettei ohiajavat autot aiheuta vaaraa perheelle. Tämä tarkoittaa sitä, että pelkkä auton valojen näkeminen tai äänen kuuleminen saa sen rynnistämään aidan vierelle karkoittamaan moinen pahis – pojat seuraavat yleensä tyynesti kauempaa.. Iinan pitää myös huolehtia, ettei miespuoliset ihmiset satuta hänen perhettään.
Oman perheensä kanssa Iina on maailman ihanin, helpoin, nöyrin ja rauhallisin koirarouva. Oma perhe saa tehdä sille mitä tahansa ehdoitta. Naispuoleiset vieraat ovat Iinalle myös täysin hyväksyttäviä sekä sellaiset miespuoliset, joihin se on saanut tutustua riittävän monta kertaa. Kaikkien muiden miesten kanssa pitää olla varovainen. Iinaa ei pysty laittamaan toiseen huoneeseen vierailun ajaksi, sitä ei pysty lahjomaan, vaan joka hetki Iina on epävarma vierailijan aikeista. Vahtikoira Iina ei ole, vaan käytös on lähinnä epävarmaa näykkimistä, jonkinlaista pelkoaggressiivisuutta.

Koska Iinan elämä on tällä hetkellä aikamoista huolehtimista, haluaisimme yrittää löytää Iinalle sopivamman kodin, jossa sillä ei olisi niin paljon huolehtimista. Rivitalo rauhallisella alueella ilman isoa pihaa olisi sopivampi paikka kuin omakotitalo lähiasutusalueella. Uuden kodin on otettava huomioon, ettei tällainen epävarmuus ole koulutettavissa kovinkaan helposti pois – jos ollenkaan – ja näinollen olosuhteiden on oltava jo alunalkaen koiran ehdoille sopivat ja toimintamallit vieraiden suhteen etukäteen mietittyjä. Mies uutena omistajana ei myöskään ole poissuljettu, vaan voi olla jopa hyväkin vaihtoehto.

Omistaja kertoo Iinasta näin:

”Joudumme luopumaan Iinasta sen voimakkaan vahtiviettisyyden vuoksi. Perheessämme on kaksi muuta koiraa ja Iina on ottanut tehtäväkseen paimentaa niitä ja siinä sivussa vähän ihmisiäkin. Ollaan tultu siihen tulokseen, että Iina on onnellisempi ja parhaimmillaan kodissa, jossa saisi loistaa ainoana koirana.

Iina on todella fiksu,ihana, kiltti, tottelevainen ja nöyrä koira omille ihmisille, mutta vieraiden tullessa saamme olla koko ajan varuillaan, koska tuntuu, etta siinä vaiheessa Iinan ”suojeltavien” määrä on liikaa ja se purkautuu vahvana puolustamisena eli silloin yleensä tarjoillaan hammasta. Miehet ovat Iinan ”inhokki-listalla” ensimmäisenä ja kaikki miespuoliset tutut ovatkin tutustuneet Iinan hampaisiin. Hyvänä kakkosena tulee pihan ohiajavat autot. Niiden perään on pakko lähteä rähisemään. Lenkillä ollessa Iina ei kuitenkaan välitä autoista yhtään ja kulkee hihnassa oikein mallikkaasti. Muihin koiriin suhtautuu vaihtelevasti, omalla pihalla rähisee ohikulkeville koirille ja lenkillä ollessa on kiinnostunut tutustumaan niihin. Eli Iina vahtii omaa reviiriään voimakkaasti mutta neutraalilla maalla on kelpo koirakansalainen.

Pohjimmiltaan Iina on hyvin epävarma koira ja luulemme, että sen käytös johtuu siitä. Vielä kun sillä on tukena kaksi nuorta urosta niin ongelmilta on vaikea välttyä. Ja porukassahan se tyhmyys yleensä tiivistyy. Eli Iina ei ole toivoton tapaus, mutta joitakin ehtoja tulevalle kodille on. Kerrostalo ei ehkä ole paras vaihtoehto, koska luulemme Iinan haukkuvan ennemmin tai myöhemmin rappukäytävän äänille. Perheessä ei saa olla muita koiria eikä pieniä lapsia, koska emme tiedä miten Iina semmoisiin suhtautuu. Kokemusta koirista täytyy myös olla, jotta pystyy lukemaan ja ennakoimaan tilanteita.

