[do action=”elaimen-tiedot” kiire=”” varattu=”” ika=”2 vuotias” sukupuoli=”Uros” leikattu=”” sijainti=”Suomessa”/]Lassi tupsukorva, komistus kiinnitti huomiomme moneen kertaan jo talven mittaan Giurgiun kunnallisella koiratarhalla. Joka kerran vain tuntui olevan toisia koiria, joilla oli vielä suurempi kiire päästä turvaan, kuin paksummalla turkilla ja positiivisella elämänasenteella varustettu Lassi.
Mutta kunnallinen koiratarha on paikka, joka lannistaa sen positiivisimmankin luonteen. Lassi alkoi riiputtaa päätään maahan tuijottaen eikä nostanut enää katsettaan edes ihmisen jutellessa sille. Sitä ei tuntunut kiinnostavan ruokakaan ja pelko ailahti sydänalassa, olimmeko odottaneet liian pitkään. Kuukausien pitkän odotuksen jälkeen tuli Lassin vuoro päästä turvaan, enää ei voinut odottaa.
Kului päiviä ja poika kulki pitkin seinänvieriä aristellen ja vetäytyen syrjään päästyään yhteistyötarhallemme MAP:iin. Se väisteli muita koiria ja kavahti ihmisen kosketusta. Yhtenä aamuna mennessämme taas tervehtimään koiratarhan asukkeja oli tapahtunut jotakin. Yllättäen meitä vastassa oli vanha Lassi, silmät tuikkien, pää pystyssä. Se oli saanut elämänuskonsa takaisin. Ja se, että saa nähdä elämänhalun ja luottamuksen palaavan lannistetun koiran olemukseen on yksi kaikkein parhaita asioita mitä voi näiden paljon kokeneiden parissa työskennellessään kokea. Me hymyilimme koko sen päivän yhdessä kilpaa Lassin kanssa.
Nykyisin pojan olemuksesta huokuu tyytyväisyys. Se hakeutuu ihmisen luo ja viereen vaikkapa ihan vain istuskelemaan seurana. Se pyytää välillä kuopsuttamaan vähän vielä lisää korvan takaa ja katsoo taas luottavaisin silmin maailmaa. Se viihtyy taas oikein hyvin toisten koirienkin seurassa ja on häkkikaveriensa suosikki kiltin ja tasaisen luonteensa vuoksi.
Herra komistus on varreltaan vankka ja malliltaan gorgimaisen pitkäselkäinen, mutta matalajalkainen. Säkäkorkeutta sillä on noin 40 senttiä ja painoa parisenkymmentä kiloa.
Lassi sai oman kodin lokakuussa 2014.
