[do action=”elaimen-tiedot” kiire=”” varattu=”” ika=”2 vuotias” sukupuoli=”Narttu” leikattu=”” sijainti=”Suomessa”/]Kuulumisia kodista 6.1.2015: Hei!
Juliet on kultainen ja rauhallinen mamman mussukka, joka on ystävällinen kaikille ja nauttii elämästä Turun saariston kallioilla ja metsäpoluilla ja suuren perheen jäsenenä. Juliet auttaa tarvittaessa myös lampaiden paimennuksessa ja saa kiukkuisen vuohemme kiltisti lampolaan.
Meidän molemmat koirat, Juliet ja Brianna, voivat hyvin, ja uskon, että ovat tyytyväisiä rauhalliseen saaristoelämään lapsi- ja eläinrikkaassa perheessämme.
Kiitos hienosta työstä, jota teette! Ekassa kuvassa on Brianna penkinvaltaajana ja sitten hymyilevä Julle!
[divider scroll_text=””]
Tarhakertomus
Elettiin sumuista helmikuista iltapäivää eteläisessä Romaniassa, kun kohtasimme koiran, jonka myöhemmin tuona päivänä ristimme Julietiksi. Kaunis valkoinen koira seisoi keskellä horisonttiin katoavaa junarataa ja tuijotti anovasti ohitse lipuvaa autoamme. Katse kertoi epätoivosta ja yksinäisyydestä. Katarina käski kuskimme pysäyttää auton ja hyppäsi saman tien ulos vielä liikkuvasta autosta kuivaruokapussi mukanaan. Seurasin kamerani kanssa perässä. Havaitsimme, että koiran vierellä junan raidepalkkien päällä makasi epämääräinen mytty. Jättäydyin kamerani kanssa jälkeen, jotta en säikäyttäisi koiraa. Pitkä objektiivi salli kuitenkin seurata tapahtumia tarkasti. Katarinan lähestyessä koiraa se puolusti myttyään, loikki kohti ruokaa tarjoavaa Katarinaa, mutta palasi aina myttynsä luo. Nälkä kurni sen vatsassa, mutta myttyä ei voinut jättää. Radan toisella puolella möllötti toinen mytty. Seurasin kamerani läpi, kuinka Katarina kokosi rauhallisesti kaksi myttyä yhteen – siinä makasi junan törmäyksessä keskeltä kahtia revennyt koira. Julietin ystävä oli kuollut, mutta uskollinen koira oli valvonut ystävänsä rinnalla, odottanut tämän heräävän. Näkymäni sumeni kyynelistä.
Katarina jätti koiralle ruokaa kauemmas radasta. Me jatkoimme matkaamme teollisuusalueelle, josta olimme luvanneet ottaa kiinni kaksi narttua sterilointia varten. Ne pyydystettiin nukutusnuolen avulla. Kun lähdimme kuljettamaan niitä Magdan klinikalle, ajoimme uudelleen junaradan yli. Siellä seisoi Juliet, tismalleen samassa paikassa, missä juna oli törmännyt sen ystävään. Päätimme ottaa koiran kiinni ja kuljettaa sen turvaan Magdan tarhalle siitäkin huolimatta, että tarha oli käytännössä täpöten täynnä. Juliet tunnisti automme ja otti muutamia empiviä askeleita radalta meitä kohti. Samaan aikaan kuulimme junan lähestyvän. Kyykimme auton takana junan ohimenon ajan, jotta emme säikäyttäisi junan selkeästi hermostuttanutta koiraa. Se lipoi huuliaan, haukotteli ja koetti rauhoittaa itseään kaikin keinoin junan puksuttaessa sen ohitse. Kuskimme ehdotti nukutusnuolen käyttöä, mutta Katarina päätti koettaa ottaa koiran kiinni itse. Hän ryömi vatsallaan koiran luo, puhui ja maanitteli, kehui ja valoi eläimeen uskoa, ettei kukaan enää koskaan satuttaisi sitä. Kun hän palasi autolle koira sylissään, toppatakin turvaan käärittynä, tunsin, kuinka sydämessäni muljahti. Kuski ja minä seisoimme paikoillamme liikutuksesta sanattomina. Auton häkissä koira tuijotti herkeämättä Katarinaa, pyysi, että sille annetut lupaukset pidettäisiin. Että sitä ei jätettäisi yksin, että sen ei tarvitsisi pelätä, että sen ei tarvitsisi nähdä nälkää tai palella. Katarina lupasi sille kaiken tuon.
Tarhalla Juliet pääsi Bobin ja Alidan tarhaan. Se kömpi Bobin lämpimään sänkyyn, huokaisi raskaasti ja heilautti Katarinalle vaivihkaa häntäänsä. Se oli niin väsynyt, uupunut kaikesta kokemastaan. Bobi ja Alida haistelivat tulokasta varovasti ja istuivat sitten sen viereen kuin ymmärtäen toisen koiran tuskan. Siinä vaiheessa tajusin olevani ulkopuolinen, täysin avuton ja tarpeeton koirien ystävälleen tarjoaman tuen edessä. Poistuessani tiesin, ettei kuva Julietista myttynsä vierellä, sumuisella junaradalla jättäisi minua koskaan. Se kuva painautui tuona helmikuisena iltapäivänä ikuisesti sydämeeni.
Nyt Juliet etsii omaa ihmistä, loppuelämän kotia, jossa tämä suurisydäminen koira saisi ansaitsemansa mahdollisuuden uuteen, hyvään elämään. Oletko Sinä valmis ojentamaan Julietille avaimen tulevaisuuteen? Juliet on säkäkorkeudeltaan noin 55cm.
Juliet sai oman kodin helmikuussa 2014.
