[do action=”elaimen-tiedot” kiire=”” varattu=”” ika=”4 vuotias” sukupuoli=”Narttu” leikattu=”” sijainti=”Suomessa”/]Aina, kun yhteistyötarhallemme MAP:iin saadaan pienikin tila, pelastuu joku onnettoman elämänalun saanut. Maaliskuun alussa meillä vapautui paikka, jonne oli mahdollisuus saada turvaan kokonainen pentue.
Magda otti yhteyttä yhteen Bukarestin kunnallisista koiratarhoista ja kertoi, että pystyisimme ottamaan jonkun emokoiran pentuineen luoksemme. Muutaman päivän kuluttua kunnalliselta tarhalta ilmoitettiin, että meitä odottaa äiti lapsineen ja Magda lähti noutamaan niitä Giurgiuun. Ensivilkaisusta lähtien oli varmaa etteivät kaikki pennut voineet olla millään sisaruksia keskenään eikä edes niiden väitetty emokaan ollut kiinnostunut niistä kenestäkään.
Joku saattaisi tuohtua ”huijauksesta”, mutta meille se toi hymyn huulille. Kunnallisen tarhan työntekijät olivat ”kaapineet” kokoon pentueen toivoen niille pelastumista ja mahdollisuutta. Ehkeivät nämä vauvat ja emo ole kaikki verisiteiltään sukua keskenään, mutta kohtalon sisaruksia ne ovat varmasti.
Äitikoira Inna on hyvin ihmisrakas ja nauttii sylissäolosta, seurasta ja hyväilyistä. Toisten koirien kanssa Inna tulee toimeen, mutta ei halua jakaa ruokakuppiaan muiden kanssa. Tyttö on joutunut pitämään puolensa, jotta on selviytynyt eikä uskalla vielä luottaa siihen, että ruoansaanti on nyt turvattua. Onnellisimmillaan Inna olisikin varmasti saadessaan olla perheensä silmäteränä antaen omalta puoleltaan koko pienellä koiransydämellään rakkautta omille ihmisilleen. Koirakaveri kodissa ei ole kuitenkaan poissuljettu ajatus, kunhan omistaja laittaa tälle neidolle lempeät rajat eikä anna tyttösen omia itseään ihan kokonaan, kuten se mieluusti haluaisi tehdä.
Tarhaoloissa Innan ei ole juuri kuultu haukkuvan, joten tällä tietämyksellä sen voisi ajatella sopivan myös kerrostalossa asuvan perheen jäseneksi. Tyttö on iältään arviolta nelisen vuotta. Se on säkäkorkeudeltaan 35 senttiä ja painoltaan noin 12 kiloa ollen ruumiinrakenteelta vankkatekoinen pikku pötkylä.
Inna sai oman kodin heinäkuussa 2015.
