[do action=”elaimen-tiedot” kiire=”” varattu=”” ika=”Enkeli” sukupuoli=”Narttu” leikattu=”” sijainti=”Suomessa”/]Kutsumme näitä pentuja Andrea-pennuiksi, koska yhdennäköisyys on valtava sivuillamme olleisiin pentuihin, jotka syntyivät Suomessa. Jopa niin suuri että nämä pennut nähdessään piti hetken miettiä, että miten niitä voi täälläkin, Rakveren tarhalla olla. Näiden pentujen emä on kuitenkin tarhalla oleva saksanpaimenkoirasekoitus, joka tuotiin kodistaan tarhalle. Kodissa sanottiin olevan myös mäyräkoirauros, joten se selittänee pentujen pitkähkön selän, lyhyet jalat ja värityksen. Pennuista ei siis kasva aikuisena suuria, vaan jäävät arviolta n. 40-50cm korkuisiksi. Pennut ovat nyt n. 3kk:n ikäisiä ja ovat koko ajan olleet emonsa kanssa. Siksi ne ovatkin oikein reippaita ja sosiaalisia pentuja, joista emä on pitänyt hyvän huolen.
Iiriksestä tuli enkeli
Piti Iiriksestä kirjoitella hauskoja kuulumisia tässä syksyn tullen, mutta toisin kävi.
Iiris menehtyi kyykäärmeen pistoon kaikista hoitotoimenpiteistä huolimatta sunnuntai aamuyöllä 27.8.2008.
Olimme mökillä Kerimäellä juhannuksesta saakka, Iiris vietti koiramaista elämää sisiliskoja ja sammakkoja vahtien ja osallistuen täysin rinnoin kaikkiin lasten ja aikuisten tekemisiin. Kukaan ei päässyt pihaan huomaamatta ja illat saattoi viettää kuistilla nukkuen, itikat eivät tätä koiraa haitanneet. Uiminen ei kuulunut harrastuksiin, mitä nyt pari kertaa tuli laiturilta pudottua, kun piti tyttöjen uimista vahtia, juominen tosin hoitui puhtaasta Puruvedestä. Soutuveneen reunalta saattoi katiskan kalatilanteen tarkistaa aina kun mukaan huolivat. Iiris ehti pari kertaa seurustella supikoirankin kanssa vaikka siitä kehuja ei saanutkaan.
Iiris oli tyttöjen kanssa reippaalla metsäreissulla torstaina 24.8 jonka päätteeksi jo lähellä mökkiä kohtalokas tapaaminen käärmeen kanssa tapahtui. Tytöt näkivät kyyn ja komensivat Iiriksen pois joka tulikin, mutta oli kääntynyt hetken kuluttua tarkistamaan että mikäköhän siellä mahtoikaan olla. Hetken kuluttua Iiris tuli mökillä ja huomasin heti koiran käytöksestä, että jotain oli vialla. Kuonossa kirsun yläpuolelta löytyi kaksi pientä veripisaraa vierekkäin ja asia oli selvä, käärme oli osunut kohteeseen ja kuono oli lievästi turvoksissa. Annoin heti kaksi tablettia käärmepakkauksesta (yksi kymmentä kiloa kohden) ja suoraa tietä eläinlääkäriasemalle, jossa kortisonia, antibioottia ja nestettä niskanahkaan. Koira ei ollut millään muotoa kipeä, illalla joi, söi, haukkui ja otti kaikkeen puuhailuun osaa normaalisti. Ajattelin että helpolla selvittiin.
Perjantaina annoin särkylääkettä aamulla, pää oli turvonnut yön aikana. Päivällä Iiris oli vaisumpi mutta ei sittenkään kipeän oloinen, illasta ei lääkkeen kanssa makupala enää maistunut ja illalla oksensi kerran. Soitin päivystävältä eläinlääkäriltä Punkaharjulta ohjeita ja hän kehotti tarkkailemaan juomista ja virtsaamista, annoin ruiskulla suuhun vettä, koska juoma ei muuten käynyt, mutta vesi tuli oksennuksena heti kohta pois. Perjantain ja lauantain välinen yö meni oksentaessa, Iiris joi vettä mutta kaikki tuli kohta oksentaen pois, ei auttanut vaikka annoin vettä vain vähän kerralla.
