[do action=”elaimen-tiedot” kiire=”” varattu=”” ika=”Enkeli” sukupuoli=”Narttu” leikattu=”Steriloitu
” sijainti=”Suomessa”/]
Ingasta tuli enkeli
Inga menehtyi onnettomuudessa 28.1.2009.
Inga Tequila, rakas tyttöni. Samalla niin lempeä ja pippurinen, aivan kuin itsekin olen. Onko siitä todella alle puoli vuotta, kun sain sinut uudeksi perheenjäseneksi? Tuntuu kuin olisin tuntenut sinut koko elämäni.
Olit aina mukanani. Kuljit kanssani kahden maan välillä valittamatta, pää sylissäni, silmät kiinni. Olit vieressäni, kun nukahdin. Aamulla herätit ja tarkistit kostealla nenänpäällä kasvoistani, että todella olin siinä. Tuijotit hetken lempeällä katseella, ja nukahdit tyytyväisenä uudelleen. Joka aamu nousin hymyillen.
Kävelit vierelläni monet kilometrit, monet tiet ja monet polut. Nyt kävelen sitä lempipolkuasi järven rannalla yksin, on tyyntä ja hiljaista. Odotan että loikkaat eteeni seuraavan puskan takaa…mutta sinua ei näy. Muistan. Olet poissa.
Kun toin sinut ensimmäistä kertaa kotiin, olin niin onnellinen. Päivien kuluessa et kuitenkaan ollut sitä, mitä odotin, olit paljon enemmän..
My shadow, my heart, my protector, my angel.
What we were, we are.
What we had, we have.
A conjoined past imperishably present.
So when you walk the woods where once we walked together
And scan in vain the dappled bank beside you for my shadow,
Or pause where we always did upon the hill to gaze across the land,
And spotting something, reach by habit for my hand,
And finding none, feel sorrow start to steal upon you,
Be still.
Clear your eyes.
Breathe.
Listen for my footfall in your heart.
I am not gone but merely walk within you.
Se, mitä olimme, olemme nyt.
Se, mitä meillä oli, on edelleen.
Yhteinen menneisyys, lähtemättömästi läsnä.
Kun siis kuljet metsässä, jossa kuljimme yhdessä
ja etsit aurinkoiselta pientareelta varjoani,
kun pysähdyt kukkulalle katselemaan kaukaisuuteen
ja kädelläsi etsit tapasi mukaan minua,
etkä enää löydä ja tunnet surun
hiipivän sydämeesi,
ole hiljaa.
Sulje silmäsi.
Hengitä.
Kuuntele askelteni ääntä sydämessäsi.
En ole poissa, kuljen mukanasi,
aina sinussa.
Nicholas Evans
Inga jäi pimeänä talvi-iltana 28.1.2009 auton alle.
Koska Ingalla oli kaksi kotia, hänet tuhkattiin kahteen uurnaan. Toinen haudataan Suomeen Ingan lempilenkkireitille järven rannalle, toinen uurna jää Tallinnaan omalle vartiopaikalle makuuhuoneen ikkunalaudalle. Siellä Inga on luonani aina, kun nukahdan tai herään, niin kun aina ennenkin.
Kiitos Hoiupaik:in väelle, Pelastetaan Koirat ry:lle ja erityisesti koiravaraajallemme Tainalle, että sain niin upean koiran ja ystävän.
Toivon, että tein Ingan yhtä onnelliseksi elämänsä viimeisten kuukausien aikana, kuin Inga teki minut.
IngaTequilaa syvästi rakastaen ja kaivaten
Roosa ja perhe, koirakaverit, sekä muut tyttöön kiintyneet
Hiljaa, hiljaa heittäkää multaa.
Siellä on Inga, siellä on kultaa.
Nuku rauhassa pikkuinen.
[divider scroll_text=””]
Tarhakertomus 08/2008
Ylväs, näyttävä, huomiota herättävä. Näillä sanoilla voi kuvata kaunista Ingaa. Sen ulkoinen olemus on todellakin ensimmäinen, minkä siitä panee merkille. Dobermannin perimä näkyy sen olemuksessa kiistatta, eikä asiaa ”auta” se, että Ingan häntä on typistetty.
Kun Ingan häkkiä lähestyy, tulee haukutuksi pystyyn ja hetken pitääkin miettiä kannattaako tuttavuutta jatkaa sen pidemmälle. Kenties juuri tämän vuoksi yllätys onkin niin suuri, kun Ingan vie lenkille. Saakin huomata, että hihnan toisessa päässähän on välitön ja rempseä tyttönen. Ei tarvitse kuin kerran katsoa Ingan silmiin, ja luottamus on syttynyt. Tämän neidin seurassa on rento ja hyvä olla.
Inga on steriloitu ja tarhalla se jakoikin häkkinsä ison, nuoren uroksen kanssa. Nämä kaverukset tulivat hyvin juttuun keskenään. Ingan uudessa kodissa voisikin siis olla uros kaverina, mutta toisen nartun kanssa samaan kotiin emme sitä anna. Ingan kodilta vaaditaan lisäksi liikunnallisuutta, sillä tämä nuori nainen on kuin luotu juoksemaan. Sen korkeus on venähtänyt sinne 55 cm:n tietämille.
Inga sai kodin syyskuussa 2008.