Iinasta tuli enkeli joulukuussa 2010.

[divider scroll_text=””]

IINAN HISTORIAA

Kuvaus Tallinnan koiratarhalta tuokokuulta 2007:

Dzekkiina tytön ikä on siinä kahden vuoden nurkilla ja jostain kumman syystä likka on löytynyt. Kumman syystä siksi että miten kukaan voi päästää käsistään tai kadottaa tällaisen aarteen? Alkuunsa, kun tutustuminen on vasta pääsemässä vauhtiin, Dzekkiina on ujon arahko uusille ihmisille. Tulee kyllä luokse, varovasti hiipien, pää alhaalla, läheisyyttä kaivaten… Tutustuminen käy nopeasti, Dzekkiina on mielellään ystävä. Rauhallisena ja iloisena tyttö nauttii saamastaan huomiosta. Siinä vaiheessa kun Dzekkiina huomaa että ihminen on todellakin lähdössä pois sen luota tyttö hyppää vasten, laittaa käpälät olalle ja pyytää silmillään että ei jäisi yksin häkkiin. Dzekkiina osaa myös pusutella varsin vakuuttavasti. Lenkillä tämä noin 65cm korkea hieno turkkinen tytteli kävelee rauhallisesti, myös toisten koiren ohittaminen sujuu ilman vetämistä ja riekkumista. Vielä ei Dzekkiina ole intoutunut leikkimään tarhalla mutta leikkisyyden voi aistia tytöstä. Oikeassa seurassa Dzekkiina varmasti innostuu leikkimään ikänsä mukaisesti. Dzekkiinan turkki on todella upea, kuten jo tuli mainittua, jonkun verran takkuuntuu korvien takaa. Hampaat ovat hienot. Dzekkiinan kehulistaan täytyy vielä lisätä että tyttö ei hauku tarhalla, ei edes lähtevän ihmisen perään. Kertakaikkiaan hellyyttävä, sydämen sulattava, hiljainen neitokainen.

Dzekkiina sai kodin kesäkuussa 2007.

[divider scroll_text=””]

Kuulumisia kodista 30.12.2007:

Dzekkiina on lyhentynyt Iinaksi. Yksi pennuista Maruk jäi asumaan emonsa kanssa samaan kotiin ja on nykyisin nimeltään Ali.

[divider scroll_text=””]

Kuulumisia kodista 1.5.2008

Tervehdys Keravalta ja Hyvää vappua!

Täällä voidaan oikein hyvin. Alista on tullut kelpo koira-kansalainen äidin hellässä huomassa. Nyt kun murrosikä alkaa lähestyä niin havaittavissa on pientä valtataistelua Iinan kanssa… Toistaiseksi vielä Iina on se, joka viimeisen sanan haukahtaa. Ali kastroitiin aprillipäivänä ja silloin elopainoa oli 35 kg ja säkä 74 cm. Iina näyttää ihan hiireltä poikansa vieressä :) Hihnassa molemmat kävelee tosi hienosti eikä ongelmia lenkkipoluilla ole ollut. Joskus Iinan täytyy sanoa kova sana ohimeneville koirille mutta sekin on vähentynyt paljon Alin aikuistuessa. Kai se on tajunnut ettei poikaa tartte enää puolustaa. Ali on hirveän reipas, superkiltti kaikille, kärsivällinen, energinen, valpas ja tottelevainen. Iina on vähän varautuneempi ja rauhallisempi tapaus mutta ei se omena silti ole kauas puusta pudonnut. Aivan ihania molemmat ja maailma romahtaisi jos jommalle kummalle jotain tapahtuisi.

Hyvää kesän alkua!

T: Sanna, Janne, Iina ja Ali

Lahjoita

MobilePay-sovellusta käyttäen lahjoitat kätevästi auttamistyöhömme. Käytä numeroa 34768 ja viestiksi haluamasi tervehdys

Yhteistyössä

OTA MEIHIN YHTEYTTÄ​

    Pelastetaan Koirat ry © Copyright 2020