Lauantai- aamuna lähdettiin Punkaharjulle päivystävän eläinlääkärin luo, jossa suoneen laitettiin tippa ja tutkittiin potilasta. Lähdettiin mökille tippapullo matkassa, koira oli tässä vaiheessa jo väsynyt, makasi mökissä tiputuksessa hyvin rauhallisesti. Myöhemmin iltapäivällä tuli veristä ulostusta ja lähdettiin uudestaan Punkaharjulle kunnan eläinlääkäriä tapaamaan. Tässä vaiheessa toinen silmä oli jo verestävä. Verikokeita ei voinut ottaa, koska viikonloppuna kukaan ei ollut niitä tutkimassa… Siinä sitten vaihdettiin tippapulloa ja lisättiin nestettä nahan alle, mutta koiralta tässä vaiheessa tuli veristä ulostetta jo reilusti ja oksennuksessakin oli verta. Lauantaina oltiin lähdössä kotiin Helsinkiin, joten taas tippapullo matkaan ja kohti Yliopistollista Eläinsairaalaa. Matkalla ulostetta tuli riittävästi, onneksi meillä on iso auto joka soveltui tässä tapauksessa eläinambulanssiksi… Sairaalassa oltiin puoli kaksi yöllä, verikokeet otettiin, josta selvisi tilanteen vakavuus. Punasolut olivat käyneet hajoamaan, maksa ja munuaisarvot olivat ihan mitä sattui, mitkään veriarvoista eivät osuneet ohjearvoihin. Päätös oli helppo ja helpottava, Iiris oli elänyt lyhyen mutta sitäkin railakkaamman elämän.
Tapoihinhan kuuluu miettiä ”entäjoskumminkinolisintehnyttoisin” olisiko Iiris vielä elossa, jos olisin pitänyt kytkettynä eka lääkityksen jälkeen, seurannut juomista ja virtsaamista ( kyyn myrkky vaurioittaa munuaisia) tai jotain muuta. Lohduttavia sanoja olen saanut, kaikki on tehty oikein, myrkky nyt sattui olemaan huonoksi onneksi vahvaa tai mitä sitten pääsikään tapahtumaan, elettyä elämää ei voi jäljestäpäin korjailla…Alkuunsa vain tuntui siltä, että juu, juu läpihuutojuttu, ennenkin on koirat käärmeen pistosta selvinneet, hoito on saatu ja potilas paranee heti kohta.
Iiriksen muisto elää perheessämme pitkään, koiran hankintaa oli suunniteltu kauan, odoteltiin että lapset kasvavat, jotta koiralle riittää aikaa. Toki meillä oli Sirke koiravanhus, joka ei juuri enää lenkittelyä ja ohjattua toimintaa kaivannut. Iiris oli alkuunsa hyvin arka, mutta onneksi oli Sirke turvana ensimmäisillä lenkeillä. Lapset, omat sekä kaikki vieraat, olivat Iiriksen parhaita kavereita, kyllä aikuisiin perhetuttuihinkin saattoi jo toisella vierailulla kerralla ottaa yhteyttä. Koirapuistossa kaikki koirat olivat mahdollisia leikkikavereita, mitä isompi sen parempi. Siinä töppöjalkaa laitettiin toisen eteen suhteellisen vikkelään.
Iiris ehti pitää juoksujakin kolmasti nuoresta iästä huolimatta, kunnes sterilisaatio keväällä teki moisesta lopun.
Perheemme viettää nyt koiratonta aikaa, seitsemäntoista- vuotias Sirke koira meni koirien taivaaseen Iiriksen kaveriksi perjantaina 8.8. Sirkellä oli mökillä ollessa sydän/ epileptinen?? kohtaus ja vanhus ansaitsi jo päästä lepoon, Sirken lopetuspäivä oli varattu jo ennen Iiriksen onnettomuutta. Hamsteri sentään vielä iltaisin rapisee.
Kiitos kaikille saamastamme myötätunnosta ja etenkin kiitoksia Pelastetaan koirat väelle, siitä että Iiris tuli luoksemme.
Terveisin Maarit ja Esa sekä lapset Joonas, Siiri, Aino ja Liisa.